Etusivu » Verivirtsaisuus lapsella

Verivirtsaisuus lapsella

Lääkärikirja Duodecim
11.11.2019
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Syyt ja löydökset

Verivirtsaisuus ilmenee useimmiten veriviiruina vaipassa tai pikkuhousuissa tai veritippoina virtsasuihkun alussa tai lopussa (makroskooppinen verivirtsaisuus). Kyse voi tällöin olla itsestään parantuvasta virtsaputken suun limakalvorikosta tai ohimenevästä virtsarakon virustulehduksesta. Joskus verta voi ilmetä virtsassa tapaturman seurauksena merkkinä virtsateiden vammasta. Lapsillakin esiintyy jonkin verran virtsakivitautia, joten verivirtsaisuus yhdistettynä selkä- tai kylkikipuun vaatii aina tutkimuksia.

Munuaisista peräisin oleva veri värjää virtsan tasaisesti, jolloin virtsa muistuttaa lähinnä kolajuomaa. Joskus imeväisikäisen vaippa värjäytyy punertavaksi, ilman että kyse on verivirtsaisuudesta. Eräät virtsan suolat (erityisesti fosfaatti) voivat nimittäin aiheuttaa punerruksen. Tilanne voidaan tarkistaa helposti virtsan liuskakokeella (ks. «Virtsan kemiallinen seulonta (U-KemSeul)»1).

Mikroskooppinen verivirtsaisuus

Joskus ongelmana on se, että virtsa on väriltään täysin normaalia, mutta mikroskooppisessa tutkimuksessa tai liuskakokeessa todetaan punasoluja virtsassa. Myös mikroskooppinen verivirtaisuus edellyttää useimmiten tutkimuksia, sillä taustalla voi olla merkittävä munuaisongelma. Näin on erityisesti asianlaita, jos samalla todetaan valkuaisvirtsaisuutta. Toisaalta pienellä osalla lapsista ilmenee lievää verivirtsaisuutta ilman muita löydöksiä. Tällöin kyse on usein harmittomasta poikkeavuudesta munuaisen suodatinrakenteessa eikä varsinaisesta sairaudesta. Poikkeavuus on usein periytynyt toiselta vanhemmista. Tila on vaaraton eikä vaadi hoitoa.

Milloin hoitoon

Verivirtsaisuus edellyttää käytännössä aina lääkärissäkäyntiä, oli kyse sitten kirkkaan veren ilmaantumisesta virtsaan tai virtsan tasaisesta värjäytymisestä tummanruskeaksi. Verivirtsaisuuden takana voi olla munuaistulehdus, joka vaatii laboratoriotutkimuksia ja munuaiskoepalan ottoakin. Samoin jos virtsanäytteen liuskakokeessa tai mikroskopoinnissa todetaan toistetusti merkittävä määrä punasoluja, tehdään yleensä lisäselvityksiä, kuten ultraäänitutkimus ja laboratoriokokeita. Virtsarakon limakalvovauriota tai tulehdusta epäiltäessä voidaan tehdä virtsarakon tähystys. Tärkeää on myös se, onko virtsassa todettavissa sekä punasoluja että lisääntyneesti proteiinia (valkuaista). Tämä yhdistelmä viittaa useimmiten munuaistulehdukseen ja vaatii lisätutkimuksia ja mahdollisesti hoitoa. Tyypillisiä löydöksiä ovat infektioiden tai ns. autoimmuunitautien laukaisemat munuaiskeräsen tulehdukset.

Muita artikkeleita aiheeseen liittyen

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Jahnukainen T, Rönnholm K. Veri- ja valkuaisvirtsaisuus lapsella. Suomen Lääkärilehti 2015; 70(17):1149-52.