Etusivu » Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotauti

Lääkärikirja Duodecim
30.10.2018
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Sepelvaltimot lähtevät aortan tyvestä ja sijaitsevat sydämen pinnalla. Ne huolehtivat sydänlihaksen hapensaannista ja ravitsemuksesta. Sepelvaltimoita on kaksi, vasen ja oikea.

Sepelvaltimotauti johtuu valtimoiden seinämien kovettumisesta ja ahtautumisesta.

Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus. Se kuuluu sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka kuormittavat eniten terveydenhuoltoa. Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, naisia kuolee sepelvaltimotautiin yhtä paljon kuin miehiä. Viime vuosikymmeninä varsinkin työikäisten miesten sepelvaltimotautia on pystytty vähentämään paljon (kuva «Työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus»1).

Syyt

Sepelvaltimotauti johtuu valtimonkovettumataudista, joka pitkälle edetessään ahtauttaa sepelvaltimoita (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Yksikin ahtauma (kuva «Valtimon ahtauman kehittyminen»2) voi aiheuttaa verenkierron häiriintymisen ja hapenpuutteen osassa sydänlihasta (kuva «Sepelvaltimot»3).

Iän mukana sekä naisten että miesten sairastumisriski suurenee, mutta sepelvaltimotautia aiheuttavista hoidettavissa olevista riskitekijöistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut veren kolesteroli (ks. «Kolesteroli»2), kohonnut verenpaine (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3) ja diabetes (ks. «Diabetes (”sokeritauti”)»4). Valtimotaudin kehittymisestä enemmän: ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1.

Oireet

Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, jonka tyypillisiä piirteitä ovat:

  • alkaa ruumiillisessa rasituksessa (reippaasti liikkuessa tai muussa lihastyössä), mutta voi tulla myös ruokailun jälkeen ja henkisessä rasituksessa
  • tuntuu yleensä keskellä rintaa puristavana tai muutoin epämiellyttävänä
  • voi säteillä olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle
  • yleensä helpottuu levossa ja nitrolääkkeellä muutamassa minuutissa.
  • oire toistuu samanlaisena.

Tällaista rintakipua kutsutaan nimellä angina pectoris. Kivulle on tyypillistä, että se ilmaantuu fyysisessä tai henkisessä rasituksessa toistuvasti ja samanlaisena, mutta helpottaa nopeasti levossa.

Aina sepelvaltimotautikipu ei ole näin tyypillistä. Joskus kipu voi olla luonteeltaan polttavaa tai tuntua ylävatsan puolella. Tyypilliset kivun paikat sepelvaltimotaudin rintakivussa: ks. kuva «Sepelvaltimotaudin rintakivun sijainti»4.

Joskus oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus. Etenkin naisilla ja vanhuksilla sepelvaltimotauti voi ilmetä ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan epämiellyttävää ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.

Aina sepelvaltimotauti ei "varoittele etukäteen" angina pectoris -oireella. Sen ensimmäinen ilmenemismuoto voi olla sydäninfarkti (ks. «Sydäninfarkti ja sydänkohtaus»5). Oireena on tällöin voimakas, levossakin tuntuva puristava rintakipu, joka ei mene aina nitro-lääkkeelläkään muutamassa minuutissa ohitse.

Rinnan alueella tuntuvat kiputuntemukset ovat yleisiä ja johtuvat usein muista syistä kuin sepelvaltimotaudista, varsinkin nuorilla ja keski-ikäisillä. Seuraavat piirteet viittaavat siihen, että kyseessä ei ole sepelvaltimotauti: kipu on aika lievää ja ilmenee levossa; liikkuminen on mahdollista kivusta huolimatta; kipu jatkuu pitkään tunti- tai päiväkaupalla; kipu liittyy hengitykseen; kipu on luonteeltaan terävää ja pienellä alueella vasemmassa kyljessä.

Tutkimukset

Tavanomaisessa lääkärin tutkimuksessa ei rasitusrintakipuna eli angina pectoriksena ilmenevää sepelvaltimotautia sairastavalta potilaalta yleensä löydy mitään poikkeavaa. Myös sydämen sähkökäyrä eli EKG (ks. «EKG (sydänfilmi)»6) on usein normaali.

Jos oireet viittaavat sepelvaltimotautiin, tehdään yleensä ensimmäiseksi rasituskoe, jossa potilas polkee kuntopyörää asteittain lisääntyvällä vastuksella, ja samalla seurataan sydämen sähkökäyrää. Kokeen aikana tuleva rintakipu ja sydänlihaksen hapenpuutteeseen sopivat EKG-muutokset viittaavat sepelvaltimotautiin. Sen perusteella voidaan usein tehdä diagnoosi ja aloittaa lääkehoito.

Jos lääkehoito ei riitä pitämään oireita poissa tai jos oireet ja rasituskokeessa todetut EKG-muutokset ja muut havainnot viittaavat vaikea-asteiseen sepelvaltimotautiin, tutkimuksia jatketaan. Vaihtoehtoja ovat sydänlihaksen verenkierron (perfuusion) isotooppitutkimus, sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvaus tai varjoainekuvaus (ks. «Valtimoiden kuvaukset»7).

Hoito

Lääkehoito

Kaikille sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke ("sydänaspiriini"), joka ehkäisee valtimoveritulpan eli tukoksen muodostumista sepelvaltimoon. Se onkin sepelvaltimopotilaan tärkein lääke. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia. Marevan®-verenohennuslääkettä käyttävät sepelvaltimotautipotilaat eivät kuitenkaan aina tarvitse muuta tukosta estävää lääkettä.

Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti.

