Etusivu » Virtsatietulehdus lapsella

Virtsatietulehdus lapsella

Lääkärikirja Duodecim
2.12.2017
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Syyt

Virtsatietulehdus on bakteerien aiheuttama infektio, joka on melko yleinen niin pojilla kuin tytöilläkin ensimmäisen elinvuoden aikana. Leikki- ja kouluiässä virtsatieinfektioita potevat lähinnä tytöt. Tulehdus voi rajoittua virtsarakkoon tai levitä ylemmäksi munuaisiin (ks. «Munuaistulehdus lapsella»1). Virtsatieinfektion aiheuttaa yleensä E. coli -bakteeri, joka joutuu virtsateihin potilaan omasta suolistosta ja "kiipeää" ylöspäin virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsatieinfektio ei tartu ihmisestä toiseen.

Oireet ja löydökset

Virtsatieinfektion oireina esiintyy isoilla lapsilla kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta sekä usein kuumeilua. Pienillä lapsilla oireet ovat epämääräisempiä. Pelkkä kuume, ärtyisyys, ripuli tai oksentelu saattavat olla seurausta virtsatieinfektiosta. Kuumeiselta lapselta otetaankin herkästi virtsanäyte, mikäli kuumeelle ei löydy muuta syytä. Vaippalapsilla virtsan muuttuminen pahanhajuiseksi saattaa joskus, mutta ei suinkaan aina, viitata virtsatietulehdukseen.

Hoito

Jos epäily virtsatieinfektiosta herää, on aina syytä hakeutua hoitoon. Infektion toteaminen edellyttää virtsanäytettä, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä. Usein virtsanäytteitä otetaan varmuuden vuoksi kaksi ennen hoitopäätöksen tekoa. Imeväisikäisillä varmin tapa virtsanäytteen ottamiseksi on ns. rakkopunktio, jolloin ruiskulla imetään virtsanäyte työntämällä neula häpyluun yläpuolelta ihon läpi suoraan virtsarakkoon. Tämä pelottavalta tuntuva toimenpide on täysin vaaraton. Imeväisiltä virtsanäyte voidaan ottaa myös ns. tyynyn avulla, mutta tämä ei ole yhtä luotettava kuin rakkopunktio. Käytännössä virtsanäyte pienillä lapsilla kerätään virtsapussiin ja isoilla lapsilla virtsapurkkiin.

Tulehdus hoidetaan aina antibiootilla. Usein pienet lapset otetaan ensipäiviksi sairaalahoitoon suonensisäistä antibioottihoitoa varten. Isot lapset voidaan herkemmin hoitaa suun kautta annettavilla lääkkeillä kotona.

Tutkimukset

Valtaosa virtsatieinfektion sairastaneista lapsista on täysin normaaleja, ja tulehduksen kehittyminen on vain huonoa tuuria. Muutamalla prosentilla lapsista infektion taustalla on kuitenkin virtsateiden poikkeava rakenne tai toiminta. Tapana onkin tehdä lapselle ensimmäisen virtsatietulehduksen hoidon aikana tai sen jälkeen virtsateiden ultraäänitutkimus. Jos siinä todetaan poikkeavuutta, voidaan edelleen tehdä ns. miktiokystografia, jossa virtsarakkoon infusoidaan merkkiainetta ja seurataan sen erittymistä virtsan mukana ulos. Jälkimmäisen tutkimuksen avulla voidaan todeta tai poissulkea ns. takaisinvirtausongelma, jossa lapsen virtsarakosta virtsaa kulkeutuu "väärään" suuntaan eli virtsajohtimiin ja edelleen munuaisiin. Virtsatieinfektioilla on taipumus uusiutua silloin, kun virtsateissä on rakenteellista poikkeavuutta. Niinpä infektion sairastaneella lapsella virtsalöydös on syytä tarkistaa herkästi kuumeen yhteydessä. Jos tulehduksia esiintyy toistuvasti, niitä voidaan ehkäistä jatkuvalla pienellä antibioottilääkityksellä.

Ehkäisy

Vaippaikäisillä ulosteen hautuminen vaipassa voi luonnollisesti altistaa virtsatieinfektiolle ja niinpä takamuksen pesu ja vaipanvaihto ulostamisen jälkeen on perusteltua. Isommilla tytöillä ulosteen panttaaminen (ummetus) on myös altistava tekijä virtsatieinfektion syntymiselle. Karpalomehun tehosta virtsatieinfektion estossa on jonkin verran näyttöä, ja toistuvia virtsatieinfektioita poteville lapsille voidaan suositella päivittäistä lasillista karpalomehua. "Alapään kylmettymisen" merkityksestä ei ole selvää näyttöä. Kaiken kaikkiaan virtsatieinfektion ehkäisemiseksi ei ole paljon tehtävissä.

Lisää tietoa virtsatieinfektioista

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Virtsatieinfektio (VTI)»2.

100 kysymystä lastenlääkärille -teoksen artikkeli «»3.

Muita lasten virtsaamisongelmiin liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

100 kysymystä lastenlääkärille -teoksen artikkeli «»7.

Käytettyjä lähteitä

Jahnukainen T, Nuutinen M. Lapsen virtsatieinfektion tutkimukset ja hoito. Suom Lääkäril 2007;62:1019–1024