Etusivu » Puutiaisten levittämät taudit » Puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin ehkäisy ja rokotukset

Puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin ehkäisy ja rokotukset

Kuka pelkää punkkia?
21.9.2015
Jukka Hytönen, Pekka Lahdenne, Jarmo Oksi, Anne Pitkäranta ja Olli Vapalahti

Voiko puutiaisen pistoja ehkäistä?

Puutiaisalueilla kesällä liikkuvan kannattaa pukeutua pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin ja työntää housunlahkeet saappaiden (tai sukanvarsien) sisään. Tummina erottuvat puutiaiset on helpompi poimia pois vaaleasta vaatetuksesta kuin tummasta. Dietyylitoluamidia eli DEET:tä sisältävät, vaatteisiin sipaistavat karkotteet saattavat suojata jonkin verran puutiaisilta. Kotieläimistä ihmiseen siirtyvää puutiaismäärää voi vähentää käyttämällä koiralla punkkikarkotetta tai punkkipantaa ja pitämällä pihamaan ja polunvarsien ruoho matalana, jolloin puutiaisten tarttuminen vähenee (kuva «Puutiaisia vähemmän houkutteleva piha»1).

Voiko punkkikarkotteita tai -pyyhkeitä käyttää lapsille?

Alle kolmevuotiaille ei ole Suomessa rekisteröityjä karkotteita. Ilmeisesti selkeää tutkimusnäyttöä siitä, voiko karkotteita käyttää tämänikäisille tai sisältyykö niihin riskejä, ei juuri ole. Tietääksemme tutkimuksia käytöstä lapsille ei ole tehty.

Pitäisikö luonnossa liikkumista kesäaikaan rajoittaa puutiaisvälitteisten tautien pelossa?

Ei pidä. Mikäli liikutaan runsaspuutiaisella alueella, puutiaisten pistoja ja sitä kautta TBE-viruksen ja borreliabakteerin tarttumista kannattaa kuitenkin ehkäistä oikealla vaatetuksella ja punkkisyynillä. Iho, varsinkin taipeet ja hiuspohja, sekä vaatteet kannattaa tarkastaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa – selkäpuolen tarkasteluun tarvitaan toisen apua. Syksyisen sieniretken jälkeenkin kannattaa punkkisyyni muistaa. Kotipihassa voi aluskasvillisuuden leikata matalaksi.

Miten lapsia voi suojata puutiaisen pistolta?

Lasten leikkipaikkojen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, ja leikkipaikat tulee pitää siisteinä aluskasvillisuuden suhteen ja leikata ruoho säännöllisesti. Lapsi kannattaa pukea pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin. Sukat suojaavat nilkkoja ja hattu hiuspohjaa. Vaaleat vaatteet helpottavat puutiaisten löytymistä.

Onko hyönteiskarkotteista apua puutiaisia vastaan?

Tavallisissa hyttyskarkotteissa on karkoteainetta (DEET) 10–15 %, eivätkä ne tehoa puutiaisiin. Punkkikarkotteissa on DEET:tä suurempi pitoisuus, ja ne tehoavat puutiaisiin kohtalaisesti. Punkkikarkotteita voi käyttää vaatteisiin, mutta on huomioitava, että ne voivat vaurioittaa tekokuituvaatteita. Alle kolmivuotiaiden iholle ei punkkikarkotetta voi käyttää, vaan se laitetaan tarvittaessa vaatteisiin. Toinen käytössä oleva punkkikarkote on ikaridiini, jota voi ostaa apteekista liuoksena tai pyyhkeinä. Alle kolmivuotiaille lapsille eivät nämäkään valmisteet sovi. Koirille käytetään yleisesti permetriiniä (jota on liuoksena tai ns. punkkipannoissa), joka vähentää selvästi koiran puutiaiskuormaa, mutta on hyvä muistaa, että nämä valmisteet ovat myrkyllisiä kissoille ja esim. koiran uinnin/pesun yhteydessä myös kaloille ja jotkut koiratkin voivat joskus saada niistä ihoreaktioita.

