Etusivu » Stressi ja yksinäisyys lisäävät sydänsairauksia

Stressi ja yksinäisyys lisäävät sydänsairauksia

Kolumni
12.2.2019
Professori Jussi Huttunen

Sepelvaltimotauti ja aivoverenkierron häiriöt aiheuttavat kehittyneissä maissa enemmän ennenaikaisia kuolemia kuin mikään muu sairausryhmä. Niiden syntymekanismi tunnetaan hyvin. Ulkoiset tekijät (esim. epäterveellinen ruokavalio) aiheuttavat muutoksia välittävissä mekanismeissa (esim. kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli), ja nämä vuorostaan kiihdyttävät valtimoiden kalkkeutumista. Perinnölliset tekijät voivat hidastaa tai nopeuttaa mitä tahansa tapahtumasarjan vaihetta.

Lukuisat elintapa- ja ympäristötekijät ovat yhteydessä valtimoiden kalkkeutumiseen. Parhaiten näistä tunnetaan epäterveellisen ruokavalion, liikunnan puutteen ja tupakoinnin vaikutukset. Äsken on osoitettu, että myös yhdyskuntailman epäpuhtaudet aiheuttavat sydänkuolemia ainakin suurkaupungeissa.

Psyykkisen stressin on pitkään arveltu olevan tärkeä sydän- ja verisuonisairauksien syy. Yhteys on vahvistettu useissa hyvin toteutetuissa seurantatutkimuksissa. Yllättävää on stressiin liittyvän vaaran suuruus. Stressi eri muodoissaan näyttää olevan sydämelle ja aivoverenkierrolle yhtä vaarallista kuin kohonnut verenpaine tai tyypin 2 diabetes.

Hyvä esimerkki on työstressi. Suomalaisten johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa työhön liittyvä henkinen paine lisäsi sydänkuoleman vaaraa yli 50 % miehillä, joilla oli ennen tutkimuksen alkua todettu sepelvaltimotauti, diabetes tai aivoinfarkti. Työstressi lisäsi sairastumisvaaraa enemmän kuin korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine tai runsas alkoholin käyttö. Toisessa saman ryhmän julkaisemassa tutkimuksessa työpaikkakiusaaminen lisäsi selvästi sepelvaltimotaudin vaaraa. Naiset näyttävät kestävän stressiä paremmin: heillä ei yhteyksiä todettu.

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyminen lisäävät sekä sydän- että aivoinfarktien vaaraa aikaisemmin terveillä miehillä ja naisilla. Ero tulee esille sekä ylempiin että alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvilla. Joidenkin, tosin vähemmän laadukkaiden tutkimusten mukaan lemmikkieläimetkin voivat vähentää yksinäisyyden haittavaikutuksia.

Avioliitto tai yhdessä asuminen edistävät terveyttä. Parisuhde suojaa ennenaikaisilta kuolemilta, pitkä- ja lyhytaikaisilta sairauksilta ja toimintakyvyttömyydeltä. Avioliitossa elävän 50-vuotiaan suomalaisen miehen elinajanodote on tällä vuosikymmenellä ollut 5–7 vuotta pidempi kuin saman ikäisellä yksinäisellä miehellä (leski, eronnut, naimaton). Ero tulee esille myös naisilla, mutta olennaisesti pienempänä.

Parisuhteen vaikutus kohdistuu erityisesti sydän- ja verisuonitauteihin. Äsken julkaistun katsauksen mukaan yksin elävien sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on noin 40 % korkeampi kuin avioliitossa elävillä. Tässä tutkimuksessa eronneilla oli enemmän erityisesti sepelvaltimotautia, leskillä aivoverenkierron häiriöitä.

Parisuhteen vaikutukset välittyvät useiden mekanismien kautta. Sydänystävällinen puoliso valmistaa terveellistä ruokaa, saa kumppaninsa lopettamaan tupakoinnin ja huolehtii siitä, että kovin huonossa kunnossa ei illalla tulla kotiin. Parisuhteessa elävä hakeutuu nopeammin sairaalaan, ottaa lääkkeensä tunnollisemmin ja omaksuu terveelliset elämäntavat nopeammin kuin yksineläjä. Yksinäisyyden vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä ja riippuvat olosuhteista. Joillekin yksinään eläminen sopii, ja silloin se on terveyden kannalta hyvä asia.

Aikaisemmin arveltiin kiireisen ja kunnianhimoisen ihmisen sairastuvan sepelvaltimotautiin rauhallista ja vähään tyytyvää useammin. Yhdysvalloissa kuvattuja eroja ei ole muissa väestöissä vahvistettu. Kiireisyyttä ja kunnianhimoa vaarallisemmiksi luonteenpiirteiksi ovat osoittautuneet vihamielisyys ja kyynisyys. Myös toivottomuus ja masennus lisäävät erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien mutta mahdollisesti myös muiden sairauksien, kuten diabeteksen, todennäköisyyttä.

Psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin ei terveydenhuollon keinoin ole helppoa vaikuttaa. Lääkäri ei voi kirjoittaa ystäväreseptiä eikä passittaa sydänterveyttä edistävään parisuhteeseen. Stressinhallintaa voidaan opettaa, ja joissakin tutkimuksissa opettaminen on vähentänyt infarktipotilailla uuden kohtauksen vaaraa. Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät kannattaa huomioida, kun arvioidaan lääkehoidon ja muiden sairauden aktiiviseen ehkäisyyn liittyvien toimenpiteiden tarvetta.

Kansanterveysjärjestöillä on tärkeä tehtävä jo sairastuneiden ihmisten tukemisessa. Potilaat ja heidän läheisensä saavat tietoa, jakavat kokemuksia ja tukevat toisiaan. Ystäväverkko kasvaa, ja elämänlaatu paranee. Englantilaisessa lääketieteellisessä lehdessä julkaistiin aikanaan tutkimus, jossa selvitettiin yhdistyksiin kuulumisen vaikutuksia terveyteen. Mitä useamman yhdistyksen toiminnassa ihminen oli mukana, sen pienempi oli hänen kuolemanvaaransa (ainakin viiteen yhdistykseen asti).

Tämä kolumni perustuu aikaisemmin Aikakauskirja Duodecimissa ilmestyneeseen kirjoitukseen «Huttunen J. Stressi lisää sydäntauteja, mutta ystävät suojaavat niiltä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2019;135(2):216-7.»1.

Jussi Huttunen

Kirjallisuutta

  1. Huttunen J. Stressi lisää sydäntauteja, mutta ystävät suojaavat niiltä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2019;135(2):216-7.