Etusivu » Jalkojen paleltumat ja muut kylmävauriot

Jalkojen paleltumat ja muut kylmävauriot

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Kylmävaurioita ovat paleltuma, juoksuhautajalka (trench foot) ja ihon poikkeavasta toiminnasta kylmässä esiintyvät kylmänkyhmyt (chilblains) ja Raynaud'n oireyhtymä.

Kylmävauriot ovat tyypillisiä nuorille, naisille ja kylmätyötä tekeville. Kaupunkilaisten valmiudet kylmävaurioiden torjuntaan ovat heikentyneet. Paleltumien määrät ovat lisääntyneet Helsingissä. Muita ryhmiä, jolla on tyypillisesti paleltumia ja kylmävaurioita ovat sotilaat, asunnottomat, mielenterveyspotilaat ja seikkailuturistit.

Aiheuttajat

Iho toimii lämmönsäätelijänä. Lämpimässä hiussuonet laajenevat ja kylmässä supistuvat. Kun pintaverisuonet supistuvat, niiden verenkierto heikkenee. Paleltumavammassa suonet tukkeutuvat solujen pakkautuessa ja veren hyytyessä. Paleltumiin liittyvä kudostuho syntyy suurelta osalta paleltuman sulamisvaiheeseen.

Kun iho jäähtyy, tulee epämiellyttävä kylmän olo ja ihminen suojautuu lisäämällä vaatetusta, liikkumalla tai hakeutumalla lämpimiin tiloihin. Kasvojen, sormien ja varpaiden iho voi kosteana kylmettyä jo +10 asteen lämpötilassa. Tuuli lisää kylmyyttä.

Tiukat sukat ja kengät puristavat pintaverenkiertoa ja oleskeltaessa viileässä tai kylmässä suhteellisen pitkän aikaa on vaarana saada kylmävaurio. Pitkäaikaisen viileyden lisäksi kosteus, liikkumattomuus ja tupakointi lisäävät paleltumista. Hermovaurio (neuropatia) voi johtaa paleltumiin, koska vauriosta varoittava palelu ei tunnu. Ikääntymiseen ja joihinkin sairauksiin liittyvä huono verenkierto voi aiheuttaa ihon nopeaa jäähtymistä. Pitkäaikainen istuminen lisää jäähtymistä.

Tunnistaminen

Paleltumassa jalat tai vain varpaat ja kantapäät ovat kylmät, kalpeat tai kylmänsinertävät. Jaloissa voi ilmetä pistelyä ja tunnottomuutta. Jalkojen lämmettyä ne ovat turvonneet, punoittavat ja kuumottavat. Jalkapohjat voivat aristaa käveltäessä. Vaikeissa tapauksissa saattaa esiintyä ihonalaista verenvuotoa tai rakkoja.

Juoksuhautajalka ei ole varsinainen paleltuma, koska vaiva kehittyy jo ilman lämpötilan ollessa noin +10 astetta. Oireita ovat säärten ja jalkaterien kylmyys, särky ja turvotus.

Kylmänkyhmyt ovat verinahan ja ihonalaisen rasvakerroksen paikallisia sinipunervia, kosketusarkoja ja kutiavia tulehduksellisia kyhmyjä. Niitä on tavallisimmin varpaissa tai kantapäissä. Kyhmyt tuntuvat ihon alla, ja iho punoittaa. Ne voivat kehittyä rakkuloiksi ja haavautua. Niiden parannuttua on havaittavissa punoittavia arpia. Kyhmyt saattavat jäädä pysyviksi.

Koska kylmävaurioita tunnistetaan huonosti, kylmänkyhmyt voidaan sekoittaa limapussiin, limapussitulehdukseen (bursa tai bursiitti) tai kantapäiden hankaumien aiheuttamiin arpiin.

Ehkäisy

Oikea pukeutuminen talvi- ja sadesäällä tarkoittaa tilavien, lämpimien ja eristävien sukkien ja kenkien käyttöä (ks. «Kengän koon määrittäminen»1 ja «Sukat käyttötarkoituksen mukaan»2). Lämmittämiseen käyvät hyvin villasukat, vaikka kahdet päällekkäin. Puristavat sukat eivät lämmitä, päinvastoin. Lämpöpohjalliset lisäävät lämpimyyttä, kun kenkien laajuus ja pituus ovat riittävät (ks. «Pohjalliset»3).

Diabeetikon (ks. «Diabeettiset jalkavauriot»4) ja verenkiertohäiriöitä sairastavan (ks. «Alaraajaturvotuksen syyt, ehkäisy ja tunnistaminen»5) tulee määräajoin tarkistaa kädellä jalkojen lämpimyys kylmässä oleskellessa. Keinolämmitystä ei pitäisi käyttää, koska se lisää kuumavaurioiden vaaraa.

Hoito

Jalkojen paleltuman ensihoito on 40–46 asteen jalkakylpy 20–30 minuutin ajan. Takan edessä ei saa lämmittää jalkoja, koska iho voi huomaamatta palaa. Kevyt hieronta ja raajan kohoasento estävät ja vähentävät turvotusta. Puristavia sukkia ja kenkiä ei saa käyttää, jotta jalkojen verenkierto ei häiriinny. Jos on rakkoja, on aiheellista käydä lääkärissä.

Kylmettymisen ja kylmänkyhmyjen hoidoksi riittää lämpimien sukkien ja kenkien käyttö, myös kotikenkinä. Tupakoinnin lopettaminen parantaa ääreisverenkiertoa, mikä voi osittain vähentää vaivoja.

Toistuva jalkojen paleltuminen jättää jopa elinikäisiä vaivoja. Näitä voivat olla kylmäherkkyys ja pintaverenkierto-, hikoilu- tai tuntohäiriöt, kuten puutuminen, pistely ja kipu. Pääosa jälkivaivoista kestää muutaman vuoden, mutta joillakin vaivat jatkuvat kauemmin, joskus läpi elämän, esimerkiksi sotaveteraaneilla. Pahoin paleltuneet varpaat voidaan joutua amputoimaan.