Etusivu » Hakutulokset » Nivelreuma

Nivelreuma

Lääkärikirja Duodecim
2.8.2019
sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Heikki Julkunen

Nivelreuma on yleinen autoimmuunitauti, jota Suomessa sairastaa noin 45 000 henkilöä. Se voi alkaa missä iässä tahansa, mutta yleisimmin sairastumisikä on 60–65 vuotta. Noin kaksi kolmasosaa potilaista on naisia.

Nivelreumassa nivelten sisäkalvossa ja muissa rakenteissa on jatkuva autoimmuunireaktioon liittyvä tulehdustila, jossa tulehdussolut vaurioittavat omia kudoksia. Reaktion käynnistymisen syitä ei tiedetä.

Tupakointi lisää sairastumisriskiä kaksinkertaiseksi. Muita riskitekijöitä ei tunneta. Ravinnolla ei tiedetä olevan merkitystä nivelreuman puhkeamisessa. Perinnöllinen alttius vaikuttaa nivelreuman syntyyn: nivelreumaatikon lähisukulaisella on muihin verrattuna 2–4-kertainen sairastumisriski.

Nivelreuman oireet

Nivelreuma alkaa yleensä hiipien. Nivelkipu ja -turvotus (ks. kuva «Nivelreuma sormissa»1) voi alussa olla lievää ja vaihtelevaa. Ensimmäisenä sairastuvat yleensä varpaiden ja sormien pikkunivelet, joihin ilmaantuu aamujäykkyyttä, arkuutta ja turvotusta. Harvemmin tauti alkaa isommista nivelistä, kuten polvista tai kyynärpäistä. Nivelreumalle ominaista on oireiden symmetrisyys, eli molempien käsien ja jalkojen nivelet sairastuvat suunnilleen samaan aikaan.

Levossa tuntuva särky on epätavallista. Nivelreumaan liittyy usein yleisoireena väsymystä, ruokahaluttomuutta ja lievää kuumeilua.

Joillakin potilailla esiintyy niin sanottuja reumakyhmyjä, yleensä raajojen ojentajapuolelle syntyviä kyhmyjä, joiden koko vaihtelee muutamasta millistä parin senttiin (ks. kuva «Reumakyhmyjä»2). Osalla potilaita nivelreumaan voi vuosien mittaan liittyä Sjögrenin oireyhtymä (ks. «Sjögrenin oireyhtymä (primaarinen)»1) eli suun ja silmien kuivumistaipumusta. Pitkään jatkuneessa nivelreumassa voi esiintyä sisäelinten vaurioita sydämessä, keuhkoissa ja munuaisissa. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia kuin reumaattisissa sidekudostaudeissa, kuten SLE:ssä (ks. «SLE (yleistynyt punahukka)»2) ja sklerodermassa (ks. «Systeeminen skleroosi (skleroderma)»3).

Nivelreuman toteaminen

Jos epäillään nivelreumaa, potilas ohjataan viipymättä erikoissairaanhoitoon reumatologian poliklinikalle. Taudin toteaminen perustuu lääkärin arvioon potilaan kertomista oireista ja tutkimuksessa todetuista nivelten turvotuksista. Tulehdusarvot lasko (ks. «Lasko (B-La)»4) ja CRP (ks. «CRP (P-CRP)»5) voivat olla koholla. Potilaalla voi olla anemiaa, ja nivelnesteessä todetaan tulehdukseen sopivia muutoksia.

Diagnoosi varmentuu usein, mikäli verinäytteissä todetaan reumatekijä (ks. «Sitrulliinivasta-aineet (S-CCPAb)»6) tai sitrulliinipeptidivasta-aineita (ks. «Sitrulliinivasta-aineet (S-CCPAb)»6). Tällöin puhutaan niin sanotusta seropositiivisesta nivelreumasta. Näin ei kuitenkaan ole aina, sillä jopa 30 %:lla nivelreumapotilaista nämä tutkimukset ovat negatiiviset (seronegatiivinen nivelreuma). Kuvantamistutkimuksista (röntgen-, ultraääni- ja magneettitutkimukset) on apua nivelreuman diagnostiikassa.

Nivelreuman itsehoito

Hoitoon kuuluu aina fysioterapia, jonka avulla estetään nivelten jäykistymistä ja muita haittoja. Nivelreumaa sairastava voi vaikuttaa itse sairauteen, sillä useissa tutkimuksissa on todettu liikuntaharjoittelun parantavan nivelten liikkuvuutta ja toimintakykyä. Liikuntaharjoittelun toteuttamiseen saa ohjeita fysioterapeutilta.

Ravinnon laadulla saattaa olla vaikutuksia nivelreuman oireisiin, mutta mitään yleispätevää nivelreumapotilaan ruokavaliota ei ole. Paasto lievittää väliaikaisesti oireita, mutta vaikutus päättyy nopeasti sen jälkeen. Järkevintä on käyttää täysipainoista ja runsaasti kasviksia sisältävää ruokaa.

Ellei ravinnossa ole riittävästi D-vitamiinia (20 mikrogrammaa/vuorokausi) ja kalsiumia, voidaan käyttää ilman reseptiä saatavia korvaavia valmisteita.

Nivelreuman hoito

Nivelreuman lääkehoito tulisi aloittaa heti, kun diagnoosi on varma. Hoidon tavoite on tulehduksen rauhoittaminen ja oireettomuus (remissio).

