Etusivu » Tavoitteena tasapaino

Tavoitteena tasapaino

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Olen edellä halunnut kertoa pikkulapsiperheen vaikeuksista, en siitä syystä, että uskoisin että kaikki menee pieleen, vaan siitä syystä, että kuvittelen että ennakoimalla vaikeuksia voimme niistä selvitä. Eivät lentokoneetkaan lennä turvallisesti siitä syystä, että niiden vahvuuksia vahvistetaan, vaan siksi, että kaikki mahdolliset vaikeudet on ennakoitu ja niihin on varauduttu.

Uskon että sama pätee parisuhteeseen. Sen huoltaminen kannattaa alkaa, ennen kuin mikään on rikki. Edellä on puhuttu vanhemmuuteen valmistautumisesta, seksistä ja sen muuttumisesta sen jälkeen, kun kahdesta on tullut kolme, vanhemmuuden monenlaisista osa-alueista ja mahdollisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hienoa, jos olette pohtineet kirjoittamiani asioita yhdessä! Voisi olla hyvä idea palata Voimavaramittariin ( «Isäksi ja äidiksi kasvetaan, ei synnytä!»1) aika ajoin.

Vaikka asioita on ennakoitu, huoltoakin tarvitaan. Monen pikkulapsiperheen hajoaminen on kytköksissä niinkin arkiseen asiaan kuin unen puutteeseen (ks. «Alle kouluikäisen lapsen uni ja nukkuminen»2, Uni paras lääke on). Pohtikaa, saatteko te aikuiset riittävästi lepoa? Onko teillä kivaa vielä yhdessä? Mitä se kiva oli ennen lapsen syntymää, voisiko sitä yhä järjestää? Onko kumpaisellakin yhä riittävästi omaa aikaa?

Samoista asioista hiukan voisi kertoa filosofisemmin. Vaikka lentokone olisi ehjä, matkustajat valittavat, jos lentäminen on epämukavaa. Ihminen kaipaa nautintoja, kivaa tekemistä yhdessä ja myös yksin.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore puhuu neljästä pöydänjalasta. Aikuisen tasapainoinen elämä ei voi perustua pelkälle vanhemmuudelle. Tarvitaan myös jokin läheinen aikuissuhde ja yhteisö, jossa voi kokea tarpeellisuutta ja hyväksyntää. Neljänneksi pitää tulla toimeen oman itsensä kanssa. Vaikka yksi jaloista ontuisikin, kolme riittää pitämään kokonaisuuden tasapainossa – yhden tai kahden osa-alueen varaan rakentaminen on riskipeliä.

Omaa itseään pitää rakastaa, että voisi jakaa rakkautta muillekin. Oman itsen huolto tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Joku haluaa rentoutua vaikkapa urheilua seuraamalla, toinen itse urheilla, kolmas mietiskellä, neljäs kaunistautua. Parisuhde ei voi olla jatkuvasti täydellinen symbioosi: pitää hyväksyä se, että toinen haluaa eri asioita ja eri aikaan kuin toinen.

Jos työpaikka on tärkein yhteisö, jossa on voinut kokea pätevyyttä ja hyödyllisyyttä, joutuminen työyhteisön ulkopuolelle voi olla hämmentävän kova kokemus. Tämä voi selittää, miksi jotkut kokevat irrationaalista tyhjyyttä ollessaan vanhempainlomalla. Työssä oleva puoliso ei välttämättä ymmärrä tätä, ja saattaa pitää vanhempainlomalla "vetelehtivää" turhasta kiukuttelijana.

Jos hoitaa lasta kotona, palkkatyön tuoma yhteisö kannattaa pyrkiä korvaamaan jollakin toisella yhteisöllä. Se voi olla harrastuspiiri (musiikkileikkikoulu), naapurusto, suku, seurakunta (perhekerho) tai vaikkapa toisten kotona olevien vanhempien netissä kirjoitteleva vertaisryhmä.