Etusivu » Skitsofreenistyyppinen häiriö

Skitsofreenistyyppinen häiriö

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Skitsofreenistyyppisessä häiriössä (ICD-10-diagnoosikoodi F20.81) henkilöllä ilmenee skitsofrenialle ominaisia akuutin mielisairauden (psykoosin) oireita vähintään kuukauden ajan, mutta hänen sairausjaksonsa ennakko- ja jälkitiloineen ei kestä tai ei ole kestänyt skitsofrenian diagnoosin edellyttämää kuutta kuukautta.

Noin kaksi kolmasosaa skitsofreenistyyppisistä häiriöistä muuttuu myöhemmin luonteeltaan skitsofreniaksi, jolloin vähintään kuukauden kestäneeseen psykoosivaiheeseen liittyy vähintään kuusi kuukautta kestävä ennakko- tai jäännösoireinen sairauden jakso. Osa skitsofreenistyyppisistä psykooseista on kulultaan keskimääräistä skitsofreniaa hyvänlaatuisempia.

Noin 0,2 % ihmisistä sairastuu elämänsä aikana skitsofreenistyyppiseen psykoosiin.

Skitsofreenistyyppisen psykoosin tarkempi tausta ja etiologia on skitsofrenian tavoin suurelta osin tuntematon, mutta skitsofrenian tapaan erilaisten perinnöllisten ja kehityksen aikaisten tapahtumien arvellaan näyttelevän keskeistä osaa sen synnyssä.

Osalla potilaista aistinharhojen ja harhanomaisten merkityselämysten taustalla voivat olla lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset, jotka aktivoituvat niistä muistuttavien ajankohtaisten tapahtumien seurauksena.

Itsehoito

Ks. artikkeli «Mielialahäiriö»1.

Hoito

Jos epäilee itsessään skitsofreenistyypistä tai jos aikaisemmasta skitsofreenistyyppisestä psykoosista toipuneella ilmenee uuden akuutin psykoosin ennakko-oireita, on aina viisasta kääntyä viimeistään lähiviikkojen aikana lääkärin, psykiatrin tai mielenterveystoimiston puoleen.

Käytettyjä lähteitä

Alanen Y. Skitsofrenia – syyt ja tarpeenmukainen hoito. WSOY 1993.

Suvisaari J, Isohanni M, Kieseppä T, Koponen J, Hietala J, Lönnqvist J. Skitsofrenia ja muut psykoosit. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 143-227.