Nitroa ei kannata pihistellä vaan käyttää aina, kun rintakipu tuntuu kiusalliselta eikä täysin häviä levähtämällä. Sitä kannattaa käyttää myös ennen sellaista ruumiillista rasitusta, jonka tietää aiheuttavan rintakipua. Tällöin kivulta vältytään ja samalla suorituskyky ja elämänlaatu paranevat. Nitro on tehokas ja varsin vaaraton lääke, mutta voi joskus aiheuttaa päänsärkyä ja lyhytaikaista verenpaineen laskua, huimausta tai pyörrytystä.

Itse annosteltavia "pikanitroja" on kahta laatua. Suussa sulava nitrotabletti (resoribletti) asetetaan kielen alle. Se alkaa tehota jo parissa minuutissa. Jos kipu ei hellitä, otetaan uusi tabletti 2–3 minuutin kuluttua edellisestä. Näin voidaan jatkaa aina 4–5 tablettiin asti. Lääkkeen vaikutus kestää 20–30 minuuttia.

Nitrosuihke suunnataan suuonteloon kielen päälle. Sen vaikutus alkaa yhtä nopeasti kuin tavallisilla nitrotableteilla. Tarvittaessa voidaan ottaa useita suihkeita minuutin parin välein. Suihkenitron vaikutus kestää muutaman tunnin.

Muita sepelvaltimotaudin oireita estäviä lääkkeitä ovat beetasalpaajat, pitkävaikutteiset nitraatit ja kalsiumkanavan salpaajat. Beetasalpaajalääke estää oireiden syntymistä estämällä sykkeen nousua ja laskemalla verenpainetta.

Sepelvaltimotaudin hoitoon kuuluvat myös valtimotaudin etenemistä ehkäisevät lääkkeet. Veren kolesterolin tavoitearvot ovat sepelvaltimotautipotilailla tiukemmat kuin terveillä. Pahan eli LDL-kolesterolin (ks. «LDL-kolesteroli eli "paha kolesteroli" (fP-Kol-LDL)»8) tavoitearvona pidetään 1,8 millimoolia litrassa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan käytännössä lähes aina kolesterolilääkkeitä, joista yleisimmät ovat ns. statiineja (ks. «Kolesteroli»2). Tehokkaalla kolesterolin hoidolla jo syntyneet sepelvaltimon vauriot ja erityisesti sepelvaltimotukosten aiheuttamat sydänkohtaukset voivat vähentyä. Myös kohonneen verenpaineen ja diabeteksen tehokas hoito kuuluu asiaan (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3).

Toimenpidehoito

Jos oireet eivät pysy lääkityksellä poissa tai jos taudin laatu muutoin vaatii, hoitona on sepelvaltimon pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Hoitomuodon valinta riippuu siitä, millaisia ahtaumia todetaan, millaisia toimenpiteitä potilaan muu terveydentila sallii ja mihin hoitoon potilas itse on suostuvainen.

Pallolaajennuksessa sepelvaltimoon viedään reisi- tai rannevaltimon kautta ohut letku (katetri), jonka päässä olevaa pallukkaa laajentamalla suonen ahtauma avataan (kuva «Sepelvaltimon pallolaajennus»5). Samalla suonen sisälle asetetaan usein metalliverkkoputki (stentti), jonka avulla ahtautuman uusiutumisvaara vähenee.

Ohitusleikkauksessa ahtaumien ohitse johdetaan muualta (alaraajoista, kyynärvarresta tai rintaontelon sisältä) otetut verisuonisiirrännäiset, jolloin sydänlihaksen verenkierto normaalistuu (kuva «Ohitusleikkaus»6).

Sepelvaltimotaudin ja sen etenemisen ehkäisy

Sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaimmin ehkäistä hyvillä elämäntavoilla eli tupakoimattomuudella, liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo tarvitsevat usein myös lääkitystä (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Myös diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnalla, painon hallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee samalla sepel- ja muun valtimotaudin syntyä. Vaikuttamalla näihin jo nuorella iällä voidaan sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.

Sepelvaltimotauti ja muut valtimotaudit johtuvat yleensä useiden vaaratekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siten päätökseen ryhtyä ehkäiseviin toimenpiteisiin, varsinkin lääkehoitoihin, vaikuttaa arvio kokonaisvaarasta sairastua valtimotauteihin. Viimeistään keski-iän alkaessa kannattaa tehdä valtimotaudin ja diabeteksen riskiarvio terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa ja suunnitella tarvittavat elämäntapamuutokset.

Sepelvaltimotautia tulee ehkäistä erityisen pontevasti sellaisilla potilailla, joilla on jo todettu muu valtimotauti (aivovaltimoissa tai alaraajavaltimoissa) tai joilla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1).

Kun sepelvaltimotauti on todettu, tarvitaan elämäntapamuutosten lisäksi aina myös lääkkeitä. Säännöllisellä kuntoliikunnalla on mahdollista vähentää kohtausten uusiutumista ja sepelvaltimotautiin liittyviä oireita. Ks. liikuntaohje «Sepelvaltimotauti – liikuntaohje»9.

Lisää tietoa sepelvaltimotaudista

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Vakaa sepelvaltimotauti (stabiili angina pectoris)»10.

Käytettyjä lähteitä

Kettunen R. Sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Kirjassa: Mäkijärvi M, Kettunen R, Kivelä A, Parikka H, Yli-Mäyry S (toim.). Sydänsairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2014, s. 239–276 (sähköinen versio: Terveysportti/Pitkäaikaissairaudet-tietokanta «http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti»1 [vaatii käyttäjätunnuksen]).

Krooninen sepelvaltimotauti. Kirjassa Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 283-370.

Stabiilin sepelvaltimotaudin Käypä hoito -suositus 2015 «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50102»2