Etusivu » Hakutulokset » Mitä sitten?

Mitä sitten?

Kulttuuri pidentää ikää
27.3.2013
Markku T. Hyyppä

Kulttuurin itsellinen kyky pitää ihmiset hengissä löytyy monien mutkien ja reunaehtojen takaa. Koska kulttuuri (ja taide) intuitiivisesti mielletään myönteisiksi, unohtamatta kulttuurivihamielistä vähemmistöä, kulttuurin hyvää tekevää vaikutusta pidetään ilmeisenä ilman sen kummempia tutkimuksia. Se on paha virhe. Esimerkiksi lukuisat taideterapiat ovat oireiden ja sairauksien suosittuja hoitokeinoja siksi, että niiden parantaviin vaikutuksiin uskotaan sokeasti. Terveys- ja lääketieteessä ihmisten oireita ja sairauksia pidetään luonteeltaan subjektiivisina, toisin sanoen kokemuksellisina. Kokemuksellisuus voi parantua kokemushoidolla, mutta kokemushoidot eivät paranna oikeita tauteja (syövät, diabetes, sydän- ja verenkierto- ja hengityselinten taudit, veritaudit, haurastuminen, tylsistyminen, neurologiset ja psykiatriset taudit, vammat jne.). Verrokkitutkimukset kumoaisivat taideterapioiden vaikuttavuuden, mutta niitä pidetään tarpeettomana niuhottamisena. Kokemuksellisen hoidon kokemuksellinen parantava vaikutus ei ole näyttöön perustuvasti toistettavissa, eikä se ole luonnontieteen katsannossa objektiivinen, riippumaton ja kausaalinen. Kulttuurin (ja taiteen) hyvinvointia edistävän vaikutuksen osoittaminen näyttöön perustuen ja tiukkojen tieteellisten kriteerien puitteissa on sekin silkkaa uhkapeliä. Otan uhkapelin riskin.

Esiteltyäni aluksi kulttuurin määritelmät kuvasin pitkäkestoiset epidemiologiset väestötutkimukset, jotka kiistatta osoittavat kulttuurin harrastamisen pidentävän elämänlankaa. Oma lehmä on ojassa, sillä tutkimusryhmäni on tehnyt suuren osan empiirisistä tutkimuksista. Olen esitellyt niitä ja muita kansainvälisiä tieteellisiä tutkimuksia vuonna 2010 ilmestyneessä teoksessani Healthy Ties. Social Capital, Population Health and Survival. Halusin kansanomaistaa tiedekirjasta sen osan, joka käsittelee kulttuuripääomaa, kulttuuriharrastuksia ja terveyttä. Kulttuurivaikutus, joka näkyy selvimmin eloonjäämistutkimuksissa, liittyy sosiaalisuuteen ja tarkemmin sanoen sosiaaliseen pääomaan.

Suomessa suositaan kulttuuria ja taidetta. Niitä tuetaan ja ne elävät itsenäistä ja itsellistä elämää, ja hyvä niin. Kulttuurilla ja taiteella on itseisarvonsa. Se riittää ihmisen hyvään ja rikkaaseen elämään. Minullekin taide-elämys riittää sellaisenaan. Se tuottaa useimmiten nautintoa. Suosittelen kulttuuria muillekin, sillä se on koko väestön aineetonta pääomaa, johon sijoittaminen tuottaa aineellista ja henkistä lisäarvoa. Suomi hyötyy lisäarvosta, joka ilmenee hyvinvointina, terveytenä ja pitempänä elämänkaarena. Kun ihmiset elävät pitempään terveinä, siitä koituu massiivista kansantaloudellista etua koko yhteiskunnalle.

Luonnontieteelliset kulttuuri- ja taidevaikutuksen selitykset perustuvat uudelle tieteenalalle, jota kutsutaan epigenetiikaksi. Pohdittuani ja kirjoitettuani vuosikymmenien aikana "psykofyysisen dilemmasta" eli mielen ja ruumiin erillisyyden ongelmasta olen innostunut epigenetiikasta. Sen avulla selitetään ympäristön ja perusbiologian (geenien) yhteisvaikutus. Epigenetiikka rakentaa yhdyssillan sosiaalisen, psykologisen ja ruumiillisen olemuksen yli. Kulttuurin terveysvaikutuskin syntyy epigeneettisesti ja periytyy seuraavalle sukupolvelle. Vaikka suosimme kulttuuria ja taidetta, suomalaisten ongelmana on se, ettei peruskulttuurimme ole riittävän yhteisöllinen eikä sisällä positiivista kulttuuripääomaa. Pahimmillaan suomalainen perii virheellisen kasvatuskulttuurin, joka johtaa epäsosiaalisuuteen. Kuitenkin suomalainen elämäntapa sisältää useita arvokkaita kulttuuripääoman piirteitä, joita pitäisi vahvistaa, sillä sijoittaminen aineettomaan pääomaan on edullista.

Vaikeuksia tulee vastaan, kun halutaan sijoittaa aineettomaan pääomaan. Koska kyse on kansan tai väestön peruskulttuurista, sitä ei niin vain pysty muuttamaan suosimaan aineetonta pääomaa. Muutos kestää muutaman sukupolven verran. Rakentaminen kestää vuosikymmeniä, mutta purkaminen tapahtuu nopeasti muutamassa vuodessa ja yhden sukupolven aikana. Amerikan kulttuuritsunamiksi kutsumani ilmiö on esimerkkinä kulttuuripääoman lakastumisesta, jollainen on tapahtumassa Okinawalla. Kun aineettomiin pääomiin sijoittaminen aloitetaan varhaislapsuuden kasvatus- ja hoivakulttuurista, seuraava tai sitä seuraava sukupolvi voi jo nauttia pääoman tuottamista koroista. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi suomenruotsalaisen väestön hoivakulttuurista, mutta suomalaiskansallinen ilmapiiri ei ole otollinen kopioinnille. Päinvastoin perussuomalaisten puolueen vihamielinen tsunami vie hoivakulttuurin (so. positiivisen syrjinnän kieltäminen) mennessään ja tarjoaa rasismia tilalle.