Suomessa nivelreuman peruslääkityksenä käytetään perinteisten reumalääkkeiden metotreksaatin, sulfasalatsiinin ja hydroksiklorokiinin yhdistelmää, johon liitetään ainakin taudin alkuvaiheessa ja myöhemminkin tarpeen mukaan pieni annos glukokortikoidia (kortisonia). Metotreksaatti annostellaan kerran viikossa, ja sen teho on paras ihon alle pistettynä. Tällä yhdistelmälääkityksellä jopa 80 % varhaista nivelreumaa sairastavista potilaista ja varsin suuri osa pitempäänkin sairastaneista saavuttaa oireettoman tai lähes oireettoman tilan. Jos metotreksaatti on vasta-aiheinen tai se ei sovi, voidaan käyttää leflunomidia tai atsatiopriinia. Glukokortikoidit lisäävät osteoporoosin, kaihin ja diabeteksen riskiä, joten niiden pitkäaikaista käyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Ajoittain annetuilla nivelensisäisillä pistoksilla on vähän haittavaikutuksia.

Jos yhdistelmähoito ei ole riittävin annoksin tehonnut tai se ei ole sopinut, voidaan lääkitykseen lisätä biologinen lääke tai januskinaasin estäjä. Biologiset lääkkeet annetaan laskimoon tai pistetään ihon alle. Uudemmat januskinaasin estäjät voidaan ottaa suun kautta, ja erilaisen vaikutusmekanismin takia ne ovat myös hyvä vaihtoehto potilaille, joilla biologiset lääkkeet eivät ole tehonneet tai ne eivät ole sopineet. Biologisten lääkkeiden ja januskinaasin estäjien haittana on korkea hinta. Ne lisäävät myös infektiosairauksien riskiä jonkin verran enemmän kuin perinteiset reumalääkkeet.

Tulehduskipulääkkeitä suositellaan käytettäväksi vain tarpeen mukaan. Säännöllinen käyttö altistaa haittavaikutuksille, esim. suolistoverenvuodolle. Keskushermostoon vaikuttavia vahvoja kipulääkkeitä tarvitaan harvoin.

Suurella osalla nivelreumapotilaista taudin kulku on vaihteleva, eli vuosien ja vuosikymmenien aikana sairaudessa on parempia ja huonompia jaksoja. Tehokkaalla lääkehoidolla ja aktiivisella seurannalla sairaus yleensä saadaan hallintaan. Osalla potilasta, noin 10–15 %:lla, tauti menee remissioon eli ”sammuu”. Lääkehoitoa voidaan tuolloin keventää tai se voidaan jopa kokonaan lopettaa.

Nivelreuman muu hoito

Nivelreumaan liittyy lisääntynyt sydän- ja verisuonitautien riski, joten näiden sairauksien ja niiden riskitekijöiden hoito on tärkeää. Vuosittaista influenssarokotusta suositellaan kaikille nivelreumapotilaille, ja pneumokokkirokotusta (keuhkokuumerokotus) yhdistelmälääkitystä, biologisia lääkkeitä ja januskinaasin estäjiä käyttäville potilaille.

Kuntoutus on tärkeä osa nivelreuman moniammatillista hoitoa. Kuntoutuksen ammattilaisia ovat fysio- ja toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja, sosiaalityöntekijä ja jalkaterapeutti. Lääkinnällisellä kuntoutuksella tuetaan arkea ja toimintakykyä, ja sosiaalisella kuntoutuksella vahvistetaan sosiaalisia vuorovaikutuksia. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on tukea työkykyä ja koulutusta. Kuntoutujan toimintakyky ja elämäntilanne ratkaisee, millaisesta kuntoutuksesta hän hyötyy ja mihin hänellä on oikeus.

Nivelreuman ehkäisy ja ennuste

Tupakoimattomuus vähentää riskiä sairastua nivelreumaan. Muita ehkäiseviä keinoja ei tunneta.

Pitkään sairastaneilla potilailla aktiivinen ja vaikea sairaus on voinut aiheuttaa pysyviä elinvaurioita, jotka rajoittavat toimintakykyä ja heikentävät elinajan ennustetta. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana nivelreuman ennuste on kuitenkin dramaattisesti parantunut. Tähän on päästy käyttämällä perinteisten reumalääkkeiden yhdistelmiä ja uusia täsmälääkkeitä hoidon vastetta tarkasti seuraten.

Lisää tietoa nivelreumasta

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Nivelreuma - yleisin tulehduksellinen reumasairaus»7

Suun hoito nivelreumassa: ks. «Nivelreuma ja suun terveys»8

Suomen Reumaliiton internet-sivut. Ruokavalio-ohjeita: «https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/hyva-tietaa/ravitsemustietoa-sairausryhmittain/ruokavalio-tulehduksellisissa»1.

Käytettyjä lähteitä

  • Käypä hoito -suositus Nivelreuma «http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi21010»2
  • Puolakka K. Nivelreuma. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 31.1.2019.
  • Hakala M. Nivelreuma. Kirjassa: Martio J, Karjalainen A, Kauppi M, Kukkurainen ML, Kyngäs H (toim.). Reuma. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 321–340.
  • Rantalaiho V, Sokka T, Meri S. Nivelreuma. Duodecim 2017;133(18):1691-8 «/xmedia/duo/duo13915.pdf»3.