Etusivu » Kotiinlähtötarkastus sairaalassa

Kotiinlähtötarkastus sairaalassa

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

"Toivottavasti lastenlääkärikin antaa luvan lähteä sairaalasta. Sairaalassa nukkuu niin huonosti. Varmaan jaksaisin hoitaa vauvaa paremmin kotona".

"Lääkäri haluaa tietää, onko vauva pissinyt – mahdotonta kuvitella, etteikö minun vauvani osaisi pissiä! Sanovat, ettei vauva saisi myöskään olla liian keltainen tai kuivan oloinen. Kuivuuhan se, kun minun rinnoistani ei juuri mitään vielä nouse".

"En kyllä tiedä, onko tuossa syöttöjen punnitsemisessa mitään järkeä. Kaikkea vahditaan."

"Kunpa lääkäri nyt vain kertoisi, että kaikki on hyvin. Että vauvani olisi terve. Ponnistaminen oli yllättävän vaikeaa ja kesti kauan – ehkä lapsi vahingoittui jotenkin?"

"Äkkiä pelottaa kamalasti. Itkettää melkein. Äsken olin ihan rajattoman onnellinen. Kummallista vuoristorataa tämä elämä nyt. Tulisipa isukkikin mukaan kuulemaan, mitä se lääkäri sanoo meidän vauvasta."

Lastenlääkäri arvioi tarkastuksessaan ensin lapsen yleistilan ja kokonaistilanteen. Hän hakee synnynnäisiä poikkeavuuksia tarkkailemalla, tunnustelemalla, kuuntelemalla ja testaamalla lasta päästä jalkoihin. Lääkäri havainnoi lapsen virkeyttä, liikkeiden symmetriaa, plastisuutta ja vaihtelevuutta sekä sitä, miten lapsi suhtautuu käsittelyyn. Ihossa on usein näppylöitä ja värivaihtelua. Lämmönsäätelyssä on eroja: jotkut ovat punakoita, joidenkin lasten iho kirjavoituu viileässä helposti. Kirjavoitumista kutsutaan marmoroitumiseksi. Keltaisuuteen kiinnitetään huomiota, mutta aina ei ole helppo silmämääräisesti arvioida, tarvitseeko lapsi valohoitoa. Jos lapsen iho on pigmentiltään tummaa, keltaisuus voidaan huomata silmän valkuaisista. Iho saattaa olla kuiva tai väljän oloinen, jos lapsi on saanut liian vähän nestettä.

Lääkäri panee merkille mustuaisten koon ja symmetrian, nenän suoruuden, mahdolliset persoonalliset kasvojen piirteet. Kirkasta valoa osoitetaan lapsen silmiin samalla kun tarkastellaan ns. punaheijastetta valon tulosuunnasta. Näin varmistetaan, että silmät päästävät valoa lävitseen. Lääkärin sormet tunnustelevat kallon saumat ja aukileet, solisluiden eheyden, pulssit olkavarsista ja nivusista. Sisäelinten kokoa arvioidaan painelemalla pulleaa vatsaa. Kivespusseista pitäisi löytyä kaksi pientä nappulaa. Lääkäri tarkastaa myös, että sukuelimet ja peräaukko ovat oikeilla paikoillaan, eikä ylimääräisiä aukkoja löydy. Pienet sormet kiertyvät lääkärin sormien ympärille, kun lääkäri kokeilee tarttumisrefleksiä. Lääkäri koukistaa ja ojentaa raajoja, nostaa lasta varovasti käsistä, antaa pään heilahtaa aavistuksen taaksepäin. Siten lääkäri saa käsityksen lapsen jäntevyydestä ja varhaisheijasteista. Tottuneet kädet kiepsauttavat lapsen vatsalleen, ja sormet vaeltavat pitkin selkärankaa poikkeavuuksia hakien.

Sydänääniä kuunnellaan tarkasti. Synnynnäisiä sydänvikoja on alle prosentilla lapsista. Muutamia vikoja saatetaan nykyisin huomata jo raskaudenaikaisessa ultraäänitutkimuksessa. Jotkut tulevat esiin lapsen huonovointisuutena heti syntymän jälkeen. Osa vioista ei vastasyntyneisyyskaudella aiheuta mitään oireita. Ne voidaan löytää ainoastaan kuuntelemalla sydänääniä huolellisesti. Osa sydän­vioista aiheuttaa sivuäänen ja oireita vasta, kun ns. keuhkoverenkierron vastus on laskenut lopulliselle tasolleen. Se tapahtuu vähitellen.

