Etusivu » Kortisonivoiteet ja muut ihon kortisonivalmisteet

Kortisonivoiteet ja muut ihon kortisonivalmisteet

Lääkärikirja Duodecim
21.10.2013
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Kortisonivoiteita on ollut käytössä vuodesta 1952, jolloin hydrokortisonia opittiin valmistamaan keinotekoisesti. Hydrokortisonista johdettuja uusia kortisonimolekyylejä kehitettiin sen jälkeen runsaasti, ja osa niistä päätyi ihotautien hoitovalmisteisiin. Parissa vuosikymmenessä kävi kuitenkin selväksi, että kortisonien tehon kasvaessa niiden aiheuttamien haittavaikutusten vaara kasvoi lähes samassa suhteessa. Sen takia uusia kortisonimolekyylejä ei ole tullut montaakaan 1970-luvun jälkeen.

Ihokortisonien teholuokat

Ihokortisonivalmisteet on jaettu tehonsa mukaan neljään luokkaan, jotka ovat 1) miedot, 2) keskivahvat, 3) vahvat ja 4) erityisen vahvat. Mietoja saa ilman reseptiä, muut tarvitsevat reseptin.

Luokitus helpottaa hoitovalmisteiden valintaa, johon vaikuttavat hoidettava ihotauti, potilaan ikä ja ihoalue. Kortisonin pitoisuus ihovalmisteessa voi johtaa harhaan. Niinpä yksiprosenttisen hydrokortisonivalmisteen teho on murto-osa 0.05-prosenttisen vahvan kortisonivalmisteen tehosta.

Nykyään kaupan olevissa miedoissa ihokortisonivalmisteissa kortisonina on hydrokortisoni. Sitä on 0.5, 1 ja 2.5 %:n vahvuuksina, joiden välillä ei ole kovin suuria eroja tehossa. Yleensä 1 %:n kortisonivoide riittää ja sitä voi käyttää myös lapsille. Muissa kortisonivoiteitten teholuokissa on käytössä useita synteettisiä kortisonimolekyylejä.

Ihokortisonivalmisteiden vaikutusmekanismit

Ihokortisoneilla on kaksi päävaikutusta, tulehduksen hillitseminen ja solujen jakautumisen esto. Kaikki kortisonit estävät tulehdussolujen kulkeutumista ihoon ja tulehduksen välittäjäaineiden vapautumista eri soluista, vahvat selvästi voimakkaammin kuin miedommat. Vain vahvat ja erityisen vahvat kortisonit estävät solunjakautumista. Se on tärkeää etenkin psoriaasissa ja muissa paksuja ihottumaläiskiä aiheuttavissa taudeissa, mutta ohuilla ihoalueilla, kuten kasvoissa ja taipeissa, keskivahvojenkin kortisonien teho riittää siihen.

Solujen jakautumisen estyminen ohentaa pitempikestoisessa hoidossa ihoa, ja aiheuttaa arpijuovia eli striamuodostumia (ks. «Arpijuovat, raskausarvet»1). Arpijuovien kehittyminen on yksilöllistä. Siinä missä joillakin haittoja alkaa näkyä jo kuukauden hoidossa, toisilla voidetta voi haitatta käyttää montakin kuukautta. Arpijuovia voi syntyä myös pitkäaikaisesta mietojen ihokortisonien ja inhaloitavien astmakortisonien käytöstä. Haittavaikutusten ilmaantumiseen vaikuttavat myös käyttäjän perinnölliset ominaisuudet.

Kolmas vaikutus on verisuonten supistuminen. Se on voimakkainta parina ensimmäisenä hoitopäivänä, ja se loppuu parin viikon kuluessa hoidon alusta. Kokeellisesti se voidaan osoittaa myös terveellä ihoalueella ja ihon kalventumista voidaan käyttää alustavana kortisonin tehon osoittajana.

Ihokortisonien valmistemuodot

Ihokortisonivalmisteissa käytetään samanlaisia voidepohjia kuin perusvoiteissa (ks. «Perusvoiteet»2). Vähärasvainen öljy-vesiemulsiovoide sopii useimpiin ihottumiin. Rasvaisilla kortisonivoiteilla hoidetaan kuivia, kroonisia ihottumia kuten psoriaasia (ks. «Psoriaasi»3) ja raapimisen aiheuttamaa ihon paksuntumista eli neurodermatiittia (ks. «Neurodermatiitti (raapimisen aiheuttama ihon paksuuntuma)»4).

Linimentit, liuokset ja geelit on tarkoitettu päänahkaan ja muille karvaisille ihoalueille, mutta ne soveltuvat myös niin sanottuun peittohoitoon, jossa kortisonivalmisteen päälle laitetaan sinkkisukka (pari päivää) tai hydrokolloidilevy (3–7 vuorokautta). Peittohoito lisää kortisonin imeytymistä ja estää ihon raapimista.

Ihokortisonien käyttö

Ihottuma hoidetaan tavallisesti niin voimakkaalla kortisonilla, että ihottuma todennäköisesti häviää oletetussa ajassa. Äkillisissä ihottumissa kortisonivoidetta käytetään kahdesti päivässä, mutta yleensä kertavoitelu riittää. Alle 1-vuotiaille lapsille kortisonivoide laitetaan aamulla, muun ikäisille yleensä illalla.

Ohuilla ihoalueilla kortisonivoidetta käytetään 1–2 viikkoa, paksummilla jopa 3–4 viikkoa yhtäjaksoisesti, kunnes ihottuma rahoittuu. Kortisonivoitelua jatketaan sen jälkeen tarvittaessa kahdesti viikossa joidenkin kuukausien ajan. Tarkoitus on vähentää kroonisten ihottumien uusiutumista eikä ylläpitohoidosta ole ilmennyt haittoja. Kasvoissa, kaulassa ja joskus muillakin alueilla kortisonivoiteiden tilalla käytetään usein takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta.

Hiuspohjan hoito onnistuu parhaiten liuoksilla tai linimenteillä. Nekin laitetaan mieluiten illalla. Pään voi pestä seuraavana aamuna.

Perusvoiteita ei käytetä yhdessä lääkevoiteiden kanssa. Jos iho tuntuu kuivalta, hoitovoidetta laitetaan illalla, perusvoidetta aamulla, alle yksivuotiaille lapsille päinvastoin.

Koko kehon kertavoiteluun riittää aikuiselle 20–30 grammaa kortisonivoidetta tai linimenttiä, siis karkeasti arvioiden 150–200 grammaa viikossa. Koko päänahan hoitoon kuluu kortisoniliuosta kerralla noin 3 ml, siis noin 100 ml kuukaudessa.

Perusvoidetta kuluu aikuisella koko kehon voiteluun maksimissaan 1.0–1.5 kg kuukaudessa. Eräs hyvin paljon käytetty voidemittari on sormenpää (kuva «Sormenpäämitta voidemäärän arvioimiseksi»1). Yksi sormenpäämitta on noin 0.5 g ja se riittää molempien käsien kämmenpuolien tai muun vastaavankokoisen alan kertavoiteluun.

Lisätietoa kortisonivoiteista

Hannuksela-Svahn A, Hannuksela M. Ihotautien paikallishoito ja ultraviolettivalohoito. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim 2011