Kannattaako iho käsitellä antiseptisellä aineella punkin poiston jälkeen?

Desinfioivalla aineella voi pyyhkäistä puutiaisen poistokohdan.

Tehoavatko suihkutettavat hyönteismyrkyt sisällä, jos epäilee, että puutiaisia on tullut vaatteissa tai esimerkiksi koirankarvoissa huoneistoon?

Tavalliset hyönteismyrkyt eivät välttämättä tehoa puutiaisiin. Puutiainen kuitenkin selviää huonosti kuivassa huoneilmassa. Jos ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus) perustaa yhdyskunnan huoneistoon, tarvitaan hävittämiseen joskus järeitä keinoja ja asunnon sumuttamista ammattilaisten toimesta esim. pyretriineillä. Käsittely voidaan joutua uusimaan.

Miksei puutiaisia yritetä myrkyttää?

Toimet, jotka vähentävät jyrsijä- tai vaikkapa peurakantoja, voisivat vähentää myös puutiaisia ja puutiaisvälitteisiä tauteja. Metsäpalojenkin jälkeen puutiaiset palaavat nopeasti takaisin osin syvemmältä maaperästä, osin alueelle tulevien eläinten mukana. Niinpä myrkytyskeinot voisivat parhaimmillaankin tuoda tilapäisen avun. Mielenkiintoinen lähestymistapa on myös yritys kehittää varsinainen puutiaisrokote, joka saisi elimistön reagoimaan puutiaisen pistoon niin, että elimistön puolustusjärjestelmä hyökkäisi puutiaisen rakenteita vastaan ja estäisi sen kiinnittymisen tai ruokailun.

Miten puutiaisaivokuumetta voi ehkäistä?

Puutiaisaivokuumeen ehkäisyyn on olemassa rokote. Ahvenanmaalla ja Turun ulkosaaristossa ja muillakin todetuilla Suomen riskialueilla sekä esimerkiksi paikoin Venäjällä, Baltian maissa, Keski-Euroopassa tai Ruotsin rannikolla pidempiä aikoja viettävän kannattaa rokotuttaa itsensä. Kuukauden kesäloma näillä alueilla on jo riittävä peruste, sillä riski saada tauti kuukauden oleskelusta riskialueella on noin 1:10 000, paikoin kuitenkin suurempikin. Turun saaristossa useimmilla mannermaan läheisyydessä sijatsevilla alueilla virusta ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole ollut niin paljoa, että riski katsottaisiin erityisen suureksi. Kuitenkin myös mantereella tai sen läheisyydessä tapauksia on viime vuosina tullut lisääntyvästi niin Suomenlahden rannikolla (esim. Kotkan seutu) kuin Pohjanlahden rannikolla (esim. Kokkolan seutu) ja isojen sisävesistöjen tuntumassa (esim. Lappeenranta). Mikäli on tiedossa, että joltakin tietyltä alueelta on löytynyt puutiaisaivokuumetapauksia, on tällä alueella kesällä pidempään oleskelevan infektioriski lisääntynyt siinä määrin, että rokote kannattaa ottaa. Rokote annetaan kolmen rokotteen sarjana: toinen annos noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä ja kolmas noin vuoden kuluttua. Kahdellakin rokoteannoksella saa jo hyvän suojan kesäkaudelle. Tehosteita tarvitaan kuitenkin suojan ylläpitämiseksi 3–5 vuoden välein.

On hyvä muistaa, että puutiaisaivokuumevirus siirtyy heti puutiaisen kiinnityttyä, minuuteissa, puutiaisen sylkirauhasesta ihmiseen. Tämän vuoksi borrelioosin torjunnassa tärkeällä "punkkisyynillä" ei torjuta puutiaisaivokuumetta. Riskialueilla puutiaisaivokuumetartunnan voi saada puutiaisen pistojen lisäksi pastöroimattomasta maidosta.

