Etusivu » Vastasyntynyt

Vastasyntynyt

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Syntymä mullistaa kaiken. Vielä äsken oli turvallista äidin lämpöisessä, pimeässä kohdussa, jossa pääasialliset äänet tulivat äidin verisuonten rytmisestä suhinasta. Nyt on valoa, meteliä, kylmyyttä.

Äkkiä on hankittava happea itse, se ei tule enää verenkiertoon äidin istukasta. On avattava keuhkot, alettava hengittää. Nyt veren pitää kiertää myös keuhkojen kautta, ja napasuonet saavat supistua kiinni. Ravintoa on saatava suun kautta, sekään ei enää tule istukasta. Ruoka pitää sulattaa mahassa ja suolistossa, että se imeytyisi riittävän pieninä kappaleina.

Kylmyys uhkaa, on ryhdyttävä itse säätelemään lämpötaloutta. Ihon ja limakalvojen puolustusmekanismien pitäisi olla kunnossa, jotteivät pöpöt tulisi sotkemaan alkavaa itsenäistä elämää. Keskushermosto kehittyy vauhdikkaasti, ja ehkäpä siitä johtuu, että nukuttaa koko ajan.

Vaikka vastasyntyneellä on täysi työ itsensä kanssa, hän kykenee aistimaan myös ulkomaailmaa. Lämmön, läheisyyden ja turvallisuuden vauva aistii kokonaisvaltaisesti. Neulanpiston kosketus tuntuu kipuna. Lapsi reagoi ainakin koviin ääniin: Jo pian syntymän jälkeen hän säpsähtää, räpäyttää silmiään tai avaa silmänsä, jos joku taputtaa käsiään tai ovi paukahtaa. Jo muutaman viikon iässä lapsen sanotaan erottavan omien vanhempiensa äänet muiden ihmisten äänistä. Ainakin valoa hän erottaa syntymästä lähtien, ehkä ennenkin. Katsetta on kuitenkin vaikea kohdistaa. Jotkut lapset osaavat sen melkein heti, jotkut vasta parin viikon iässä. Lapsen on osattava koordinoida silmälihakset oikein.

Lapsen ensimmäiset liikkeet ovat refleksinomaisia. Lihasten tahdonalainen liikuttaminen vaatii melkoisen monimutkaista toimintaa. Puhutaan varhaisheijasteista eli primitiivireflekseistä. Vauva hamuaa suuhunsa kaiken, mikä koskettaa suun seutua, ja ryhtyy imemään (hamuamis- ja imemisheijaste). Sormet ja varpaat taipuvat, kun niiden tyveä kosketetaan kämmen- tai jalkapohjan puolelta (tarttumisheijaste). Kun lapsi nostetaan kainaloista seisoma-asentoon, alaraajat alkavat polkea kuin kävellessä (kävelyheijaste). Jos pää heilahtaa taaksepäin, yläraajat lennähtävät ensin sivulle ja kämmenet aukeavat. Yläraajat koukistuvat ja kädet nyrkistyvät (Moron heijaste) nopeasti sen jälkeen. Moron heijaste esiintyy helposti myös silloin, kun lapsi säikähtää yllättävää ääntä.

Ennenaikaisena syntynyt lapsi on aluksi täysiaikaista pehmeämpi lihasjänteydeltään. Saavutettuaan lasketun syntymäaikansa hän on kuitenkin kuten muutkin lapset: viihtyy parhaiten käpertyneenä, raajat koukussa. Lapsi hamuaa rintaa, imee ja liikuttaa raajojaan vaihdellen liikkeiden järjestystä, voimaa, nopeutta ja laajuutta.

Ensimmäiset päivät lapsen kanssa ovat tunnustelua ja tutustumista. Äiti saattaa olla synnytyksestä väsynyt, mutta niin on onneksi lapsikin. Ruokaa – maitoa – tarvitaan ensimmäisinä päivinä hyvin pieniä määriä. Tärkeintä on saada nänni lapsen suuhun niin, että tämä pystyy imemään. Ei ole välttämättä helppoa löytää hyvää asentoa ja saada lapsi rauhoittumaan. Nännin päät saattavat kipeytyvä, eikä rinnasta tunnu tulevan mitään. Liian pitkiä imetysrupeamia ei suositella sen takia, että nännin herkkä iho menee helposti rikki. Rikkonaiset rinnanpäät altistavat rintatulehdukselle, joka on äidin voimia kuluttava sairaus.

Vauvan käsittely vaatii tottumista, eikä kukaan osaa sitä luonnostaan. Isän kannattaisi olla mukana heti ensi hetkistä. Siten hänen taitonsa alkavat karttua siinä missä äidinkin. Lapsivuodeosaston henkilökunta opettaa mielellään, miten lasta nostetaan, puetaan ja pestään. Vaipanvaihto, kylvetys sekä ihon ja navan hoito näytetään kädestä pitäen.

Synnytyssairaalassa hoitajat usein kapaloivat lapsen tiukasti. Tällainen kapalointitaito ei ole välttämätön, mutta hyödyllinen se voi olla. Vastasyntynyt saattaa nimittäin pelästyä omien raajojensa liikkeitä. Kun liikkuminen on lepohetkien ajaksi kevyesti estetty, lapsi pysyy rauhallisempana.

Neuvolaan kannattaa ottaa yhteys heti lapsen synnyttyä ja pyytää terveydenhoitaja kotikäynnille. Myös synnytys­sairaalan henkilökunta palvelee, jos herää huolia lapsen terveydestä.

Äidin ja isän elämä mullistuu lapsen synnyttyä pysyvästi. Päätökset eivät enää koske vain kahta aikuista, vaan kolmantena on pieni, avuton vauva, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Varsin pitkän ajanjakson ajan vanhempien tärkein tehtävä on tunnistaa lapsen tarpeet ja vastata niihin kehitystä edistävällä tavalla.

Alkuvaiheessa vauvalle on tärkeintä saada kiinnittyä vanhempaansa. Tiedetään, että eriytyminen on mahdollista vain, mikäli on ollut mahdollisuus kiinnittyä riittävästi. Vanhempien välinen hyvä kommunikaatio edistää osaltaan lapsen suotuisaa kehitystä.