Etusivu » Papilloomavirus (HPV) ja kondylooma naisella

Papilloomavirus (HPV) ja kondylooma naisella

Lääkärikirja Duodecim
25.9.2019
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Ihmisen papilloomavirus (human papilloma virus, HPV) on yleisin pääasiassa sukupuoliteitse tarttuva virus. Sen tartunta-aikaa on mahdoton määrittää, mutta se lienee yleensä noin 1–8 kk. Vähintään kolme neljästä saa infektion elämänsä aikana, mutta se on usein oireeton. Infektio on yleisin 20–25 ikävuoden tienoilla.

HPV-virukset ovat pieniä, ja niitä tunnetaan yli 200 erilaista tyyppiä. Osa aiheuttaa ihon ja osa limakalvojen papilloomavirustulehduksia. Papilloomavirusinfektioilla (HPV-infektio) on suuri spontaani paranemistaipumus. Ilman HPV-infektiota ei synny kohdunkaulan syöpää, mutta syöpä kehittyy hitaasti esiasteiden kautta. Virustyypit voidaan jakaa ryhmiin sen mukaan, miten vahva yhteys niillä on kohdunkaulan syöpään (ks. «Kohdunkaulan syöpä»1). Suuren riskin tyyppejä ovat HPV 16 ja 18.

Katso myös artikkeli miehen papilloomaviruksesta «Kondylooma miehellä»2.

Oireet

Naisen synnytinelinten papilloomavirustulehduksen ilmenemismuodot vaihtelevat kukkakaalimaisista visvasyylistä eli kondyloomista lieviin tai vaikeisiin kohdunkaulan solumuutoksiin. Kondyloomien taustalla ovat tavallisimmin (90 %:ssa tapauksista) tyypin 6 tai 11 papilloomavirukset. Ne ovat niin sanottuja pienen riskin viruksia. HPV-tulehdus on usein oireeton, ja silloin HPV-tulehdus löytyy naisella sattumalta papakokeessa.

Taudin toteaminen

Diagnostiikan kulmakiviä on gynekologisen tutkimuksen lisäksi irtosolunäyte eli papakoe (ks. «Papakoe»3). Gynekologisessa tutkimuksessa tarkastetaan huolellisesti ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunnapukan limakalvot. Ulkosynnyttimissä syylät ovat ulkonevia, tyypillisesti muutaman millimetrin kokoisia. Emättimessä ja kohdunnapukassa voi olla limakalvon myötäisiä, ns. litteitä kondyloomia. Jos ulkosynnyttimissä on visvasyyliä, on syytä ottaa papakoe, ellei sitä ole otettu viimeisen 1–2 vuoden aikana. Kolposkopia (ks. «Kolposkopia»4) eli kohdunsuun tähystys ja sen yhteydessä otettavat koepalat ovat tarpeellisia papakokeessa todetun solumuutoksen luonteen arvioimiseksi.

HPV-testin käytöstä ei toistaiseksi ole yhtenäisiä ohjeita (ks. «HPV (papilloomavirus) -testi»5).

Hoito

Moni papilloomavirustulehdus paranee itsekseen, mutta vuosittainen seuranta papa-näyttein on aiheellinen. Ulkoisia kondyloomia voidaan hoitaa paikallisesti siveltävällä podofyllotoksiinilla tai imikimodilla. Näitä lääkkeitä saa reseptillä, mutta nainen voi itse toteuttaa hoidon. Hoitovaihtoehtoja ovat kirurginen poisto, nestetyppijäädytys tai laserhoito.

Jos HPV-tulehdukseen liittyy kohdunkaulan solumuutoksia ja koepaloissa on ns. dysplasiaa, harkitaan hoitoa. Papilloomaviruksen aiheuttamat vahvemmat esiasteet hoidetaan poistamalla muutosalue laserilla tai sähkösilmukalla. Nuorilla naisilla lieviä esiasteita seurataan, koska ne voivat parantua spontaanisti.

Jälkiseuraukset

Papilloomavirusinfektioista 80–90 % paranee spontaanisti potilaan oman immuunivasteen kehittymisen myötä kahden vuoden seurannassa. Nuorilla paranemistaipumus on erityisen hyvä. Pieni osa HPV-infektioista voi jatkua ja hoitamattomana kehittyä pitkän ajan kuluessa syöväksi. Syöpä kehittyy esiasteiden kautta. Papilloomaviruksen aiheuttamat vahvemmat esiasteet hoidetaan, lieviä esiasteita seurataan nuorilla naisilla (spontaani paranemistaipumus).

Ehkäisy

Papilloomavirus tarttuu seksikontaktissa, mutta varsinainen yhdyntä ei ole tarttumisen välttämätön edellytys. Kondomin käyttö suojaa ainakin osittain viruksen tarttumiselta. HPV voi tarttua suuseksissä ja lisäksi käsien välityksellä.

HPV-rokotus on otettu kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2013. Lisäksi rokotetta saa reseptillä apteekeista (ks. «HPV-rokote»6).

Lisää tietoa aiheesta

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset, Papa ja HPV»7.

Terve suu: ks. «Sukupuolitaudit ja suun terveys»8.

Käytettyjä lähteitä

Nieminen P. Papilloomavirusinfektio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 23.4.2019.

Nieminen P, Jakobsson M, Pakarinen P, Mäenpää J, Auvinen E.. Papilloomavirusinfektiot. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s240-243.