Etusivu » Kuolevan potilaan oireiden hoito (palliatiivinen hoito ja saattohoito)

Kuolevan potilaan oireiden hoito (palliatiivinen hoito ja saattohoito)

Käyvän hoidon potilasversiot
4.10.2018
Kirsi Tarnanen, Tiina Saarto ja Tanja Laukkala

Käypä hoito -suositus «Palliatiivinen hoito ja saattohoito»1

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa suomeksi «»1 (pdf)

Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito kuuluu kaikille, jotka sairastavat kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Palliatiiviseen hoitoon siirtyminen tai saattohoidon aloittaminen ovat tärkeitä, vaikkakin raskaita päätöksiä.

Palliatiivinen hoito ja saattohoito

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan aktiivista oireenmukaista hoitoa siinä vaiheessa, kun sairauden etenemiseen ei enää voida vaikuttaa. Palliatiivisen hoidon tarkoituksena on kärsimysten lievitys ja elämänlaadun vaaliminen – kuitenkin muistaen, että kuolema on elämään kuuluva normaali tapahtuma.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Se ajoittuu lähemmäksi kuoleman todennäköistä ajankohtaa, yleensä viimeisiin päiviin tai viikkoihin.

Läheisten huomioiminen ja tukeminen ovat tärkeä osa palliatiivista hoitoa, sillä vakava sairaus ja potilaan menehtyminen koskettavat myös läheisiä syvästi.

Hoitosuunnitelma ja hoitotahto

Elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelma kannattaa laatia yhdessä hoitavan lääkärin ja omien läheisten kanssa hyvissä ajoin; silloin potilas itse on vielä kykenevä ilmaisemaan oman tahtonsa. Hoitosuunnitelma sisältää keskustelut ja kirjaukset sairauden vaiheista, mutta myös siitä, miten potilas toivoo häntä hoidettavan siinä vaiheessa, kun sairaus etenee ja kuolema lähenee.

Tärkeä osa suunnitelmaa voi olla potilaan laatima kirjallinen tai suullinen hoitotahto.

Kuolevan potilaan oireenmukainen hoito

Tavallisimpia kuolevan potilaan oireita ovat kipu, hengitystieoireet (hengenahdistus, yskä) ja maha- ja suolisto-oireet (pahoinvointi, ummetus). Myös kuivuminen ja ruokahaluttomuus, poikkeava uupumus eli fatiikki, äkillinen sekavuustila sekä psyykkisinä oireina ahdistuneisuus ja masennus ovat yleisiä.

Elämän loppuvaiheessa on tärkeää huolehtia niin fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista kuin hengellisistäkin tarpeista. Oireita lievittävä lääkehoito on osa kuolevan hoitoa.

Kipu

Kipua tulee mitata säännöllisesti, ja tulokset tulee kirjata ylös. Kipulääkitys valitaan kivun voimakkuuden ja mekanismin mukaan, ja annos määritetään yksilöllisesti. Pitkäaikaisessa kivussa lääkitystä annetaan säännöllisesti.

Lääkehoidon rinnalla tulee käyttää myös lääkkeettömiä hoitoja, kuten asento- ja liikehoitoja, rentoutusta tai muita vastaavia lääkkeettömiä kivunhallintakeinoja.

Syövän aiheuttaman kivun hoidossa opioidit eli morfiinin kaltaisesti vaikuttavat lääkkeet ovat tehokkaita. Opioideja voidaan ottaa suun kautta joko nestemäisenä tai tabletteina tai käyttää kipukalvoa. Jos nieleminen on vaikeaa, opioideja voidaan antaa myös ihon alle tai suoneen.

Tulehduskipulääkkeen yhdistäminen opioidiin saattaa lievittää kipua tehokkaammin kuin opioidi yksinään.

Syöpäpotilaan läpilyöntikivulla tarkoitetaan kipua, joka hetkellisesti ylittää hoidolla lievitetyn kivun voimakkuuden. Läpilyöntikipua hoidetaan antamalla lisäannos nopeavaikutteisessa muodossa olevaa opioidia.

Hermosäryn eli neuropaattisen kivun hoitoon käytetään epilepsia- tai masennuslääkkeitä.

Sädehoito lievittää luustopesäkkeiden aiheuttamaa kipua tehokkaasti 80 prosentilla potilaista, ja se voidaan tarvittaessa uusia turvallisesti. Kipua lievittävä vaikutus alkaa noin parissa viikossa, ja sen vaikutus kestää keskimäärin useamman kuukauden. Sädehoitoa voidaan antaa myös muihin kivuliaisiin pesäkkeisiin esimerkiksi iholle, keuhkoihin ja imusolmukkeisiin. Kertasädehoito lievittää kipua yhtä tehokkaasti kuin pidempiaikainen sädehoito.

