Etusivu » Vieroitusoireyhtymät

Vieroitusoireyhtymät

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Vieroitus- tai lopetusoireilla tarkoitetaan oireita, jotka ilmenevät henkilön lopettaessa pitempään käyttämänsä lääkkeen, päihteen tai huumeen käytön tai vähentäessään käyttämänsä aineen päivittäistä annosta.

Vieroitus- ja lopetusoireet ovat merkki fysiologisen riippuvuuden kehittymisestä. Voimakkaat vieroitusoireet saavat henkilön helposti jatkamaan päihteen, huumeen tai hoidollisesti tarpeettoman lääkkeen käyttöä.

Vieroitus- ja lopetusoireiden luonne, voimakkuus, kesto ja ilmaantumisen ajankohta riippuvat käytetystä aineesta ja sen ominaisuuksista. Lieväasteisina lääkkeiden käytön lopettamisen yhteydessä ilmeneviä ohimeneviä oireita kutsutaan usein vain lopetusoireiksi, kuten esimerkiksi masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen ilmenevät ohimenevät lopetusoireet. Krapula on alkoholin kertakäytön jälkeinen lopetusoire.

Vieroitus- tai lopetusoireita ilmenee erityisesti alkoholin (ks. «Alkoholivieroitusoireyhtymä (”krapula”)»1), heroiinin ja muiden opioidien, ahdistus- ja unilääkkeiden (ks. «Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden lopetusoireyhtymä»2), nikotiinin (ks. «Nikotiiniriippuvuus ja nikotiinivieroitusoireyhtymä»3), amfetamiinin, kokaiinin sekä myös useimpien masennuslääkkeiden käytön lopettamisen yhteydessä.

Vieroitusoireiden ajankohta

Vieroitus- tai lopetusoireiden ilmenemisen ajankohta riippuu käytetyn aineen häviämisnopeudesta elimistöstä. Lyhyen vaikutusajan omaavien aineiden lopetusoireet ovat voimakkaampia ja ilmenevät heti seuraavana päivänä aineen käytön lopettamisen jälkeen, kun taas pidemmän häviämisnopeuden omaavien aineiden käytön jälkeiset lopetusoireet ilmenevät vasta 3–7 vuorokautta aineen käytön lopettamisen jälkeen. Mitä nopeammin aineen vaikutus alkaa ja mitä nopeammin sen vaikutus häviää, sitä voimakkaampia vieroitusoireet ovat ja sitä helpommin aineen käyttö johtaa vaikeasti hallittavaan aineriippuvuuteen.

Amfetamiinin ja kokaiinin säännöllisen käytön yhteydessä ilmenevät vieroitusoireet muutamasta tunnista muutamaan päivään aineen käytön lopettamisen jälkeen. Oireita ovat ärtyneisyys ja masentuneisuus, väsymys, unettomuus tai liikaunisuus, lisääntynyt ruokahalu, motorinen kiihtyneisyys tai hidastuminen sekä painajaisunet.

Heroiinin ja muiden opioidien käytön jälkeisiä vieroitusoireitaovat ärtyneisyys ja masentuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, lihaskivut, kyynelnesteen vuotaminen, nuha, silmäterien laajentuminen, hikoilu, ihon "kananliha", ripuli, haukottelu, unettomuus ja kuume. Oireiden ilmeneminen riippuu käytetyn opioidin häviämisnopeudesta. Lyhyen häviämisnopeuden omaavan heroiinin vieroitusoireet alkavat 6–24 tunnissa viimeisen annoksen jälkeen ja kestävät 5–7 vuorokautta. Pidemmän häviämisnopeuden omaavien opioidien (esim. metadoni) vieroitusoireet ilmenevät 2–4 vuorokautta lopettamisen jälkeen ja voivat kestää lieväasteisina viikkojakin.

Itsehoito

Vieroitus- tai lopetusoireet ovat luonteensa vuoksi aina ohimeneviä, ja ne kestävät yleensä 1–4 viikkoa käytetystä aineesta, sen annoksesta ja häviämisnopeudesta riippuen. Joskus harvoin ja etenkin pitkäaikaisen opioidien käytön lopettamisen jälkeen vieroitusoireet voivat lieväasteisempina kestää useankin viikon tai jopa 3–6 kuukauden ajan.

Vieroitusoireiden ilmeneminen on lähes aina merkki alkavasta tai jo kehittyneestä aineriippuvuudesta. Oireiden ilmetessä henkilön tulee kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä lopettamaan säännöllinen alkoholin tai päihteen käyttö. Poikkeuksia tässä suhteessa ovat ahdistus- ja joskus myös nukahduslääkkeet, koska niiden käyttö saattaa olla perusteltua ahdistuneisuushäiriön hoidossa, vaikka lääkkeen käyttö olisikin aiheuttanut myös lääkeriippuvuuden kehittymisen.

Milloin hoitoon?

Vieroitus- tai lopetusoireet voivat olla luonteeltaan niin voimakkaita, että henkilö ei omin avuin kykene lopettamaan aineriippuvuuden aiheuttaneen päihteen, huumeen tai lääkkeen käyttöään. Näissä tilanteissa henkilön tulee aina kääntyä lähipäivinä tai -viikkoina lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen.

Vieroitusoireiden hoito perustuu ensi sijassa lääkehoitoon. Ahdistuksen hoidossa käytetyt pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diatsepaami) on tavallisin vieroitusoireiden hoidossa käytetty lääke. Vieroitusoireiden lääkkeellinen hoito ei saa johtaa päihteiden ja hoidossa käytettyjen ahdistuslääkkeiden sekakäyttöön.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.). Alkoholiriippuvuus. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Kuoppasalmi K, Heinälä P, Lönnqvist J. Päihdehäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 491-559.

Seppä K, Aalto M, Alho H, Kiianmaa K (toim.). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Stenberg J-H, Service H, Saiho S, Pihlaja S, Koivisto E-M, Holi M, Joffe G. Irti alkoholista. Kustannus Oy Duodecim 2014.