Etusivu » Itkuinen vauva

Itkuinen vauva

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

"Äää… kurja olo! Ihan kuin masussa matkustaisi ilkeä mato. Se puraisee välillä ilkeästi, välillä lymyää hiljaa. Sattuu! Äiti, Isä, tule, auta! Nyt se ei kyllä pure, mutta täällä on ikävää. Ei millään jaksaisi olla. Ää, ota syliin!"

Itku on vauvalle tarpeellinen ilmaisukeino. Kehitykseen kuuluva itkuisuus alkaa lisääntyä kahden–kolmen viikon iässä. Itkuisuus on suurimmillaan toisen elinkuukauden aikana, jolloin tutkimusten mukaan vauvat itkevät keskimäärin noin kaksi tuntia päivässä. Itku voi olla myös oire nälästä, kivusta tai sairaudesta. Asiantuntijamielipide on nykyisin kuitenkin se, että tärkeintä ei ole, että vanhempi ymmärtää itkun syyn, vaan se, että vanhempi on kiinnostunut miettimään, miksi lapsi itkee. Vauva vaistoaa, että vanhempi kokee hänen olemuksensa mielekkääksi ja merkitykselliseksi.

Koliikki-itkuksi kutsutaan kohtausmaista, läpitunkevaa kipuitkua, jolle ei löydy syytä ja joka jatkuu rauhoitteluyrityksistä huolimatta. Ennen kuin itkua voidaan kutsua koliikiksi, on syytä antaa lääkärin tutkia vauva, sillä itkun takaa voikin löytyä vaikkapa korvatulehdus tai lehmän­maitoallergia.

Koliikkia itkevä vauva vetää tyypillisesti itsensä kaarelle, huitoo käsillään tai koukistaa ja nyrkistää niitä. Maha on usein pömpöllään. Ilmavaivat liittyvät kohtauksiin, koska lapsi itkiessään nielee ilmaa. Itku on jaksottaista ja ajoittuu yleensä samaan vuorokaudenaikaan. Koliikin syitä ei tunneta. Koliikkia on pidetty vatsavaivana, mutta vakuuttavaa näyttöä asiasta ei ole.

Koliikki alkaa usein jo toisen elinviikon aikana, se on pahimmillaan neljän–kuuden viikon iässä ja paranee neljän kuukauden ikään mennessä. Niin sanotuksi koliikkivauvaksi voidaan kutsua lasta, joka itkee yli kolme tuntia vuorokaudessa vähintään kolmena päivänä viikossa yli viikon ajan ja jolta ei ole löydetty varsinaisia sairauksia. Tämän määritelmän mukaan koliikkia esiintyy 5–15 prosentilla vauvoista.

Koliikkiin ei ole yleispätevää hoitoa. Tehokasta ja turvallista lääkehoitoa koliikkiin ei tunneta. Dimetikoni on suolesta imeytymätön ja siten turvallinen lääkeaine ilmavaivoihin. Sitä voi kokeilla, vaikka tehoa ei ole todistettu. Alustavaa tietoa on siitä, että probioottien (suolen toimintaa edistävien bakteerien, lähinnä maitohappobakteerien) antaminen vähentäisi suolistokipua. Koska probiootit ovat pienellekin lapselle turvallisia, niitä voi ainakin kokeilla.

Kaikki itku ei ole nälkää tai koliikkia. Vastasyntynyt saattaa esimerkiksi pelästyä omaa liikehdintäänsä, ja kokea tämän vuoksi kapalon turvallisena. Pieni vauva voi menettää täysin hallintansa, mikäli on joutunut odottamaan tarpeensa tyydyttämistä liian kauan. Hän voi turhautua, mikäli hänen tarpeitaan ei ymmärretä oikein. Hän voi ärtyä myös, mikäli hän kokee vuorovaikutuksen liian "tunkeilevaksi", aikuisen ehdoilla tapahtuvaksi. Vauvalla on itkuunsa jokin syy: ihanteellista on, jos vauva voi kokea tulleensa ymmärretyksi. Kaikkea, mikä lasta itkettää, ei voi poistaa, mutta lapsi hyötyy myötäelävästä vuorovaikutuksesta.