Hengenahdistus

Hengenahdistus tuntuu siltä, ettei ilmaa saa riittävästi. Opioidit vähentävät parantumattomasti sairaiden hengenahdistusta. Jos hengenahdistusta aiheuttaa keuhkopussiin kertynyt neste, se poistetaan (punktoimalla tai dreenillä). Myös kasvoihin suunnatusta ilmavirrasta tai joskus happihoidosta saattaa olla apua.

Yskä

Yskää aiheuttavat keuhkosairaudet, mutta myös lisääntynyt limaneritys, heikentynyt liman kuljetus, mahansisällön virtaaminen takaisin etenkin makuuasennossa ja vaikeudet niellä sylkeä.

Tehokkain oireiden lievitys saavutetaan, jos voidaan hoitaa syytä, joka yskän aiheuttaa. Yskänlääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä, mutta liman eritystä vähentävät lääkkeet (antikolinergit) tai keittosuolan sisäänhengitys sumutteena tai suihkeena (inhalaatio) voivat helpottaa limaneritystä. Myös hengitysfysioterapian menetelmistä ja apuvälineistä on usein apua; esimerkiksi puhaltamisesta ohuella letkulla pulloon, jossa on noin 10–20 cm vettä.

Pahoinvointi, ummetus

Pahoinvointia voidaan lievittää pahoinvointilääkkeillä. Joskus myös psyykenlääkkeitä, kuten haloperidolia tai olantsapiinia, käytetään pieninä annoksina pahoinvoinnin hoidossa. Syöpää sairastavan potilaan krooniseen pahoinvointiin ja oksenteluun auttaa tehokkaasti pahoinvointilääke metoklopramidi. Myös kortisonin yhdistäminen muuhun pahoinvointilääkitykseen saattaa auttaa.

Kun ulostaminen on harventunut alle 3 kertaan viikossa, uloste on kovaa tai ulostaminen edellyttää ponnistelua, on kyse ummetuksesta. Pehmittävät laksatiiviummetuslääkkeet, kuten makrogoli ja laktuloosi, helpottavat kroonista ummetusta. Tarvittaessa tähän lääkitykseen voidaan liittää myös suolen supistustoimintaa lisäävä laksatiivi, esimerkiksi senna tai natriumpikosulfaatti.

Opioidien aiheuttamaa ummetusta voidaan väliaikaisesti laukaista opioidien vastavaikuttajilla. Ne ovat lääkkeitä, jotka kumoavat opioidin suolen toimintaa lamaavan vaikutuksen.

Nielemisvaikeudet

Nielemistä saattavat haitata hermostolliset häiriöt, huono yleiskunto, aliravitsemus, limakalvovauriot sekä pään, kaulan tai ruokatorven kasvaimet.

Nielemistä voidaan helpottaa muuntamalla ruoan koostumusta. Kasvaimen aiheuttamaa nielemisvaikeutta voidaan lievittää sädehoidolla tai asentamalla ruokatorven avoimena pitävä proteesi (stentti). Vuodepotilaan nielemisvaikeutta voidaan helpottaa myös asentohoidolla ja sängyn päädyn nostamisella.

Nesteen kertyminen vatsaonteloon (askites)

Kun maksan toiminta häiriintyy tai syöpä leviää vatsaonteloon, vatsaonteloon kertyy nestettä. Tällöin vatsa paisuu ja on kipeä, närästää, on pahoinvointia ja oksentelua, suoli ei toimi, ruoka ei maistu, liikuntakyky heikkenee ja henkeä ahdistaa.

Tehokkain tapa helpottaa oloa on tyhjentää vatsaontelosta nestettä kertapunktiolla tai vatsaonteloon asetetun dreenin tai katetrin avulla.

Kuivuminen

Kuivumisen yleisimmät syyt ovat nesteiden menetys (esim. oksentelu, ripuli, kuume, diureetit) tai niiden riittämätön saanti, jolloin nesteytys saattaa olla tarpeen. Kuolevalla potilaalla kuivuminen voi johtua myös nesteen siirtymisestä kudoksiin, jolloin nesteytys ei paranna potilaan yleistilaa.

