Etusivu » Isän osallistuminen ja sitoutuminen lapsen hoitoon

Isän osallistuminen ja sitoutuminen lapsen hoitoon

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Jaettu vanhemmuus on alunperin miesasialiikkeen sisällä syntynyt käsite, jolla halutaan korostaa isän vahvaa osallistumista ja sitoutumista lapsen hoitoon. Parhaimmillaan kumpikin vanhempi sitoutuu alun alkaen vanhemmuuteen kutakuinkin yhtä voimakkaasti. Kumpikin on valmis ja kykenevä (lähes) kaikkiin kodin ja lasten hoidossa eteen tuleviin töihin. Kumpikin pyrkii tasapainoon työn ja perheen välillä. Kumpikin on lapselle sekä hoivan että hellyyden antaja ja yhdessä sovittujen rajojen pitäjä. Kumpikin on valmis neuvottelemaan ja keskustelemaan eteen tulevista tilanteista.

Perhemalleja on monenlaisia. Osa isistä kokee, että heidän tehtävänsä on vastata perheen toimeentulosta entistä ahkerammin. Äidin tehtävänä on hallita kotia. Jos kummallakin puolisolla on vahva kokemus perinteisen mallin oikeellisuudesta, se voi sille perheelle sopia parhaiten. Usein äidillä on tällöin vahva naisten yhteisö, jossa hän voi kokea yhteenkuuluvuutta. Mies voi rakastaa perhettään myös tuomalla toimeentulon kotiin.

Monessa nykyajan perheessä kuitenkin koetaan, ettei perinteinen malli toimi. Se syrjäyttää isän helposti perheen ulkokehälle, eikä äidilläkään ole yhteisöä, johon hän kuuluisi. Isä tienaa rahaa, mutta äiti elää kokonaan eri maailmoissa yhdessä vauvan kanssa kotona. Isä alkaa kokea mustasukkaisuutta, kun vauva vie äidin huomion, eikä äiti ole entiseen tapaan valmis esimerkiksi seksiin. Äiti saattaa vastaavasti olla mustasukkainen niistä sosiaalisista suhteista, joita isällä on työpaikalla.

Isän roolia tutkinut kasvatustieteilijä Jouko Huttunen puhuu "osallistuvasta isyydestä". Isä osallistuu lapsen hoitoon, vie häntä lääkäriin, ostaa vauvanruokia ja vaihtaa toisinaan vaippojakin. "Hoivaavaa" isyyttä se ei ole, sillä isän aktiivinen ajattelu ja läsnäolo puuttuvat. "Hoivaava isyys on isyyden aatelia", Huttunen sanoo.

Äiti saattaa tiedostamattaan toimia portinvartijana isän ja vauvan välisessä suhteessa. Äiti kokee, että hän osaa hoitaa lasta paremmin kuin isä ja neuvoo ja opastaa jatkuvasti. Jotkut äidit rakentavat itsetuntonsa tähän ainutlaatuiseen paremmuudentunteeseen. Jos isä tyytyy rooliinsa äidin apulaisena, tämäkin malli voi toimia.

Hoivaava isä kykenee pistämään omat tarpeensa syrjään ja olemaan lapsen saatavilla, jos ei ympärivuorokautisesti, niin kuitenkin omasta kyllästymisestä riippumatta. Moni isä leikkii ja touhuaa lapsen kanssa aktiivisesti, mutta unohtaa, että aktiivisen vuorovaikutuksen lisäksi lapsi kaipaa myös passiivisempaa yhdessäoloa, saatavilla oloa. Saatavilla olo tarkoittaa, että lasta mennään auttamaan ja lohduttamaan, kun tämä ilmaisee tarpeensa, vaikka kuinka laiskottaisi tai tulipa televisiosta mitä hyvänsä.

Jaetusta vanhemmuudesta on nykykäsitysten mukaan monenlaista hyötyä. Vauva saa siitä sekä turvaa että tukea kehitykselleen. Äiti saa aikaa huolehtia itsestään, ja isä saa uuden tavan toteuttaa itseään. Myös parisuhde voi usein paremmin, kun lapsenhoito on molempien vanhempien vastuulla. Uusien tutkimusten mukaan vauva pystyy kiintymään sekä isään että äitiin ja erottamaan nämä toisistaan.

Vaikka mies olisikin motivoitunut ja valmis osallistuvaan jopa hoivaavaan isyyteen, sen toteuttaminen ei aina ole helppoa. Hyvin harvalla on nykypäivään soveltuva malli omasta lapsuudestaan. Voi tuntua vaikealta muuttaa elämäntyyliä ja ruveta elämään vauvan ehdoilla. Työelämän tai uran paineet saattavat vaikeuttaa uudenlaisen elämäntyylin omaksumista. Vauva saattaa tuntua vaikeahoitoiselta, ja äidin osaaminen ja kokeneisuus voivat tuntua ylivoimaisesti paremmilta. Moni äiti syyllistyy huomaamattaan mitätöimään isän pyrkimyksiä, ja pahimmillaan lapsen hoidon jakaminen johtaa vanhempien väliseen valtataisteluun.

Monissa kulttuureissa isän osallistuminen lastenhoitoon on täysin vierasta. Eräs somali-isä selitti uskovansa, että naiselle on annettu enemmän kykyjä kuin miehelle. Mieheltä puuttuu esimerkiksi lasten hoitamisen kyky. "Mikseivät naiset ole tyytyväisiä, kun heillä on jumalan lahja – miksi he heittävät tämän lahjan pois?" hän kysyi. Miehen mielestä naiset ovat ahneita, kun he haluavat päteä kaikessa. Perinteinen malli, jossa äiti hoitaa kodin ja isä tuo rahaa perheeseen, on selkeä ja antaa kummallekin puolisolle elämäntehtävän. Elämme moniarvoista aikaa. Ei ole itsestään selvää, mitä puolisosi perimmiltään arvostaa. Keskustelu kannattaa: Mikä on se malli, johon kummatkin puolisot ovat tyytyväisiä?