Kannattaako ottaa puutiaisaivokuumerokotus lapselle, joka on menossa Ahvenanmaalle viikon mittaiselle leirille?

Jos tämä on tiedossa useita kuukausia aiemmin, ehtii rokotussarjan kaksi ensimmäistä pistosta hyvin ottaa ja nämä antavat jo hyvän suojan. Varsinkin jos samankaltaisia aktiviteetteja on otaksuttavasti tulossa tulevina vuosina, voi rokottamista suositella. Ainoastaan viikon oleskelu Ahvenanmaalla puutiaisaikaan on kuitenkin sen verran lyhyt, että sairastumistodennäköisyys on varsin pieni: eri tavoin laskettu tilastollinen todennäköisyys saada tartunta viikon oleskelusta Ahvenanmaalla on keskimäärin noin 1:10 000–40 000. Ajallisesti ja paikallisesti erot voivat olla kuitenkin huomattavia.

Voiko punkin piston jälkeen mennä hakemaan TBE-rokotteen, ja ehtiikö se silloin estää sairastumisen puutiaisaivokuumeeseen?

TBE-viruksella infektoituneen puutiaisen piston jälkeen aloitetusta rokotussarjasta ei ole mitään hyötyä mahdollisesti tuosta pistosta saadun tartunnan torjunnassa. On jopa teoriassa mahdollista, että se altistaisi vähän vakavammalle taudinkuvalle. Ongelmana on tosin se, että kun riskialueillakin vain 1 % puutiaisista kantaa TBE-virusta, on todennäköistä, että ensimmäiseksi havaittu ihmiseen kiinnittynyt puutiainen oli negatiivinen viruksen suhteen ja TBE-virusta mahdollisesti kantava kohdataan vasta myöhemmin puutiaisaltistuksen jatkuessa. Myös puutiaiskauden alettua tapahtuvaa rokottamista voi siis perustella, jos henkilö viipyy pitkään TBE-riskialueella ja altistuu siellä jatkuvasti puutiaisen pistoille. Rokotteen valmistajilla on myös pika-aikataulu, kun halutaan saada suojaa nopeammin.

Mihin maihin matkustavan kannattaa ottaa puutiaisaivokuumerokote? Onko se johonkin maahan matkustaessa pakollinen?

Suomi on puutiaisaivokuumeen riskialueiden reuna-aluetta, ja vaikka meilläkin riski on kansainvälisestikin huomattava Ahvenanmaalla, monissa muissa maissa riski on paljon Suomea suurempi ja riskialueet ovat laajempia. Joka tapauksessa puutiaisaivokuumetta esiintyy laajalla vyöhykkeellä Euraasiassa Itä-Ranskasta ja Sveitsistä Keski- ja Itä-Euroopan ja Skandinavian kautta Venäjälle ja Etelä-Venäjän kautta aina Kiinaan asti.

Tärkeimpiä riskialueita Euroopassa ovat Etelä-Saksa, Itävalta, Tšekki, Slovenia, Baltian maat ja Itämeren rannikkoalueet sekä suuret alueet Venäjällä, myös esim. Karjalan tasavalta (kuva «TBE-viruksen esiintyminen Euroopassa vuonna 2014»2). Venäjän itäosissa on myös mahdollisesti vaarallisempia tautimuotoja. Missään maassa rokotus ei ole pakollinen. Suomessa käytössä oleva rokote perustuu TBE-viruksen eurooppalaiseen alatyyppiin, mutta se suojaa myös Venäjällä esiintyviltä Kaukoidän ja Siperian alatyypeiltä. Jälkimmäistä esiintyy myös Itä-Baltiassa ja Suomessa ainakin Kokkolan saaristossa.

Miten puutiaisaivokuumerokotuksen saa, kun se ei kuulu yleisten rokotusten joukkoon?

