Etusivu » Silmän sarkoidoosi

Silmän sarkoidoosi

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Sarkoidoosi (ks. «Sarkoidoosi»1) voi esiintyä myös silmän alueella. Sarkoidoosissa eri elimiin muodostuu pieniä tulehdussolukertymiä, joita kutsutaan granuloomiksi. Sarkoidoosiin sairastuu Suomessa vuodessa noin 500 henkilöä. Yleisin sairastumisikä on 20–40 vuotta; seuraava sairastuvuushuippu on 50–60-vuotiailla. Lapsilla sarkoidoosi esiintyy erittäin harvoin.

Silmän sarkoidoosi voi esiintyä missä tahansa silmän osassa. Sarkoidoosi voi olla taustalla erilaissa silmän tulehduksellisissa tiloissa. Se voi esiintyä silmän suonikalvoston tulehduksena eli uveiittina, silmän kovakalvon tulehduksena eli skleriittinä tai kovakalvoa ympäröivän sidekudoksen tulehduksena eli episkleriittinä. Se voi aiheuttaa myös sidekalvon granuloomia ja kyynelrauhasten laajentumista.

Sarkoidoosin aiheuttama pitkäaikainen tulehdustila voi johtaa glaukooman syntymiseen (ks. «Silmänpainetauti (glaukooma)»2). Samoin silmän tulehduksellisen tilanteen hoitoon käytettävät kortikosteroidivalmisteet voivat nopeuttaa kaihin ilmaantumista tai aiheuttaa glaukoomaa.

Sarkoidoosia sairastavien potilaiden on hyvä tarkistuttaa silmien terveydentila silmälääkärillä kertaalleen taudin toteamisen yhteydessä ja jatkossa säännöllisesti silmälääkärin ohjeiden mukaan.

Sarkoidoosin syyt

Sarkoidoosin aiheuttajaa ei tiedetä. Jotkin ulkoiset tekijät saattavat olla vaikuttamassa taudin syntyyn. Virukset tai bakteerit saattavat olla taudin synnyn taustalla, mutta myös muut ympäristöön liittyvät syyt voivat olla mahdollisia.

Oireet

Silmän alueen sarkoidoosissa oireina voivat olla näöntarkkuuden alentuminen, silmien ärsytysoireet (kuivasilmäisyys, hiekan tunne), silmien liikehäiriöt ja kaksoiskuvat.

Taudin toteaminen

Silmän alueen sarkoidoosi todetaan silmälääkärin tutkimuksissa. Jos sarkoidoosi aiheuttaa silmän sisäisen tulehduksen, on kyseessä usein ns. molempien silmien uveiitti.

Silmän biomikroskooppitutkimuksessa löydöksinä voi olla tulehduksellisia muutoksia silmän eri alueilla, näköhermonpään turvotusta ja tarkan näön alueen turvotusta. Jos kyseessä on ns. granulomatoottinen tauti, voivat tulehduksen kohteina olla myös näköhermo ja kyynelrauhaset.

Tutkimukset

Sarkoidoosia epäiltäessä määritetään laboratoriotutkimuksina usein veren ACE- ja lysotsyymi-entsyymipitoisuudet. Lisäksi tehdään keuhkojen alueen röntgen- tai tietokonekerroskuvaus. Vuorokausivirtsan kalsium-määritys kuuluu myös tutkimuksiin.

Silmälääkäri voi ottaa kudosnäytteen silmän sidekalvolta. Muita tutkimuksia voivat olla kudosnäytteen otto iholta ja imusolmukkeista sekä keuhkohuuhtelunäyte.

Jos sarkoidoosi on todettu, tutkii silmälääkäri näöntarkkuuden ja silmänpaineen sekä suorittaa silmän biomikroskooppitutkimuksen.

Hoito

Silmän alueen sarkoidoosi voi hiipua itsestään taudin luonteesta johtuen. Tarvittaessa hoitona käytetään kortikosteroideja, metotreksaattia ja biologisia lääkkeitä.

Lisätietoa aiheesta

Lääkärikirja Duodecim: ks. «Sarkoidoosi»1.

Käytettyjä lähteitä

Siiskonen M. Posterioriset uveiitit. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 163–164.

Pasadhika S, Rosenbaum JT. Ocular Sarcoidosis. Clin Chest Med 2015;36(4):669-83. «PMID: 26593141»PubMed