Etusivu » Paksu iho kämmenissä ja jalkapohjissa (keratodermia, keratoderma, hyperkeratoosi)

Paksu iho kämmenissä ja jalkapohjissa (keratodermia, keratoderma, hyperkeratoosi)

Lääkärikirja Duodecim
11.11.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Keratodermioissa eli hyperkeratooseissa kämmenien ja jalkapohjien sarveiskerros paksuntuu. Ongelma voi olla peritty tai hankittu. Perinnöllisissä keratodermioissa kämmenten ja jalkapohjien sarveiskerros paksuuntuu joko tasaisesti (diffuusisti) (kuva «Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi)»1), läiskittäin (painealueilla) (kuva «Liikasarveistumista lapsen jalkapohjissa»2) tai pistemäisesti (useita 2–10 mm läpimittaisia). Sairaudesta riippuen oireiden alkamisikä vaihtelee muutamasta kuukaudesta 70-vuoteen. Perinnölliset keratodermiat ovat harvinaisia.

Hankitut keratodermiat liittyvät ikään, ihosairauksiin tai yleissairauksiin, ja iho voi paksuuntua tasaisesti tai läiskittäin, yleensä painealueilla. Aikuisiässä, useimmiten 40–60-vuotiaana alkavaa läiskäistä keratodermiaa sanotaan klimakteeriseksi keratodermiaksi eli vaihdevuosiin liittyväksi ihon sarveistumishäiriöksi (kuva «Ihon sarveistuminen (keratodermia) jalkapohjassa»3). Nimi on harhaanjohtava, sillä sitä on myös miehillä, ja sarveistumista nähdään usein jo paljon ennen vaihdevuosien alkua. Paksuuntunut iho voi halkeilla kipeille pykimille, kutinaa ei juurikaan ole.

Useisiin ihosairauksiin liittyy kämmenten ja jalkapohjien ihon paksuuntumista. Sellaisia ihottumia ovat mm. krooninen käsiekseema «Krooniset käsi-ihottumat eli käsiekseemat»1, psoriaasi «Psoriaasi»2, punajäkälä «Punajäkälä»3 ja pityriasis rubra pilaris eli punasarveistuma «Punasarveistuma»4. Ylipaino, diabetes, alaraajojen krooninen turvotus ja jalkaterien virheasennot altistavat jalkapohjien ihon paksuuntumiselle, ks. «Imunestekierron häiriö (lymfedeema) – krooninen turvotus»5 ja «Känsä eli liikavarvas»6. Kämmenten ja jalkapohien äkillisesti alkaneet keratodermiat voivat joskus harvoin olla ennakko-oire syöpäsairaudesta. Lisäksi on koko joukko harvinaisia oireyhtymiä, joissa esiintyy myös keratodermiaa.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään kliinisen taudinkuvan perusteella. Hankittuun keratodermiaan mahdollisesti liittyvää ihosairautta etsitään tavallisesti kyynärpäistä, polvista, päänahasta tai kynsistä. Silsaepäilyissä otetaan sieniviljely.

Itsehoito

Hyvä hygienia ja vaseliini tai rasvainen perusvoide «Perusvoiteet»7 auttavat estämään kipeiden halkeamien ilmaantumista. Myös vettä sitovia aineita (glyseroli, propyleeniglykoli, butyleeniglykoli, pentyleeniglykoli, pitkäketjuiset sokeriyhdisteet, urea eli karbamidi) sisältävät perus- ja kosteusvoiteet ovat avuksi. Kantaseutujen sarveistumista voi hoitaa santapaperiraspeilla ja läiskäistä keratodermiaa jalkahöylällä. Jalkojenhoitajalta saa tarvittaessa hoitoa ja sopivia itsehoitokeinoja.

Milloin hoitoon

Jos keratodermia alkaa häiritä työtä tai vapaa-aikaa, on hyvä hakeutua ihotautilääkäriin. Hän voi määrätä asitretiinia tai alitretinoiinia, A-vitamiinin sukuisia lääkkeitä, jotka normaalistavat sarveisaineksen muodostumista ja rakennetta. Lääke vaikuttaa vain niin kauan kuin sitä käyttää. Ongelmaan ei tunneta parantavaa hoitoa.

Ehkäisy

Koska taipumus on perinnöllistä, keratodermian ilmaantumista ei voi ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

Lee RA. Keratosis palmaris et plantaris. http://www.emedicine.medscape.com/article/1108406