Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Sikotauti (parotiitti)

Sikotauti (parotiitti)

Lääkärikirja Duodecim
7.10.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Sikotauti (parotiitti) on viruksen aiheuttama sylkirauhasten eli parotis-rauhasten tulehdus. Ennen sikotautirokotusten aloittamista käytännössä jokainen sairasti sikotaudin. Sairastaminen tapahtui yleensä ensimmäisten kouluvuosien aikana. Rokotukset (MPR-rokotus; ks. «Kansallinen rokotusohjelma»1) aloitettiin 1982, ja vuoteen 1995 mennessä sikotauti oli käytännössä kokonaan hävinnyt Suomesta. Samalla kun se on hävinnyt lapsilta, harvat todetut tapaukset ovat siirtyneet pikkuepidemioinakin nuoriin aikuisiin, joilla on kivestulehduksen riski. Vuonna 2017 sikotauti todettiin vain kymmenellä suomalaisella. Viisi oli samassa perheessä, jonka jäseniä ei ollut rokotettu. Toiset viisi oli saatu yksitellen ulkomailta.

Oireet ja diagnoosi

Aika tartunnasta oireiden alkuun on 2–3 viikkoa. Tälle kuumeena ja päänsärkynä alkavalle taudille tyypillinen molempien sylkirauhasten turvotus alkaa korvien alta ja leviää taikinamaisesti kohti alaleuan kulmaa, joka voi myös peittyä turvotukseen. Kasvojen muodosta tauti on saanut nimensä sikotauti. Turvotus häviää noin viikon kuluessa. Jos tautiin kuuluu kiveksien kipu ja turvotus, ne väistyvät 10 päivän kuluessa. Kolmasosalla potilaista oireet ovat kuitenkin niin lieviä, ettei tautia voi erottaa tavallisesta nuhakuumeesta (ks. «Nuhakuume, flunssa»2).

Diagnoosi voidaan varmistaa osoittamalla virus geenitestillä (PCR) syljestä, virtsasta, verestä tai siemennesteestä. Virus löytyy viikon sisään oireiden alusta. Myöhemmin diagnoosi voidaan tehdä vasta-aineiden mittaamisella verestä.

Lisäsairaudet

Lähes kolmasosassa sikotautitapauksista havaitaan selkäydinnäytteestä aivokalvotulehdus (ks. «Aivokalvotulehdus lapsella»3 ja «Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla»4). Oireiltaan se on lievä verrattuna muihin virusten aiheuttamiin aivokalvotulehduksiin. Päänsärky ja pahoinvointi ovat tavallisimmat oireet, mutta niiden takia selkäydinnäytettä ei tarvitse tutkia. Aivokalvotulehduksessa parin kolmen viikon lepo, joka ei poissulje kevyttä liikkeelläoloa, on hyödyksi.

Kivestulehdus, orkiitti, (ks. «Kivestulehdus ja lisäkivestulehdus»5) on myös yleinen sikotaudin oire. Oireina on kiveksen turpoaminen, voimakas aristus ja korkea kuume. Potilas ei kivesten aristuksen takia useinkaan pysty kävelemään normaalisti. Kivestulehdus johtaa kolmasosalla tulehtuneen kiveksen surkastumiseen. Jos sairastaa sikotaudin ennen murrosikää, kivestulehdusta harvoin tulee. Murrosiän jälkeen niistä, joilla on sikotaudin yhteydessä selvä sylkirauhasturvotus (poskien turvotus), noin joka kolmannella on myös kivestulehdus. Kuitenkin näistä vain joka kuudennella (5 % kaikista aikuisena sikotaudin sairastaneista miehistä) tulehdus on molemmissa kiveksissä. Tauti johtaa lapsettomuuteen vain, mikäli tulehdus on molemmissa kiveksissä. Sikotaudilla ei liene vaikutusta naisten hedelmällisyyteen, mutta tietoa tästä on niukasti.

Hoito

Kivestulehduksen aikana suositetaan liikkumisen rajoittamista ja kivesten tukemista ilman puristusta. Tulehduskipulääkkeet lievittävät kuumetta ja kipuja.

Milloin lääkäriin?

Sikotautia sairastava ei yleensä hyödy lääkärissä käynnissä muuten kuin taudin tunnistamisessa ja erottamisessa muista kuumetaudeista ja sylkirauhasia, kaulaa ja kiveksiä turvottavista tiloista (ks. «Kiveksen kipu ja turpoaminen»6).