Jos vauvasi on itkuinen, muista:

  • Itkuisuus on yhtä yleistä rintaruokituilla ja äidinmaidonkorviketta saavilla lapsilla.
  • Kehitykseen kuuluva itku ei vaikuta lapsen kasvuun, vaan paino lisääntyy normaalisti.
  • Kehitykseen kuuluvaa itkua esiintyy hyvästä hoidosta huolimatta.
  • Koliikkivauvatkin nukkuvat riittävästi.
  • D-vitamiinitipat eivät aiheuta itkuisuutta. Tippojen aloittamisikä vain sattuu olemaan sama kuin tyypillinen itkuisuuden lisääntymisikä.
  • Lääkärin on hyvä tutkia vauva kertaalleen, jotta sairaudet saadaan suljetuksi pois
  • Vauvalle on tärkeintä, että häntä hoitava vanhempi huolehtii omasta jaksamisestaan. Äidin kannattaa luovuttaa lapsen hoito välillä isälle tai muulle vauvan hoitoon kykenevälle sukulaiselle, ystävälle tai lastenhoidon ammattilaiselle.
  • Ainoa lasta vahingoittava toimintamalli on ravistelu, joka on vauvalle hengenvaarallista. Kaikkia muita vauvan rauhoittelukeinoja saa kokeilla.
  • Kokeile eri vaihtoehtoja systemaattisesti: maitoa, tuttia tai tasaista rauhoittavaa stimulaatiota kuten kantamista, hyssyttelyä, vauvahierontaa, tasaisia hurisevia ääniä. Joskus auttaa, kun stimulaatiota vähennetään nostamalla lapsi sänkyyn.

"Sitä niin helposti menettää malttinsa! Kun mikään ei tunnu auttavan! Veimme Joonan lääkäriinkin, mutta hän sanoi, ettei pojassa ole mitään vikaa."

"Parempi hengittää syvään. Lasken Joonan pois sylistäni, etten vaan tulisi tehneeksi sille pahaa. Tietenkin tiedän, että mikä vain on parempaa kuin se että suuttuisin vauvalle. Itku siitä vain yltyy. Neuvolassa ehdottivat, että menisin toiseen huoneeseen hetkeksi, pistäisin vaikka television päälle. Kokeilin sitä eilen, toimi hyvin. En minä tietenkään kauan jaksanut olla poissa Joonan luota, ihan muutamassa minuutissa tuli ikävä. Järki palasi, ja tuli taas halu lohduttaa pientä kärsijää."

"Pitää yrittää levätä. Mitä väsyneempi on, sitä helpommin palaa pinna. Tietysti helpottaa, että myös Eero niin innokkaasti hoitaa Joonaa. Itse hän ehdotti, että menisin muualle nukkumaan perjantai- ja lauantaiöiksi. Hän sulattaa rintamaitoa, jota lypsin pakastimeen, ja syöttää sillä, jos Joonalle tulee nälkä. Voi olla, ettei tuttipullo ole kaikkien imetysgurujen lempivehje, mutta kun tulee näitä meidän perheen synkkiä myrskyisiä öitä, se pelastaa ihanasti."

Vauvan ravistelu on vaarallista, koska vauvan pää on iso ja painava verrattuna muuhun vartaloon. Niskalihaksetkin ovat vielä heikot. Jos vauvaa ravistelee, pää liikkuu edestakaisin suurella voimalla. Pään pienet verisuonet saattavat revetä ja vauva saattaa saada verenvuotoja aivoihin ja silmiin. Pitkäaikaisseuraukset – oppimisvaikeudet, näkövammat, epileptiset kohtaukset – voivat olla vakavia ja pysyviä. Vauva saattaa jopa kuolla.