Etusivu » Ihokarvat

Ihokarvat

Lääkärikirja Duodecim
26.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Ihokarvat jaetaan tavallisesti neljään eri tyyppiin, nimittäin hiuksiin, tavallisiin ihokarvoihin, velluskarvoihin ja lanugokarvoihin eli utukarvoihin. Tavalliset ihokarvat voidaan vielä jakaa alatyyppeihin niiden sijainnin ja kasvun mukaan. Niitä ovat kulma-, parta-, kainalo-, häpy- ja rintakarvat sekä muut ihokarvat. Hiusten kasvu ja niiden lähtö on käsitelty eri artikkelissa ks. «Hiustenlähtö»1.

Lanugokarvat eli utukarvat

Sikiö on sikiöaikana hennon karvan peittämä. Niitä nähdään keskosina syntyneillä ja joillakin täysiaikaisenakin syntyneillä vauvoilla. Mahdolliset lanugokarvat häviävät pois muutaman viikon kuluessa. Myöhemminkin elämän aikana niitä voi tulla. Silloin ne ovat tavallisesti merkki anoreksiasta tai muuta ravitsemuksellisesta poikkeamasta.

Velluskarvat

Velluskarvoja on ihossa kaikkialla paitsi huulipunan alueella, korvien taustoissa, kämmenissä, jalkapohjissa ja ulkoisissa sukuelimissä. Velluskarvoja ei yleensä huomata, sillä ne ovat vaaleita, ohuita, korkeintaan 2 mm pitkiä. Jos niitä on runsaasti, iho saa "persikkaisen" ulkonäön. Velluskarvoihin ei yleensä liity talirauhasta kuten hiuksiin ja tavallisiin ihokarvoihin.

Ihokarvat

Tavalliset ihokarvat ovat selvästi paksumpia kuin hiukset. Ne kehittynevät velluskarvoista androgeenisten hormonien eli mieshormonien stimuloimina. Niitä alkaa ilmestyä murrosiässä, ja voimakkaimmillaan ne ovat 25–35 ikävuoden välillä. Niillä on samantapainen kasvukierto kuin hiuksilla. Niiden lähtöä ei kuitenkaan huomata samalla tavoin kuin hiustenlähtöä, sillä ihokarvoja on vähemmän ja ne ovat lyhyempiä. Poikkeuksen muodostaa pälvikaljun yleistynyt muoto, alopecia universalis (ks. «Pälvikaljuus»2).

Ihokarvat alkavat lähteä keski-iän loppupuolella. Ensin sen huomaa säärien alaosissa. 60 ikävuoden jälkeen kainalokarvoja ei juuri enää ole. Sen sijaan jotkin rintakarvat ja häpykarvat kasvavat tavallista voimakkaammin ja ne tulevat aikaisempaa pitemmiksi. Sama ilmiö nähdään miesten kulmakarvoissa. Ikääntyvillä naisilla ylähuulen velluskarvat saattavat muuttua tummiksi ja kasvaa häiritsevän pitkiksi.

Ihokarvojen poisto

Suhtautuminen ihokarvoihin on kulttuurisidonnaista. Niitä voi poistaa parranajon tapaan partavaahdon ja "ihokarvahöylän" avulla tai sähkökoneella. Ajaminen ei kiihdytä karvankasvua, vaikka niin usein virheellisesti uskotaankin. Muutamassa päivässä ilmestyvä sänki koetaan usein epämiellyttäväksi. Myös karvatupentulehduksia voi tulla (ks. «Karvatuppitulehdus (follikuliitti)»3).

Ihokarvat voi repäistä juurineen irti vahan tai karamellisoidun sokerin avulla. Vahaliuskat temmataan irti vastakarvaan, sokeritahna myötäkarvaan. Kun karvat lähtevät juurineen, iho pysyy kauemmin sileänä. Haittana on hetkellinen kipu. Yksittäisiä karvoja voi nyppiä pois pinsetillä.

Epilaattorilla karvat lähtevät juurineen samaan tapaan kuin yksitellen nyppimällä. Markkinoilla on useita kymmeniä erilaisia ja -hintaisia laitteita. Halvimmat maksavat parikymmentä, kalleimmat jopa 170 euroa.

Infrapunalaserilla karvajuuret voidaan tuhota lopullisesti. Kun karvat ovat kasvukiertonsa eri vaiheissa, tarvitaan useampi käsittely kaikkien karvojen poistamiseksi. Iho tulehtuu laserkäsittelyssä lievästi. Tulehdusoireet häviävät muutamassa päivässä. Infektiovaaraa ei ole.

Naisilla ihokarvat voivat lisääntyä, paksuntua ja tummua häiritsevän paljon. Sellainen liittyy usein johonkin sukuhormonitason poikkeamaan, mutta verikokeissa sellainen on todennettavissa vain harvoin. Liiallista karvankasvua voi hillitä antiandrogeenisilla valmisteilla suun kautta (mm. syproteronilla tai spironolaktonilla, jotka ovat reseptilääkkeitä).