Etusivu » Lääkkeiden yhteiskäyttö

Lääkkeiden yhteiskäyttö

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Monet käyttävät yhtäaikaisesti useampaa lääkettä, joko toisia psyykenlääkkeitä tai muita lääkkeitä. Ne voivat vaikuttaa toistensa tehoon, lisätä tai alentaa käytettyjen lääkkeiden pitoisuuksia ja aiheuttaa odottamattomia haittavaikutuksia. Sama vaikutus voi olla ravinnolla tai luonnonlääkkeillä.

Taulukossa «Psyykenlääkkeiden ja muiden aineiden yhteisvaikutuksia»1 on esitetty joitakin yhteisvaikutuksia. Esimerkiksi jotkut masennuslääkkeet (mm. fluvoksamiini, fluoksetiini, paroksetiini) voivat lisätä verenpainelääkkeiden vaikutusta tai jotkut sienilääkkeet tai antibiootit vahvistaa psyykenlääkkeiden vaikutusta. Greippimehun käyttö voi nostaa joidenkin lääkkeiden pitoisuutta. Tavallisimmat kipu- ja särkylääkkeet tai virtsan eritystä lisäävät diureetit voivat nostaa litiumin pitoisuutta toksiselle tasolle. Monet luonnonlääkkeet voivat nostaa tai alentaa muiden lääkkeiden pitoisuuksia.

Näistä syistä potilaan on aina tärkeää kertoa psyykenlääkkeitä määränneelle lääkärilleen muista käyttämistään lääkkeistä ja lääkärin vastaavasti kysyä potilaaltaan muiden lääkkeiden käytöstä.

Käytettäessä kahta psyykenlääkettä samanaikaisesti toinen lääkkeistä voi pienentää tai suurentaa toisen lääkkeen vaikutuksia. Yhteisvaikutukset voivat olla farmakodynaamisia tai farmakokineettisiä. Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset perustuvat siihen, että eri lääkkeet muuttavat toistensa vaikutusmekanismeja keskushermostossa. Esimerkiksi sekavuus voi ilmetä, jos henkilö käyttää samanaikaisesti monia toistensa antikolinergisiä vaikutuksia vahvistavia psyykenlääkkeitä. Farmakokineettiset yhteisvaikutukset tarkoittavat sitä, että lääkkeet vaikuttavat toistensa imeytymiseen, jakautumiseen, metaboliaan tai eritykseen.

Psyykenlääkkeiden monikäyttöä pyritään välttämään mahdollisuuksien mukaan. Yhdellä lääkkeellä voi olla kaikki toivotut vaikutukset. Lääkkeiden yhteisvaikutukset pitää tuntea, jos käytössä on useampi lääke.

Usean lääkkeen käyttäminen saman häiriön hoitoon tai samankaltaisten lääkkeiden samanaikainen käyttö eri häiriöiden hoitoon (esimerkiksi kaksi bentsodiatsepiinia toisaalta ahdistushäiriön ja toisaalta unihäiriön hoitoon) on kuitenkin mahdollista. Yhteiskäytön tulisi olla harkittua, koska lääkkeiden yhteiskäyttö voi altistaa haittavaikutuksille ja vaikeuttaa lääkehoidon asianmukaista toteutumista.

Harkittu monilääkitys

Uusien lääkeyhdistelmien kokeilu voi olla perusteltua, jos oireet ovat pitkäaikaisia ja hankalia. Tällöin ensin kokeillaan tunnettuja lääkeyhdistelmiä ja vasta sitten tarkan harkinnan mukaan uudenlaisia lääkeyhdistelmiä. Voinnin ja oireiden muuttumista seurataan lääkekokeiluissa tarkoin. Apuna käytetään asianmukaisia arviointimenetelmiä.

Yhdistelmälääkitys lopetetaan asteittain, jos se ei auta toivotulla tavalla muutaman viikon tai korkeintaan 2–4 kuukauden aikana. Liian usein lääkkeiden yhteiskäyttö jatkuu turhaan ja vaikeuttaa siten lääkehoidon toteutumista. Samalla se luonnollisesti lisää kustannuksia.

Harkitsematon monilääkitys

Useamman kuin 3–4 psyykenlääkkeen samanaikainen käyttö on lähes aina turhaa. Tarkoitukseton monilääkitys voi johtua monestakin syystä. Joskus lääkehoito ei lievitä vakavan psykiatrisen sairauden oireita riittävästi, vaan lääkitykseen lisätään liian helposti uusi lääke. Psykoosien ja vakavien masennustilojen äkilliset oireet lievittyvät lääkityksen aloittamisen jälkeen asteittain vasta 4–6 viikossa eikä oireiden jatkuminen edellytä heti aloitettavaa lisälääkitystä.

Tarpeeton monilääkitys voi syntyä, kun lääkitykseen lisätään uusi lääke. Tällöin yleensä vastaavasti asteittain lopetetaan aikaisemman lääkkeen käyttö. Lääkkeen vaihto voi jäädä kesken, jos vointi selvästi huononee tai paranee. Jos tila huononee, lääkäri voi suurentaa alkuperäisen lääkkeen annoksen entiselleen ja unohtaa uuden lääkkeen sen rinnalle. Jos vointi taas paranee, lääkäri voi keskeyttää alkuperäisen lääkkeen lopettamisen, koska uskoo voinnin parantumisen johtuvan käytetystä lääkeyhdistelmästä.

Kolmas tavallinen syy turhan monilääkityksen syntyyn on epätarkka diagnostiikka. Esimerkiksi harhaluulojen aiheuttamaa unettomuutta voidaan hoitaa unilääkkeellä eikä psykoosilääkkeen annosta suurentamalla. Joskus lääkäri ei uskalla suurentaa lääkkeen annosta riittävästi, vaan mieluummin lisää lääkitykseen toisen samalla tavalla vaikuttavan lääkkeen.

Harkitsemattomia monilääkityksiä pitää usein yllä se, että asteittain muodostuneita lääkeyhdistelmiä ei myöhemmin välttämättä uskalleta purkaa.

Taulukko 1. Psyykenlääkkeiden ja muiden aineiden yhteisvaikutuksia
AlkoholiLisää lääkkeitä hajottavien maksaentsyymien tehoa ja voi siten heikentää lääkkeen tehoa (pitkäaikaiskäyttö)
Voi estää aineenvaihduntaa (akuutti vaikutus)
GreippimehuHidastaa joidenkin lääkkeiden hajoamista ja voi siten lisätä niiden haittavaikutuksia
Kalsiumkanavan salpaajatEstävät maksan lääkeaineenvaihduntaa ja voivat lisätä muiden lääkkeiden pitoisuutta
KarbamatsepiiniNopeuttaa useiden psyykenlääkkeiden aineenvaihduntaa
SSRI-masennuslääkkeetEräät SSRI-lääkkeet estävät muiden lääkkeiden hajoamista ja voivat siten lisätä muiden lääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia
Trisykliset masennuslääkkeetLisäävät psykoosilääkkeiden pitoisuuksia plasmassa (ja päinvastoin)
Nostavat myös ainakin fluoksetiinin ja fluvoksamiinin pitoisuuksia
TupakkaLisää maksan kykyä hajottaa lääkkeitä
Heikentää useiden lääkkeiden vaikutusta