Etusivu » Angiokeratoomat (ihon tummat verisuonipatit)

Angiokeratoomat (ihon tummat verisuonipatit)

Lääkärikirja Duodecim
8.9.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Angiokeratoomat ovat mustia tai punamustia ihon verisuonikasvannaisia. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne eivät ole varsinaisia kasvaimia vaan verisuonilaajentumia, joiden pinta muuttuu ajan mittaan karheaksi. Angiokeratooman pinta puhkeaa helposti ja ne voivat vuotaa pitkään verta.

Angiokeratoomia erotetaan useita eri tyyppejä. Tarkkoja esiintymislukuja ei tiedetä. Osa angiokeratoomista ilmestyy jo vauvaiässä, osa vasta aikuisena. Seuraavassa esitellään yleisimmät angiokeratoomatyypit.

Paikallinen angiokeratooma

Paikallinen angiokeratooma (latinaksi angiokeratoma circumscriptum) on tavallisesti pikimusta, ihosta kohoava 1–10 mm suuruinen kasvain, jonka pinta on epätasainen (ks. kuva «Angiokeratooma»1). Tällainen on tavallisin alaraajassa, mutta niitä on myös yläraajoissa ja vartalolla, harvoin kielessä. Joskus niitä on useita pieniä lähekkäin, joskus juosteena. Osa paikallisista angiokeratoomista on ilmeisesti luomimaisia, jotka ovat jo syntyessä tai ilmaantuvat varhaislapsuudessa. Suurimmassa osassa syytä ei tunneta, ja niitä tulee vielä aikuisiässäkin. Paikallisiin angiokeratoomiin ei liity perinnöllistä taipumusta.

Antiokeratoomia ei tarvitse hoitaa. Jos kasvain halutaan poistaa, tehdään se tavallisesti leikkaamalla. Laserhoito sopii hyvin tapauksiin, joissa pieniä kasvaimia on monta.

Kivespussin angiokeratoomat

Kivespussin angiokeratoomat ovat melko tavallisia, yleisempiä kuin muut angiokeratoomat (kuva «Kivespussin angiokeratoomat»2). Niiden yleisyys kasvaa iän myötä, ja esimerkiksi 70-vuotiaista miehistä niitä on jo 10–20 %:lla. Kivespussin angiokeratoomat ovat läpimitaltaan 1–4 mm. Niissä on joskus kirvelyä ja kutinaa. Verenvuodot ovat mahdollisia ja joskus runsaita.

Kivespussin angiokeratoomia ei tarvitse hoitaa. Niitä voi poistaa muun muassa jäädyttämällä, sähköhyydytyksellä ja laserilla.

Mibellin angiokeratooma

Mibellin angiokeratooma kantaa ensimmäisen kuvaajansa, italialaisen ihotautilääkäri Vittorio Mibellin (1860–1910) nimeä. Taipumus Mibellin angiokeratoomaan periytyy vallitsevasti, ja sitä on useammin tytöillä kuin pojilla, erityisesti sellaisilla, joilla on taipumus kylmiin käsiin ja jalkoihin. Ensimmäiset angiokeratoomat ilmestyvät tavallisesti 10–15 ikävuoden välillä varpaisiin ja sormiin, usein myös käsien ja jalkojen päälle. Joskus niitä on kyynärpäissä, polvissa tai pakaroissa tai muilla helposti jäähtyvillä ihoalueilla. Niitä voi tulla vielä aikuisenakin.

Ensimmäiset kasvaimet ovat kirkkaanpunaisia ja pieniä. Ne muuttuvat ajan kuluessa mustiksi ja kasvavat jopa 4–5 mm:n läpimittaisiksi. Niitä on tavallisesti useita samalla alueella (kuva «Mibellin angiokeratooma kämmenselässä»3). Arvellaan, että perinnöllisen taipumuksen lisäksi Mibellin angiokeratoomien kehittymiseen tarvitaan paleltuma tai ainakin ihon voimakas jäähtyminen. Nämä angiokeratoomat hoidetaan tavallisesti laserilla.

Käytettyjä lähteitä

Baugh WP. Angiokeratoma circumscriptum. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1055957-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen)

Bae Y. Angiokeratoma of the scrotum. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1056046-overview»2 (vaatii käyttäjätunnuksen)