Etusivu » Lasten uhmakkuushäiriö

Lasten uhmakkuushäiriö

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Lasten uhmakkuushäiriö ilmenee yleensä 7–12 vuoden ikäisillä lapsilla. Uhmakkuushäiriölle on ominaista ikään nähden selvästi poikkeava tottelematon käytös, jolle on ominaista usein tapahtuva maltin menetys, toistuva riitely aikuisten kanssa, usein ilmenevä tarkoituksellisen uhmakas käytös vanhempia kohtaan, toistuva kieltäytyminen sääntöjen noudattamisesta, usein ilmenevä toisten ihminen ärsyttäminen, toisten syyttäminen omista virheistä, herkkä ärsyyntyminen, usein ilmenevä vihaisuus ja pahantuulisuus sekä ilkeys ja kostonhimoisuus. Ongelmat ilmenevät vähitellen ja useimmiten kotona, mutta niitä voi myöhemmin ilmetä myös koulussa ja toveripiirissä. Uhmakas käytös kestää kuukausia, joskus vuosiakin.

Uhmakkuushäiriöllä ei siis tarkoiteta pienten lasten normaaliin kehitykseen kuuluvia ohimeneviä uhmaikäkausia tai murrosikään usein kuuluvaa lievempiasteista kapinallisuutta.

Uhmakkuushäiriö on suhteellisen tavallinen ongelma, koska jopa 10 % lapsista kärsii ainakin lieväasteisesta uhmakkuushäiriöstä ja ainakin 2 % kouluikäisistä lapsista hankalampiasteisesta uhmakkuudesta. Häiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä.

Uhmakasta käytöstä esiintyy myös muiden lastenpsykiatristen häiriöiden yhteydessä, kuten tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriössä (ADHD), masennustiloissa ja psykoottisissa häiriöissä. Tällöin uhmakkuuden taustalla olevan muun häiriön hoito on tärkeätä.

Itsehoito

Lapsen uhmakkuus koettelee suuresti vanhempien psyykkistä sietokykyä, minkä vuoksi satunnaiset maltin menetykset ovat hyvin ymmärrettäviä. Lapsen kannalta on kuitenkin aina rakentavampaa, jos vanhemmat ja opettajat pyrkivät samalla ymmärtämään lapsen käytöksen taustaa. Vanhempien oma stressaantuneisuus, uupumus ja masentuneisuus ovat omiaan vain lisäämään lapsen uhmakkuutta.

Isovanhempien ja ystävien muodostama sosiaalinen tukiverkosto on lapsen vanhemmille ja lapselle tärkeä.

Vanhempien kyky kuunnella ja ymmärtää lastensa tunteita on tärkeä askel tilanteiden rakentavaan työstämiseen. Lasten kirjallisuusterapiassa käytetyt sadut ja tarinat voivat auttaa vanhempia saamaan kontakti lastensa tunteisiin.

Milloin hoitoon

Uhmakkuushäiriöstä kärsivän lapsen vanhempien on aina viisasta lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa kääntyä lastenpsykiatrin, lastenpsykologin tai kasvatusneuvolan puoleen. Uhmakkuuden jatkuessa pitempään lapsella on selvästi suurentunut riski käytöshäiriön ja päihteiden ongelmakäytön kehittymiseen. Ammatti-ihmisiltä saatava kasvatuksellinen ja psykoterapeuttinen tuki auttaa lasta usein pääsemään nopeammin eroon uhmakkuudestaan. Uhmakkuuden taustalla joskus olevien muiden psykiatristen häiriöiden diagnosointi on tärkeää hoidon suunnittelun kannalta.

Lisää tietoa aiheesta

Suomen Mielenterveysseura «http://www.mielenterveysseura.fi/»1

Mielenterveystalo «http://www.mielenterveystalo.fi»2

Myllyviita K. Peace! – Selviytymisopas nuorten vanhemmille. Kustannus Oy Duodecim, 2012

Mäki S, Arvola P. Satu kantaa lasta – Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 1. Kustannus Oy Duodecim, 2009

Mäki S, Arvola P. Tarina tukee lasta – Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2. Kustannus Oy Duodecim, 2009

Sourander A, Aronen E. Lastenpsykiatria. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 619-651.