Etusivu » Hilsejäkälä

Hilsejäkälä

Lääkärikirja Duodecim
25.3.2013
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Matti Hannuksela

Hilsejäkälää (latinaksi pityriasis lichenoides) on kahdenlaista. Akuutti hilsejäkälä (pityriasis lichenoides et varioliformis acuta [PLEVA], Mucha-Habermanin tauti) on lasten ja nuorten aikuisten tauti, jonka syytä ei tunneta. Usein sitä edeltää nuhakuume, ja yksittäisissä tapauksissa sen syyksi on osoittautunut testeissä tunnistettava, esimerkiksi herpes tai vesirokkovirus. Kroonista hilsejäkälää (pityriasis lichenoides chronica) on puolestaan keski-ikäisillä, miehillä useammin kuin naisilla. Joskus kroonisesta hilsejäkälästä käytetään termiä parapsoriaasi (parapsoriasis). Jotkut pitävät parapsoriaasia erillisenä tautina, vaikka taudin ulkonäkö, ihon mikroskooppiset muutokset ja taudin kulku ovat samat kuin kroonisessa hilsejäkälässä. Kroonisen hilsejäkälän syytä tai sen ja akuutin tautimuodon suhdetta toisiinsa ei tunneta. Kumpikaan ei tartu henkilöstä toiseen.

Oireet

Akuutti hilsejäkälä muistuttaa usein lievää vesirokkoa. Sitä on vartalolla, usein myös raajoissa, harvoin kasvoissa. Ihottumassa voi olla selviä nesterakkuloita, mutta tavallisesti se koostuu muutaman millimetrin läpimittaisista ruskehtavista tai punoittavista näppylöistä, jotka muistuttavat karvatuppitulehdusta (ks. «Karvatuppitulehdus (follikuliitti)»1 ja kuva «Akuutti hilsejäkälä»1). Kutina on kohtalaista. Kuumettakin voi olla. Yksittäiset näppylät parantuvat muutamassa viikossa, mutta uusia näppylöitä tulee puuskittain tai tasaisesti viikkojen tai muutaman kuukauden ajan. Tauti voi kiusata vuosiakin siten, että välillä on kuukausien pituisia oireettomia kausia.

Kroonisessa hilsejäkälässä läiskät ovat punertavanruskeanharmaita, läpimitaltaan 3 mm – 3 cm. Niitä on pääasiassa vartalolla, reisissä ja olkavarsissa, ja ne muistuttavat jossain määrin ohuthilseistä psoriaasia (ks. «Psoriaasi»2 ja kuva «Hilsejäkälä olkavarressa»2). Kutinaa ei yleensä ole tai se on lievää. Läiskien koko ja määrä vaihtelevat hitaasti. Oireet kestävät vuosia, joskus kymmeniäkin vuosia.

Taudinmääritys

Taudin diagnoosi perustuu ihottuman ulkonäköön ja taudin kulkuun. Ihon koepalasta voi olla apua, mutta pelkästään sen avulla ei diagnoosia voida tehdä. Akuutti hilsejäkälä voi muistuttaa vesirokkoa (ks. «Vesirokko»3), karvatuppitulehdusta (ks. «Karvatuppitulehdus (follikuliitti)»1), märkärupea (ks. «Märkärupi»4) tai syyhyä (ks. «Syyhy (scabies)»5) siinä määrin, että oikea diagnoosi selviää vasta viikkojen, joskus kuukausien seurannassa.

Kroonisessa hilsejäkälässä taudinkuva voi muistuttaa psoriaasia (ks. «Psoriaasi»2). Koepaloja otetaan usein 1–2 vuoden välein, sillä joskus (1–2 %:lla) tauti muuttuu lieväasteiseksi iholymfoomaksi.

Itsehoito

Akuutissa hilsejäkälässä hydrokortisonivoiteesta (ks. hydrokortisonin lääkeopashaku «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p_haku=hydrokortisoni%20*voide&p_loki=e»1) on usein ainakin tilapäistä apua. Krooninen hilsejäkälä ei reagoi hydrokortisonivoiteeseen, mutta auringon ultraviolettisäteily tavallisesti pienentää läiskien lukumäärää.

Milloin hoitoon?

Hoitoon pitäisi hakeutua, jollei ihottuma häviä kahden viikon hydrokortisonivoidehoidolla. Hilsejäkälän diagnoosin tekee yleensä ihotautilääkäri. Akuuttia hilsejäkälää hoidetaan usein antibiooteilla, kroonista ja joskus myös akuuttia hilsejäkälää tarvittaessa UVB-valohoidolla. Myös muunlaisia hoitoja on käytettävissä, jollei valohoito auta riittävästi tai se on vasta-aiheinen.

Käytettyjä lähteitä

Haeberle MT. Pityriasis lichenoides. eMedicine «http://emedicine.medscape.com/article/1099078-overview»2 (vaatii käyttäjätunnuksen)

Kim JE, Yun WJ, Mun SK ym. Pityriasis lichenoides et varioliformis acuta and pityriasis lichenoides chronica: comparison of lesional T-cell subsets and investigation of viral associations. J Cutan Pathol 2011;38(8):649-56. «PMID: 21518386»PubMed

Macias VC, Marques-Pinto G, Cardoso J. Phototherapy for pityriasis lichenoides: our experience. Cutan Ocul Toxicol 2013;32(2):124-7. «PMID: 22974328»PubMed