Etusivu » Melanooma ihossa

Melanooma ihossa

Lääkärikirja Duodecim
7.12.2020
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Suomessa todetaan vuosittain noin 1700 uutta melanoomatapausta, vähän useammin miehillä kuin naisilla. Melanoomien lukumäärä kasvaa edelleen. Se johtuu pääasiassa väestön vanhentumisesta. Melanooma on hyvin harvinainen alle 18-vuotiailla. Valtaosa tapauksista on keski-ikäisillä ja vanhoilla. Vaikka melanooma koetaan hyvin tappavaksi taudiksi, viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta yli 90 % potilaista on elossa.

Melanooma on lähtöisin ihon pigmenttiä tuottavista soluista, melanosyyteistä. Melanosyyttejä on ihon pinnan, orvaskeden, alimmassa solukerroksessa tyvisolujen joukossa. Niiden tehtävä on tuottaa pigmenttiä orvaskeden solujen tumien ympärille suojaamaan auringon UV-säteilyltä.

Melanooman esiasteissa (lentigo maligna (ks. kuva «Lentigo maligna poskessa»1) ja in situ melanooma eli pintamelanooma) pahalaatuisiksi muuttuneita melanosyyttejä on ainoastaan orvaskeden sisällä. Kun kasvainsolukko läpäisee orvaskeden ja verinahan välillä olevan tyvikalvon, aletaan puhua melanoomasta. Verinahan puolella kasvaimen on mahdollista lähteä leviämään imu- ja veriteitä pitkin.

Ihomelanoomat luokitellaan neljään ryhmään, jotka ovat

1. pinnallisesti leviävät (noin 70 % kaikista melanoomista) (ks. kuva «Pinnallisesti leviävä melanooma selässä»2)

2. kyhmyiset eli nodulaariset (noin 15 %) (ks. kuva «Kyhmymäinen melanooma sääressä»3)

3. lentigo maligna -melanooma (noin 10 %)

4. raajojen ääriosien akraaliset melanoomat (noin 5 %) (ks. kuva «Jalkaterän maligni melanooma»4 ja «Verenpurkauma kynnen alla ja melanooma»5).

Kolme neljäsosaa melanoomista tulee terveen näköiseen ihoon ja yksi neljäsosa alkaa pigmenttiluomesta1.

Melanooman oireet

Melanooma on useimmiten melko hitaasti kasvava kirjava pigmenttimuutos iholla.

Sille on tyypillistä

  • epäsymmetrinen muoto
  • epätarkka polveileva reuna
  • eri sävyjä sisältävä epätasainen väri
  • >6 mm läpimitta
  • kasvava koko ja ulkonäön muuttuminen
  • toisinaan pistely ja kutina.

Melanooman vaaratekijät

  • Ihon toistuva palaminen lapsena ja muu runsas aurinkoaltistus tai runsas solariumin käyttö lisäävät luomia ja melanoomien vaaraa. Hyvin vaalea iho, vaaleat tai punaiset hiukset ja pisamat lisäävät ihon palamisherkkyyttä. Melanoomariski on tässä ihotyypissä kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna.
  • Suuri määrä luomia; esimerkiksi henkilöllä, jolla on 120 pigmenttiluomea tai enemmän, on noin 20-kertainen melanoomariski verrattuna henkilöön, jolla luomia on alle 50.
  • Dysplastiset luomet eli "ärjyluomet" (yli 5 mm:n läpimittaisia, väritykseltään kirjavia, epäsymmetrisiä luomia) eivät lisää melanoomavaaraa, jos niitä on iholla vain yksi. Jos niitä on useampia, ja erityisesti jos lähisuvussa on melanoomaa, melanoomariski on suurentunut tapauksesta riippuen 2−1300-kertaisesti.
  • Aiemmin sairastettu melanooma lisää uuden melanooman vaaraa noin kymmenkertaiseksi.
  • Vanhemmilla tai sisaruksilla todettu melanooma lisää melanoomariskiä kaksinkertaiseksi.
  • Synnynnäiseen, alle 2 cm:n läpimittaiseen luomeen ei tule melanoomaa herkemmin kuin mihin tahansa muuhun luomeen. Synnynnäiseen, yli 20 cm:n läpimittaiseen luomeen (jättiluomeen) melanooma kehittyy tavallista helpommin. Sellaista luomea on seurattava ja epäilyttävistä kohdista on otettava koepala.
  • Luomen hankaantuminen esimerkiksi rintaliivin tai vyötärökuminauhan alla ei lisää melanoomariskiä.

Melanooman toteaminen

Ihomelanoomaa voi epäillä luomen muuttumisen ja ulkonäön perusteella. Myös uusi, nopeasti suurentuva ihokasvain on epäilyttävä. Monimuotoisuutensa vuoksi melanooma voi muistuttaa esimerkiksi verisuonikasvainta (hemangiooma), tummaa rasvasyylää2 tai tyvisolusyöpää3 ja päinvastoin. Poikkeavan näköiset ja kasvavat luomet leikataan ja ne lähetetään patologille mikroskooppitutkimukseen. Oireettomia, pieniä pigmenttiluomia ei poisteta varmuuden vuoksi edes runsasluomiselta henkilöltä.

Melanooman hoito

Ihomelanooman tärkein hoito on leikkaus. Tervettä kudosta poistetaan 1–2 cm melanooman ympäriltä. Paksummat melanoomat poistetaan suuremmalla marginaalilla. Tiettyjen ehtojen täyttyessä tehdään vartijaimusolmuketutkimus, jossa poistetaan ne imusolmukkeet, johon kyseisen ihoalueen imusuonet johtavat. Leviämis- ja uusiutumisriskiä määrittää melanooman paksuus (Breslow'n mitta), pinnan haavautuminen (ulseraatio), jakautuvien kasvainsolujen määrä verinahan alueella (mitoosit) ja vartijaimusolmukelöydös.

Muut hoidot ja tutkimukset suunnitellaan ja tehdään erikoissairaanhoidossa yksilöllisesti tapauksen mukaan. Seuranta järjestetään taudin uusimisriskin ja kyseisen sairaanhoitoalueen seurantaohjeiden mukaisesti, seuranta-aika on tavallisesti viisi vuotta. Orvaskeden sisäisen pintamelanooman hoito on leikkaus, jolla ne parantuvat lähes poikkeuksetta lopullisesti.

Vaikka melanooma koetaan hyvin tappavaksi taudiksi, viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta yli 90 % potilaista on elossa.

Melanooman ehkäisy

Ihon palamista auringossa on vältettävä etenkin nuorena. Runsasluomisen, auringossa helposti punoittavan henkilön on syytä välttää auringon UV-säteilyä myös aikuisena. Solariumin kosmeettista käyttöä ei suositella lainkaan alle 18-vuotiaille eikä riskiryhmiin kuuluville.

Lisää tietoa ihomelanoomasta

Melanooma-potilasverkosto