Etusivu » Amalgaami

Amalgaami

Lääkärikirja Duodecim
21.9.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Amalgaamisairaudesta puhuttiin paljon 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin, mutta sen jälkeen siitä ei ole juuri keskusteltu. Amalgaamisairaus kuuluu hiivasyndrooman sekä muutaman muun epämääräisen oireyhtymän ohella oireisiin, joita lääketieteessä ei pidetä sairautena. Jotkut katsovat kaikkien epämääräisiä yleisoireita aiheuttavan oireyhtymän olevan yhtä ja samaa tautikokonaisuutta. Amalgaamisairauden oireiden on arveltu johtuvan amalgaamin sisältämästä elohopeasta, mutta tutkimustulokset eivät viittaa siihen, että amalgaamipaikat aiheuttavat tällaisia oireita. Amalgaamin on epäilty aiheuttavan myös pesäkekovettumatautia eli multippeliskleroosia (MS-tautia), mutta näyttöä siitä ei ole saatu. Hammasamalgaamissa puolet metallista on elohopeaa ja puolet koostuu hopeasta, tinasta ja kuparista. Vanhemmalla väestöllä on edelleen amalgaamia suussaan. EU:n asiantuntijaryhmä on vuonna 2008 katsonut amalgaamin täysin turvalliseksi paikka-aineeksi.

Oireet

Amalgaamisairauden oireiden sanotaan liittyvän silmiin, korviin, niveliin, rintaan ja vatsaan. Tyypillisiä vaivoja ovat väsymys, päänsärky, unihäiriöt, yliaktiivisuus, ärtyvyys, keskittymiskyvyn puute, huimaus, levottomuus, ruokahaluttomuus, huonovointisuus, ripuli, ummetus ja masennus. Laajoissa tutkimuksissa amalgaamin osuutta oireisiin ei kuitenkaan ole todettu. Eräässä ruotsalaisessa laajassa väestötutkimuksessa selvitettiin amalgaamipaikkojen ja edellä mainittujen oireiden välistä yhteyttä. Siinä edellä mainittuja oireita oli useammin sellaisilla henkilöillä, joilla ei ollut amalgaamipaikkoja suussaan. Jotkut pitävät myös suukipua (ks. «Kielikipu, suupolte, kipeä suu (glossodynia)»1) amalgaamisairauden oireena, mutta tutkimusnäyttöä olettamuksen tueksi ei ole esitetty. Myös kognitiivisten taitojen (muisti, oppiminen ja kielelliset taidot) huonoutta on joskus pidetty amalgaamisairauden oireena. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksesta sellaista ei kuitenkaan todettu.

Amalgaamin elohopeasta voi tulla allergiaoireita suun limakalvolle paikan kosketuskohdalle. Elohopea-allergisia on noin 1 % väestöstä, mutta vain 1–2 % heistä saa allergiaoireita amalgaamipaikoista. Elohopea-allergia ei ole amalgaamisairautta.

Taudin toteaminen

Amalgaamisairautta ei voi diagnosoida millään veri- tai muulla kokeella. Oireisten ja oireettomien henkilöiden veren ja kudosten elohopeapitoisuudet eivät eroa toisistaan.

Elohopea-allergia voidaan osoittaa lapputestillä (ks. «Lapputestit»2).

Hoito

Amalgaamisairautta on pyritty hoitamaan lähinnä vaihtamalla amalgaamipaikat elohopeaa sisältämättömiin hammaspaikkoihin. Useilla oireet ovatkin helpottaneet muutamaksi kuukaudeksi, mutta yleensä ne ovat sitten palanneet entisen tapaisina.

Elohopea-allergiassa paikan vaihtaminen parantaa suun limakalvolla olevat muutokset.

Ehkäisy

Koska amalgaamisairaus ei lääketieteellisessä mielessä ole sairaus, sen oireita voidaan ehkäistä vain asiallisella valistuksella.

Käytettyjä lähteitä

The safety of dental amalgam and alternative dental restoration materials for patients and users. Scientific Committee on Emerging an d Newly Identified Health Risks (SCENIHR). European Union, 2015 «https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/scientific_committees/emerging/docs/scenihr_o_046.pdf»1.

Sundström A, Bergdahl J, Nyberg L ym. Cognitive status in persons with amalgam-related complaints. J Dent Res 2010;89(11):1236-40. «PMID: 20739704»PubMed

Naimi-Akbar A, Svedberg P, Alexanderson K, Carlstedt-Duke B, Ekstrand J, Englund GS. Health-related quality of life and symptoms in patients with experiences of health problems related to dental restorative materials. Community Dent Oral Epidemiol. 2012 Sep 10 «https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/cdoe.12002»2.