Etusivu » Limakalvojen punajäkälä

Limakalvojen punajäkälä

Lääkärikirja Duodecim
1.3.2015
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Punajäkälää voi ihon lisäksi olla samanaikaisesti suun ja sukuelinten limakalvoilla. Limakalvojen punajäkälää esiintyy myös ilman iho-oireita. Punajäkälä aiheuttaa limakalvoilla yleensä oireetonta vaaleaa verkkomaista kuvioitusta tai punoittavia ohentuneita (atrofisia) läiskiä, vaikeimmillaan taudissa nähdään aristavia, haavaisia (erosiivista) ja erittäviä limakalvoalueita, jotka arpeutuvat. Suun limakalvojen punajäkälää esiintyy 2 %:lla väestöstä. Haavautuva emättimen limakalvon punajäkälä on sen sijaan harvinainen. Limakalvojen punajäkälää voi esiintyä hyvin harvoin myös nenän, nielun, ruokatorven, silmien sidekalvojen ja virtsaputken limakalvoilla.

Limakalvojen punajäkälä on autoimmuunitauti (ks. «Autoimmuunisairaudet»1). Se puhkeaa usein keski-iässä ja on tavallisempi naisilla. Syytä sen ilmaantumiseen ei tunneta. Tauti kestää vuosia tai vuosikymmeniä, mutta voi väliin olla vähäoireinen. Sairauden aiheuttamaa haittaa voidaan vähentää, mutta parantavaa hoitoa ei ole tarjolla.

Oireet

Suun punajäkälässä poskien, ikenien tai kielen limakalvossa on vaaleaa verkkomaista juosteisuutta, yhtenäisiä vaaleita plakkeja tai laakeita (atrofisia) punoittavia läiskiä jotka voivat haavautua (ks. kuvat «Punajäkälä huulissa»1, «Limakalvopunajäkälää ikenessä»2, «Punajäkälä suussa»3 ja «Kielen punajäkälä (lichen planus)»4). Muutokset ovat tavallisesti symmetrisiä, samanlaisia vasemmalla ja oikealla puolella. Punoittavaan ja haavautuvaan muotoon voi liittyä limakalvon arkuutta, kirvelyä, polttelua, turvotusta, verenvuotoa, arpeutumista kuten ikenen vetäytymistä, sekä tulehduksen jälkeistä limakalvon tummentumista. Kuumat, karkeat, voimakkaasti maustetut ja happamat ruuat voivat ärsyttää. Suun hiivatulehdus voi pahentaa oireita. Myös huulien (huulipunan alueen) verkkomaista (kuva «Punajäkälä alahuulessa (ns. Wickhamin striat)»5) ja haavautuvaa (kuva «Erosiivinen alahuulen lichen planus»6) punajäkälää pidetään suun punajäkälään kuuluvina.

Haavautuva ulkosynnytinten ja emättimen limakalvon punajäkälä aiheuttaa kirvelyä, lisääntynyttä valkovuotoa, yhdyntäkipua ja verenvuotoa. Pienten häpyhuulten rakenteet voivat hävitä arpeutumisen myötä. Emättimen suuaukko voi kaventua, seinämä jäykistyä ja ahtautua, seinämien välille voi muodostua limakalvokiinnikkeitä. Virtsaputken suuaukko voi kaventua ja aiheuttaa virtsaamisvaikeutta. Osalla potilaista on samanaikaisesti oireita muun muassa suun limakalvoilla.

Miehillä punajäkälä oireilee terskassa sinipunervana, hitaasti laajentuvana renkaana, jonka keskusta vaikuttaa lievästi surkastuneen (ks. kuva «Punajäkälä terskassa»7). Renkaita on yleensä 1–2, joskus 3–4.

Taudin toteaminen

Limakalvojen punajäkälän diagnoosi tehdään muutosten ulkonäön perusteella. Koepalaa käytetään usein taudinmäärityksen tukena.

Punajäkälän itsehoito

Limakalvojen punajäkälään ei ole tepsiviä itsehoitokeinoja. Hyvä suuhygienia estää hampaiden reikiintymistä. Tupakoinnin lopettaminen ja alkoholista pidättäytymien vähentävät kroonisiin limakalvomuutoksiin liittyvää okasolusyövän vaaraa.

Milloin hoitoon

Kaikki suun ja sukuelinten limakalvomuutokset on syytä näyttää lääkärille. Hoitoon hakeudutaan lähiviikkoina. Suun punajäkälädiagnoosin teossa ja hoidon suunnittelussa tarvitaan usein ihotautilääkärin tai hammaslääkärin apua. Ulkosynnytinten ja emättimen limakalvon punajäkälän taudinmääritys ja hoito kuuluvat ihotautilääkärille tai gynekologille.

Limakalvojen punajäkälä oireilee vuosia tai vuosikymmeniä. Sairauden aiheuttamaa haittaa voidaan vähentää, mutta parantavaa hoitoa ei ole tarjolla. Hoidossa käytetään paikallisesti vahvoja ja erityisen vahvoja kortisonivoiteita ja toisinaan takrolimuusivoidetta. Vaikeaa tautia voidaan lääkitä sisäisesti asitretiinillä, prednisolonilla (kortisoni) ja immunosuppressiivisilla lääkkeillä. Hoito kestää jaksoittain tavallisesti vuosia, seuranta kymmeniäkin vuosia.

Ehkäisy

Limakalvojen punajäkälän syytä tai ehkäisykeinoja ei tunneta.

Lisätietoa punajäkälästä ja sen hoidosta,

Terve suu, ks. «Punajäkälä»2

Käytettyjä lähteitä

Lodi G, Carrozzo M, Furness S, Thongprasom K. Interventions for treating oral lichen planus: a systematic review. Br J Dermatol. 2012; 166: 938–47.

Sugerman PB. Oral lichen planus. http://www.emedicine.com/derm/TOPIC663.HTM

Chuang T-Y. Lichen planus. http://www.emedicine.medscape.com/article/1123213

Mirowski GW. Oral lichen planus: Pathogenesis, clinical features, and diagnosis. www.uptodate.com

Stewart EG. Vulvar lichen planus. www.uptodate.com

Regauer S, Reich O, Eberz B. Vulvar cancers in women with vulvar lichen planus: a clinicopathological study. J Am Acad Dermatol 2014; 71(4): 698–707.