Suun kuivuminen ja kipu

SSuu kuivuu, kun syljen eritys vähenee tai syljen koostumus muuttuu. Myös tietyt lääkkeet tai esimerkiksi suun sieni-infektio kuivattavat suuta. Suun kostuttaminen vedellä tai apteekista saatavilla keinosyljillä auttavat. Myös sokeriton purukumi tai pastillit saattavat auttaa.

Suun kuivuuteen nesteen antaminen suonensisäisesti ei auta. Janontunnetta voi parhaiten lievittää kostuttamalla suuta.

Kylmät juomat ja jääpalojen imeskely voivat helpottaa suun kipua. Suun limakalvo voidaan myös puuduttaa sivelemällä suuta puudutusgeelillä. Myös morfiinisuuvesi ja geeli auttavat kipuun.

Aftoihin ja suun limakalvojen rikkoutumien hoitoon voidaan käyttää paikallisantiseptejä eli puhdistusaineita, kuten klooriheksidiiniä, suun limakalvoja suojaavaa geeliä tai kortisonisuspensiota.

Kuihtuminen ja ruokahaluttomuus (kakeksia-anoreksia)

Kakeksia-anoreksialla tarkoitetaan etenevää sairaudesta johtuvaa tahatonta laihtumista tai syömisen vähyydestä johtuvaa laihtumista. Elämän loppuvaiheessa yli 80 prosenttia potilasta kärsii kakeksiasta.

Elämän loppuvaiheessa tehostetulla ravitsemushoidolla ei enää ole vaikutusta potilaan vointiin tai jäljellä olevan elämän pituuteen, vaan pyrkimyksenä on syödä pieniä annoksia mielitekojen mukaan useamman kerran päivässä.

Poikkeava uupumus (fatiikki)

Poikkeavaa uupumusta kuvaavat suorituskyvyn heikkeneminen, energian vähyys, heikkous, väsyneisyys, uneliaisuus, motivaation puute, kyllästyneisyys ja apatia. Poikkeava uupumus eroaa muusta väsymyksestä siten, että se ei lievity levolla. Suurin osa edennyttä syöpää sairastavista kärsii poikkeavasta uupumuksesta.

Jaksaminen huomioiden liikunta ja ulkoilu sekä unirytmistä huolehtiminen voivat lievittää uupumusta.

Masennus ja ahdistuneisuus

Kuoleman lähestymiseen voi liittyä masennus- ja ahdistuneisuusoireita.

Lääkkeettömillä (psykososiaalisilla) hoidoilla voitaneen helpottaa kuolevan potilaan ahdistus- ja masennusoireita. Jos elinaikaennuste on useita viikkoja tai pidempi, voidaan masennuksen hoidossa yhdistää psykososiaalisia menetelmiä ja masennuslääkehoitoa, ja myös ahdistuneisuusoireisiin saattaa lääkkeistä (esimerkiksi tarvittaessa bentsodiatsepiini, kuten loratsepaami tai oksatsepaami) olla apua.

Äkillinen sekavuustila (delirium)

Äkillinen sekavuustila eli delirium on seuraus aivotoiminnan häiriöstä. Siinä tietoisuus ja tarkkaavuus heikkenevät, ajattelu ja muisti häiriintyvät ja tunteet ja niihin reagoiminen muuttuvat. Myös uni-valverytmi saattaa muuttua.

Oireita lievittävät turvallinen, rauhallinen ja valvottu ympäristö. Ensisijaisesti suositellaan lääkkeettömiä hoitoja, mutta aiempien käytäntöjen mukaan on käytetty myös tarvittaessa psykoosilääkkeitä.

Palliatiivinen sedaatio

Palliatiivisella sedaatiolla tarkoitetaan sitä, että kuolevaa potilasta rauhoitetaan lääkkein ja hänen tajuntaansa alennetaan oireiden lieventämiseksi.

Palliatiivisella sedaatiolla voitaneen lievittää elämän loppuvaiheessa oireita, joita ei kyetä hallitsemaan muilla keinoin. Sitä käytetään esimerkiksi sietämättömän, muuten hallitsemattoman kivun tai hengenahdistuksen hoitoon. Palliatiivinen sedaatio ei jouduta kuolemaa.

Ennen sedaation aloittamista on varmistettava, että kaikki muut keinot oireiden hallitsemiseksi on kokeiltu ja että potilas itse, hänen omaisensa ja hoitohenkilökunta ymmärtävät hoidon tavoitteet ja toteutuksen.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, palliatiivisen lääketieteen professori Tiina Saarto HYKS Syöpäkeskuksesta ja Käypä hoito -toimittaja, psykiatrian erikoislääkäri Tanja Laukkala Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.