Vastasyntyneen tarkastuksessa on olennaista kokeilla myös, pysyvätkö lonkat paikoillaan ns. lonkkamaljassa. Erityisesti pitkään perätilassa olleilla vauvoilla on lonkkamaljan vajaakehityksen riski, josta seuraa, että lonkat lumpsahtelevat pois paikoiltaan. Siinä tapauksessa tarvitaan lastahoitoa tavallisesti useiden viikkojen ajan.

Jos jokin lapsen terveyteen liittyvä seikka on jäänyt arveluttamaan vanhempia, kotiinlähtötarkastuksessa on tilaisuus kysellä lastenlääkärin mielipidettä. Jo ennen tarkastusta lääkäri on silmäillyt synnytyskertomusta. Hän on kiinnittänyt erityistä huomiota raskausviikkoihin, synnytyksen kulkuun, ponnistusaikaan, lapsen saamiin alkupisteisiin ja mahdollisiin elvytystoimiin. Lastenhoitajan tehtävänä on ollut kertoa, jos vauvan voinnissa on ollut jotakin ammattilaisen silmin hälyttävää. Vaikka lastenlääkäri ei olekaan ollut seuraamassa synnytystä, asiakirjojen ja hoitohenkilökunnan antamien tietojen perusteella hän osaa ottaa kantaa esimerkiksi siihen, oliko synnytyksessä jotain sellaista, josta seuraisi terveydellisiä erityisriskejä myöhemmin.

Alkupisteet, niin sanotut Apgarin pisteet, ovat pisteitä, joita annetaan lapsen voinnin perusteella hengityksestä, pulssista, jäntevyydestä, ärtyvyydestä ja väristä, nollasta kahteen pisteeseen kustakin. Ensimmäiset pisteet annetaan minuutti lapsen syntymän jälkeen, toiset viisi minuuttia ja kolmannet kymmenen minuuttia myöhemmin. Alkupisteillä on merkitystä ammattilaisten välisessä kommunikaatiossa: jos lapsi saa vähemmän kuin seitsemän–kahdeksan pistettä, häntä täytyy tavalla tai toisella virvoitella. Jos vielä viiden tai kymmenen minuutin iässä annettuja pisteitä on liian vähän, tiedetään, että virvoittelua on jouduttu jatkamaan tavallista pidempään. Etenkään yhden minuutin pisteillä ei ole tekemistä lapsen pitkäaikaisennusteen kanssa.

Jos perhe haluaa kotiutua pian, alle kaksi vuorokautta synnytyksestä, lastenlääkäri arvioi, onko se turvallista lapsen terveyden kannalta. Silloin sovitaan usein kontrollikäynti myöhemmäksi ajankohdaksi, vaikkei mitään poikkeavaa ilmenisikään. Kontrollikäynnin ajatus on, että vastasyntynyt joka tapauksessa sopeutuu maailmaan vähitellen. Alle kahden vuorokauden ikäisellä prosessi on vielä kesken. Lapsen verenkierto vakiintuu uudenlaiseksi. Äidin maidoneritys ja lapsen ruuansulatus käynnistyvät. Sikiöaikaisia punasoluja hajoaa ja ne korvaantuvat vähitellen aavistuksen verran erilaisilla soluilla. Maksa joutuu selviämään jätteen hävityksestä itsenäisesti.

Syntymän jälkeen vauvan paino aina jonkin verran laskee. Luonto on varautunut siihen niin, että syntyvä vauva on yleensä pienessä nestelastissa. Vauva pissii, kakkii ja haihduttaa nesteitä ihon ja hengityksen kautta, mutta syödyt määrät ovat vielä pieniä. Painon seurannasta kerrotaan tarkemmin luvussa "Lapsen kasvu" (ks. s. 198). Liian suuri painonlasku johtuu usein imetyksen alkuhankaluuksista. Henkilökunta neuvoo ja tukee, miten imetys paremmin lähtisi käyntiin. Jos katsotaan, että lapsen terveys on vaarassa, annetaan lisämaitoa. Varmuuden vuoksi synnytyssairaaloissa käytetään korvikemaitona samanlaista maitoa kuin mitä maitoallergiset lapset saavat – luovutettu rintamaito säästetään sairaimmille.

Jos sovitaan uusi myöhempi tarkastus, siinä on tavallisesti tärkeintä, että lapsi punnitaan, keltaisuus arvioidaan ja sydäntä kuunnellaan.