Etusivu » Hakutulokset » Kynsisilsa (kynsien sienitauti)

Kynsisilsa (kynsien sienitauti)

Lääkärikirja Duodecim
14.2.2017
Ihotautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Kynsisilsaa on noin 8 prosentilla väestöstä. Se on harvinainen lapsilla. Useimmat potilaat ovat keski-ikäisiä tai vanhoja miehiä, joilla silsa on varpaankynsissä (ks. «Kynsisilsa»1). Käsien kynsisilsa on harvinaisempi. Useimmilla jalkojen kynsisilsaa sairastavista on silsaa eli sienitulehdusta myös laitimmaisissa varvasväleissä ja monilla myös jalkapohjissa (ks. «Jalkasilsa (jalkasieni)»2). Kynsisilsaa aiheuttaa tavallisesti Trichophyton rubrum -niminen silsasieni.

Oireet

Kynsisilsaa on viittä päämuotoa:

  1. kynnen kärjestä tai sivusta alkava silsa, joka leviää vähitellen kynnen tyveä kohti (ks. kuvat «Kynsisilsa kynnen kärjessä»1 ja «Kynsisilsa varpaankynnen sivulla»2)
  2. pinnallinen kynsisilsa, jossa koko kynsi tai ainakin suurin osa sitä on valkean, lievästi hilseilevän silsan peitossa (ks. kuva «Kynsisilsa (WSO, white superficial onychomycosis)»3)
  3. kynnen tyvestä alkava silsa, joka on harvinaisin kynsisilsan muoto. Sitä tavataan erityisesti immuunipuutoksessa ja verenkiertohäiriöisillä. Mitä laajemmalle silsa kynnessä leviää, sitä kipeämpi kynsi on (ks. kuva «Kynsisilsa (PSO, proksimaalinen kynnenalainen silsa)»4). Kynsilevy paksuntuu ja haurastuu. Silsa voi myös tuhota kynnen osittain tai kokonaan.
  4. Kynsilevyn sisäinen silsa on vaalea eikä se paksunna kynsilevyä tai tee sarveismassaa kynnen alle (ks. kuva «Kynsisilsa T. rubrumin aiheuttamana»5).
  5. Candida albicans -hiivasieni paksuntaa koko kynnen ja samalla kynsivalli tulehtuu voimakkaasti. Kynsilevy irtoaa osittain alustastaan (ks. «Kynnen irtoaminen kärjestä (onykolyysi)»3).

Taudin toteaminen

Kynsisilsan diagnoosi on yleensä selvä ilman sieninäytteen ottoa, mutta pitkään hoitoon ei yleensä ryhdytä ilman diagnoosin varmistamista. Kynsipsoriaasi ja ikääntymisen ja huonon verenkierron paksuntama kynsi ovat tärkeimmät muutokset, jotka tulee ottaa huomioon erotusdiagnoosissa. Psoriaasipotilaalla voi tietysti olla kynsisieni, joka paranee sienihoidolla.

Silsadiagnoosi varmistetaan mikroskooppinäytteellä ja sieniviljelyllä. Näytettä ei kannata ottaa, ennen kuin ulkoisesta sienilääkehoidosta on kulunut vähintään kaksi viikkoa, sisäisestä hoidosta kuusi kuukautta. Kynsi puhdistetaan alkoholiseoksella, kynnestä leikataan tai vuollaan paloja sairaan ja terveen kynnen rajalta ja kynsilevyn alta raaputetaan mukaan näytettä esimerkiksi pienellä kauhalla. Mikroskooppitutkimus voidaan tehdä samana päivänä, mutta sieniviljelystä saadaan lopullinen vastaus 4–6 viikon kuluttua. Jos sientä ei viljelyssä kasva, se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö kyseessä kuitenkin olisi kynsisilsa. Viljely uusitaan tarvittaessa toisen, joskus kolmannenkin kerran.

Itsehoito

Itsehoitolääkkeillä kynsisienen saa parantumaan vain poikkeustapauksissa. Sienilääkevoiteet ja -jauheet saattavat vaikeuttaa diagnoosiin pääsyä, mutta ne eivät paranna kynsisilsaa.

Milloin lääkäriin?

Tehokkaimmallakin sienihoidolla saadaan jalkojen kynsisilsa kokonaan parannetuksi vain joka toisella potilaalla. Siihen kuluu aikaa kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen silsan valtaamasta kynnestä ja sairaan alueen koosta riippuen ja potilaan iän mukaan. Isovarpaan kynsi kasvaa ikääntyneillä hitaasti. Muut kynnet uusiutuvat nopeammin.

Käsien kynsisilsa saadaan hoidolla parannetuksi lähes aina.

Lääkäriin kannattaa lähteä, kun silsa on vasta alussa ja vallannut vasta pienet alueet yhdestä tai parista kynnestä. Silloin silsa saadaan varmimmin parannetuksi kokonaan, joskus jopa pelkällä lääkekynsilakalla, jossa vaikuttavana aineena on amorolfiini tai siklopiroksi. Toinen syy lähteä lääkäriin on laaja kynsisilsa, joka aiheuttaa kipua ja haittaa jalkineitten pitoa tai kun silsaa on kynsien lisäksi muuallakin jaloissa, käsissä, nivusseudussa tai muussa ihossa. Hoidossa käytetään sisäisiä ja ulkoisia lääkkeitä. Terbinafiini on yleisimmin käytetty sisäinen lääke. Kuuri kestää varpaankynsiin 3–4 kuukautta, sormenkynsiin 6 viikkoa. Vanhemmilla, ns. atsolilääkkeillä kynsisientä voidaan hoitaa, mutta niillä on yhteisvaikutuksia useiden muiden sisäisten lääkkeiden kanssa. Se voi estää sisäisen hoidon atsolilääkkeillä. Joskus hoitotulosta parantaa se, että jalkojenhoitaja irrottaa jalkojen paksut sienikynnet urean avulla. Sisäiseen sienilääkekuuriin voidaan yhdistää lääkekynsilakka.

Pienten lasten kynsisilsan hoito on keskitetty lääkäreille, joilla on siitä kokemusta. Hoitona suositaan paikallisvalmisteita: voiteita tai lääkekynsilakkaa. Jos sieni on useassa kynnessä, käytetään sisäistä sienilääkitystä, tavallisesti terbinafiinia.

Ehkäisy

Varvasvälisilsa ja muut ihosilsat tulisi hoitaa aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä silsasieni tarttuu harvoin suoraan kynteen. Silsan leviäminen perheenjäsenestä toiseen on harvinaista, kynsisilsan tarttuminen hyvin harvinaista. Kynsileikkureiden ja -saksien on kuitenkin hyvä olla henkilökohtaisia. Yleisissä tiloissa, esimerkiksi kerrostalojen saunatiloissa ja yleisissä uimahalleissa sekä urheilutilojen pukuhuoneissa ja pesutiloissa on hyvä käyttää varvastossuja. Kynsivallintulehdus «Kynsivallintulehdus»4 ja kynsien vammat tulisi hoitaa huolellisesti, jottei sieni pääsisi tarttumaan kynteen niiden kautta.

Käytettyjä lähteitä

Heikkilä H. Ihon ja kynsien sieni-infektiot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim / Terveysportti «http://www.terveysportti.fi/terveysportti/koti»1. Päivitetty 21.3.2016.

Ameen M, Lear JT, Madan V ym. British Association of Dermatologists' guidelines for the management of onychomycosis 2014. Br J Dermatol 2014;171(5):937-58. «PMID: 25409999»PubMed