Rokotereseptin voi saada lääkäriltä. Rokote pitää itse ostaa. TBE-rokotus kuuluu yleiseen rokotusohjelmaan toistaiseksi vain Ahvenanmaalla, jossa riski on suurin. Sitä on esitetty rokotusohjelmaan myös Simossa ja Paraisilla.

Jos on saanut vain yhden annoksen puutiaisaivokuumerokotetta, niin onko suoja riittävä?

Yksi rokoteannos ei anna koskaan riittävää suojaa. Kaksikin rokoteannosta antaa suojan korkeintaan vain noin vuodeksi. Mikäli ensimmäisestä rokoteannoksesta on selvästi yli vuosi aikaa, on rokotussarja syytä aloittaa aivan alusta (kaksi rokotusta kuukauden välein) ja huolehtia sen jälkeen tehosteista. Jos on aikanaan saanut normaalisti ensimmäiset kaksi annosta, yksi tehoste riittää.

Jos ei ole ajoissa ryhtynyt suojautumaan puutiaisaivokuumeelta, ehtiikö enää juuri kesän kynnyksellä saada suojaa – esimerkiksi jos tulee yllättävä lomasuunnitelma?

Rokotusaikataulua voidaan nopeuttaa, jotta saadaan suoja nopeammin lähitulevaisuudessa tapahtuvalle altistukselle. Markkinoillahan on Suomessa kahden eri valmistajan TBE-rokotetta, ja vaikka normaali rokotusaikataulu on samanlainen, kummallakin on erillinen "nopeutettu ohjelma" tällaisia tilanteita varten, joiden aikataulu on erilainen. Toisella (Encepur) suositellaan kolmea rokotetta päivinä 0, 7 ja 21, toisella (Ticovac) kahta rokotetta päivinä 0 ja 14. Ensimmäisestä tehosteesta tulee huolehtia epidemiakauden jälkeen. Rokotevalmistajan ohjetta on aina syytä noudattaa.

Jos olen aiemmin ottanut yhden valmistajan TBE-rokotteen, ja sitä ei ole apteekissa saatavilla, voinko ottaa toisen valmistajan rokotetta?

Tehosteannoksen voi ottaa tarvittaessa toisen valmistajan rokotteella. Kummankin valmistajan rokotteet ovat hyvin samanlaisia, keskieurooppalaisia viruskantoja, jotka on "tapettu" eli inaktivoitu formaliinilla ja puhdistettu.

Onko puutiaisaivokuumerokotukselle ikärajaa?

Alle yksivuotiaille lapsille ei suositella rokotetta. Sitä vanhemmat lapset voidaan rokottaa. Lapsille on oma rokotevahvuus. Yli 12-vuotiaat saavat saman annoksen kuin aikuiset. Pikkulapsilla TBE-tartunta on kuitenkin harvinainen ja toisaalta akuutit vakavat tautimuodot erittäin harvinaisia. Toisaalta yksittäisissä tutkimuksissa on raportoitu, että myös lapsille voi jäädä taudista pitkäaikaisiakin ongelmia, kuten keskittymis- ja muistivaikeuksia. Joka tapauksessa rokotevaste on lapsilla hyvä, rokote on hyvin siedetty myös lapsilla, esim. suurin osa itävaltalaislapsista on jo pitkään saanut rokotteen ensimmäisestä ikävuodesta alkaen.

Liittyykö puutiaisaivokuumerokotukseen haittavaikutuksia?

Rokote on turvallinen ja on ollut vuosikymmeniä käytössä esim. Itävallassa, jossa suurin osa väestöstä on saanut rokotteen. Rokote sisältää tapettuja ja puhdistettuja viruksia. Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia.

Mihin vuodenaikaan rokotus kannattaa ottaa?

Perusrokotukset suositellaan annettavaksi mieluiten kylmänä vuodenaikana – muulloin kuin punkki- ja tartuntariskin aikana. Toinen annos suositellaan annettavaksi kuukausi ensimmäisen pistoksen jälkeen ja kolmas annos 9–12 kuukautta toisen annoksen jälkeen. Tämänkin jälkeen tarvitaan tehosteannoksia 3–5 vuoden välein.

