Etusivu » Rengasgranulooma (granuloma annulare)

Rengasgranulooma (granuloma annulare)

Lääkärikirja Duodecim
23.5.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Vaikka rengasgranuloomia voi olla kaikenikäisillä henkilöillä, useimmin sitä tavataan kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Kaksi kolmasosaa potilaista on naispuolisia. Taudin syytä tai mekanismia ei tunneta. Se liittyy joskus nuoruustyypin diabetekseen. Usein se alkaa hyönteisten pistoista, karvatupentulehduksesta tai muusta paikallisesta tulehduksesta. Taudin kuva vaihtelee henkilöittäin suuresti. Se voidaan jakaa viiteen alamuotoon, joista paikallinen, yleistynyt ja ihonalainen rengasgranulooma ovat yleisimmät. Tauti on vaaraton eikä tartu. Tavallisesti oireet häviävät parin vuoden kuluessa itsekseen.

Oireet

Paikallisen rengasgranulooman mielipaikat ovat kädenselät, sormien selkäpuolet, nilkat ja jalkapöydät. Niissä se alkaa pienenä, ihonvärisenä pikku kyhmynä (ks. kuva «Rengasgranulooma rystysissä»1), joka muutaman seuraavan kuukauden kuluessa muuttuu selväksi renkaaksi, jonka keskusta on lähes normaalin ihon näköistä. Mainituissa paikoissa renkaan läpimitta vaihtelee noin puolesta senttimetristä pariin senttimetriin (ks. kuva «Rengasgranulooma nilkassa»2). Rengasgranuloomia voi myös olla kyynärvarsissa, muualla raajoissa ja vartalolla, joissa rengas on suurempi, jopa 5 cm läpimitaltaan (ks. kuva «Rengasgranulooma kädenselässä»3). Yleistyneessä muodossa pieniä kyhmyjä ja renkaita on sekä raajoissa että vartalolla. Ihonalaisessa rengasgranuloomassa ihon alla on kivuttomia kyhmyjä. Niitä on useimmiten raajoissa.

Ihomuutosten häviämisen jälkeen rengasgranulooma uusiutuu noin 40 %:lla potilaista, yleensä samoissa paikoissa kuin se aikaisemminkin oli.

Taudin toteaminen

Paikallisen rengasgranulooman diagnoosiin riittää usein tyypillinen kliininen taudinkuva. Tarvittaessa otetaan pieni koepala renkaan reunasta, ei sen parantuneesta keskustasta. Siinä todetaan mikroskoopissa ihon sidekudoksessa kohtia, joissa sidekudos on rappeutunut. Sen ympärillä on suurehkojen solujen muodostamia rykelmiä, granuloomia. Koepalaa tarvitaan useammin yleistyneessä taudin muodossa ja aina ihonalaisessa rengasgranuloomassa. Paikallisessa muodossa ei tarvita verikokeita, mutta muissa tautimuodoissa otetaan tavanomaisia verikokeita.

Itsehoito

Kuten edellä on todettu, granuloomat häviävät itsekseen jälkiä jättämättä muutamassa vuodessa. Hoidoksi riittää useimmiten siis diagnoosin teko.

Milloin hoitoon?

Jos diagnoosi on varmistettu eivätkä granuloomat ole hävinneet 3 vuoden kuluessa, on hyvä hakeutua lääkäriin. Samaten, jos laajoja granuloomia tulee lisää raajoihin tai vartalolle, on syytä neuvotella mahdollisista hoidoista ihotautilääkärin kanssa.

Paikallisia granuloomia voidaan hoitaa mm. vahvalla kortisonivoiteella, takrolimuusivoiteella tai nestetyppijäädytyksellä (ks. «Ihon jäädytyshoito (kryohoito)»1). Vakiintunutta hoitoa siihen ei kuitenkaan ole. Yleistynyttä muotoa voidaan hoitaa mm. kylpy-PUVA-hoidolla.

Ehkäisy

Ei tunneta keinoa, millä tautia voisi ehkäistä tai edes hillitä sen leviämistä. Tauti ei tartu, mutta joskus sitä tavataan verisukulaisilla, mikä viittaa mahdolliseen perinnölliseen alttiuteen.

Käytettyjä lähteitä

Ghadially R. Granuloma annulare. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1123031-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 29.10.2018.