Miksei borrelioosiin ole rokotetta?

Rokotteen kehittäminen borrelioosia vastaan on osoittautunut vaikeaksi monestakin syystä. 1) Borreliabakteeri kykenee muuntamaan pintarakenteitaan niin, että mahdollisen rokotteen aikaansaamat vasta-aineet (jotka yleensä kohdistuvat kyseisen mikrobin pintarakenteita vastaan) eivät tehoakaan. 2) Erilaisten tautia aiheuttavien borrelia-alalajien rakenteissa on eroja, joiden vuoksi ei ole toistaiseksi löydetty sellaista rokotetta, joka kattaisi kaikki borrelioosia aiheuttavat borrelia-alalajit. Tämä on erityisen tärkeää Euroopassa, jossa borrelioosia aiheuttavia alalajeja on kolme ja niissä kussakin vielä lukuisia erilaisia borreliakantoja. 3) Yhdysvalloissa otettiin käyttöön borrelian pintarakenteeseen perustuva rokote vuonna 1998, ja vaikka näytti, että sillä on tehoa borreliaoireiden torjunnassa, se sittemmin vedettiin pois markkinoilta, kun sen epäiltiin aiheuttavan niveltulehduksen tyyppistä taudinkuvaa. Koirille sen sijaan on tarjolla Suomessakin rokote, mutta sen tehosta ei ole tutkittua tietoa.

Mikä on Euroopan borreliakannoille soveltuvan rokotekehittelyn tilanne nykyään?

Rokotekehittely on käynnissä, mutta on vaikeata ennustaa, koska rokote olisi käytettävissä. Rokotekehittelyssä on erilaisia innovatiivisia uusia ajatuksia perinteisen lähestymistavan eli ihmiselle tarkoitetun borreliabakteerin rakenteita sisältävän rokotteen kehittämisen lisäksi. On pyritty valmistamaan rokote, jonka kohteena on puutiainen. Tässä lähestymistavassa tavoite on, että puutiainen ei pystyisikään ruokailemaan rokotetun ihmisen iholla ihmisen elimistössä olevien puutiaisen rakenteita vastaan syntyneiden vasta-aineiden takia. Toinen tavoite on ollut kehittää luontoon levitettävä rokote, jolla esim. hiiret ja myyrät saataisiin vastustuskykyisiksi borreliabakteerille. Siten luonnossa olevaa borreliakuormaa saataisiin pienenettyä.

Voiko borrelioosin saada uudelleen, vaikka sen on kerran sairastanut?

Kertaalleen sairastettu tauti ei suojaa uudelta infektiolta, joten borrelioosiin voi sairastua uudelleen.

Voiko puutiaisaivokuumeen sairastaa uudelleen, vaikka sen on kerran sairastanut?

Puutiaisaivokuumeen sairastaminen tuottaa elimistöön immunologisen muistin (vasta-aineet ja valkosolut), joiden ansiosta puutiaisaivokuumetta ei voi saada uudelleen. Rokotteen antama suoja on lähes yhtä hyvä, mutta ei sataprosenttinen. Rokotetuilla on raportoitu joskus puutiaisaivokuumetta, mutta tapaukset ovat harvinaisia.

Puutiaisaivokuumeen aiheuttaja on ilmeisesti sukua dengue- ja keltakuumeviruksille - saako siis sairastetusta denguekuumeesta tai keltakuumerokotteesta suojaa puutiaisaivokuumetta vastaan? Tai puutiaisaivokuumerokotteesta dengueta vastaan?

Kaukomatkailijat altistuvat nykyään monille hyttysvälitteisille flaviviruksille ja niiden aiheuttamille taudeille, kuten denguekuumeelle, ja monet ottavat rokotuksia paitsi puutiaisaivokuumetta vastaan, myös muita flavivirustauteja, kuten keltakuumetta ja Japanin aivokuumetta vastaan (taulukko «Flavivirusten luokittelu.»1, viruksen rakenne on kuvattu kuvassa «Kaavio flaviviruksesta»3). Denguekuume on suomalaisilla nykyään jopa tavallisempi kuin puutiaisaivokuume.

Periaatteessa flavivirusten välillä on risti-immuniteettia, mutta suojaavaa immuniteettia ei toisesta flavivirusinfektiosta tai sen rokotteesta saa. Denguevirukset, joita on neljä, ovat erityisen ongelmallisia: yhden denguevirustyypin infektio ei suojaa edes muilta dengueviruksilta, vaan altistaa toistamiseen tulleessa dengukuumeessa potilaan vakaville sokkioireille.

Silti, joidenkin flavivirusinfektioiden välillä saattaa vähäistä suojaa mahdollisesti syntyä, mutta rokotesuojan saamiseksi tarvitaan joka tapauksessa aina kyseistä virusta vastaan kehitetty rokote. Hyttysvälitteiset flavivirukset ovat läheisempää sukua toisilleen, ja ovat hieman etäämpänä puutiaisaivokuumeviruksesta ja muista puutiaisvälitteisistä sukulaisistaan.

Vasta-ainetesteissä reaktiot eri flaviviruksille saattavat sekoittua, havaittu vasta-ainepositiivisuus yhdelle virukselle voikin olla peräisin altistumisesta sukulaisvirukselle. Esimerkiksi denguekuumepotilas voi joskus antaa positiivisen tuloksen puutiaisaivokuumevasta-ainetestissä. Rokote yhdelle virukselle kuitenkin antaa suojan kyseisen viruksen muunnoksiakin vastaan, esimerkiksi sama puutiaisaivokuumerokote toimii nykykäsityksen mukaan kaikkia puutiaisaivokuumeviruksen alatyyppejä (eurooppalainen, siperialainen, Kaukoidän) vastaan. Mutta puutiaisaivokuumerokote ei siis suojaa eksoottisilta sukulaisviruksilta, eivätkä infektiot tai rokotteet näillä anna suojaa puutiaisaivokuumeelta.

Taulukko 1. Flavivirusten luokittelu.
1)rokote käytössä ihmisille
2)rokote käytössä eläimille
Heimo
Flavivirus
Suvut
Flavivirus
Hyttysvälitteisiä flaviviruksia:
Keltakuumevirus 1) (flavus (lat.) = keltainen), keltakuumeen aiheuttaja
Denguevirukset 1-4, denguekuumeen aiheuttajia, tärkein niveljalkaisten välityksellä tarttuva virustauti, 100–200 miljoonaa tapausta vuosittain, viime vuosina yli 100 tapausta suomalaismatkailijoilla, peräkkäiset eri tyypin denguevirusinfektiot voivat johtaa vakaviin verenvuoto-oireisiin
Japanin enkefaliittivirus 1), tärkeä keskushermostoinfektio Kaakkois-Aasiassa
West Nile - eli Länsi-Niilin virus 2), aiheuttaa keskushermostoinfektioita paikoin Afrikassa ja Euroopassa, viimeiset 10 vuotta epidemioina Amerikoissa
Puutiaisvälitteisiä flaviviruksia:
Puutiaisaivokuume- eli tick-borne encephalitis (TBE) -virus 1)
  • Eurooppalainen alatyyppi
  • Siperialainen alatyyppi
  • Kaukoidän alatyyppi
Pestivirus
Sisältää eläinlääketieteellisesti tärkeitä taudinaiheuttajia, mm.
Sikaruttovirus 2)
Naudan virusripulivirus (BVDV)
Hepacivirus
Sisältää mm.
Hepatiitti C -virus, tärkein maksatulehduksen aiheuttaja ja huumeiden ja verensiirtojen välityksellä tarttuva tauti Suomessa