Etusivu » Fyysinen sairaus ja psyykenlääkkeet

Fyysinen sairaus ja psyykenlääkkeet

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Lääkkeiden käytössä tulee ottaa huomioon mahdollisen fyysisen sairauden vaikutus psyykenlääkkeen vaikutukseen. Myös psyykenlääke voi vaikuttaa fyysiseen sairauteen.

Maha-suolisairaus

Monet psyykenlääkkeet aiheuttavat vatsavaivoja, kuten pahoinvointia, ummetusta tai ripulia. Ne voivat hankaloittaa mahan ja suoliston sairauksista kärsivien ihmisten elämää.

Ruokatorven liikkumisen häiriöistä kärsivillä on suhteellisen usein samanaikaista masennusta ja ahdistusta. Pala kurkussa -oireyhtymää esiintyy usein elämän stressivaiheissa, minkä vuoksi voi olla samanaikaisia ahdistus- ja masennusoireita. Masennuslääkkeet lievittävät samalla sekä ruokatorven toiminnallisia häiriöitä että psyykkisiä oireita. Tratsodoni pieninä annoksina (50–150 mg) auttaa ruokatorven kouristuksista kärsiviä.

Mahahaava- tai mahatulehduspotilaat voivat hyötyä doksepiinin tai trimipramiinin käytöstä. Ne voivat helpottaa sekä vatsaoireita että samanaikaista ahdistusta, unettomuutta ja masennusta. Sen sijaan SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeet voivat lisätä mahalaukun verenvuotoalttiutta, etenkin jos niitä käytetään tulehdusta lievittävien kipulääkkeiden kanssa.

Hermostoperäisestä vatsantoiminnan hidastumisesta (esimerkiksi diabeteksen aiheuttama gastropareesi) kärsivien kannattaa välttää trisyklisiä masennuslääkkeitä ja antikolinergisen vaikutuksen omaavia psykoosilääkkeitä, koska ne voivat pahentaa sairautta.

Maha-suolisairauksien hoitoon käytetyillä lääkkeillä voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia samanaikaisesti käytettyjen psyykenlääkkeiden kanssa. Esimerkiksi mahan happamuutta vähentävät antasidit voivat heikentää psyykenlääkkeiden imeytymistä ja omepratsoli voi suurentaa psyykenlääkkeiden pitoisuutta plasmassa.

Ärtyneen paksusuolen ja muiden vatsavaivojen hoidossa käytetään usein antikolinergisiä lääkkeitä. Saman vaikutuksen omaavat psyykenlääkkeet voivat vahvistaa antikolinergistä vaikutusta ja seurauksena voi olla antikolinergisen vaikutuksen liiallinen korostuminen (antikolinerginen oireyhtymä). Sen oireita ovat sekavuus, muistihäiriöt ja ummetus.

Maksasairaus

Maksasairaudet vaikuttavat sekä lääkkeen valintaan että sen annokseen. Maksasairaudet voivat muuttaa monimutkaisilla tavoilla psyykenlääkkeen imeytymistä, lääkkeitä sitovien plasman proteiinien synteesiä, lääkkeiden aineenvaihduntaa ja maksan verenkiertoa.

Perussääntö on, että vakavampien maksasairauksien yhteydessä psyykenlääkkeiden annosta pienennetään neljänneksellä. Poikkeuksena tästä on litium, joka poistuu kokonaan munuaisten kautta. Lääkkeen annosta voidaan pienentää vielä enemmän, jos potilaan maksasairaus on hyvin vakava, plasman proteiinipitoisuus on olennaisesti pienentynyt tai munuaisten toiminta heikentynyt. Tällöin seurataan aina lääkkeen pitoisuutta plasmassa, koska maksasairaalla vaikuttavan eli vapaan lääkkeen pitoisuus ei välttämättä pienene yhtä paljon kuin lääkkeen kokonaispitoisuus.

Agomelatiini voi joillakin potilailla kohottaa maksaentsyymien pitoisuutta ja aiheuttaa maksavaurion. Ennen agomelatiinin käytön aloittamista potilaalta tulee mitata maksaentsyymien (ALAT, ASAT) pitoisuus, ja näitä arvoja pitää seurata lääkehoidon aikana.

Munuaissairaus

Munuaissairaudet voivat vaikuttaa joidenkin psyykenlääkkeiden imeytymiseen, jakaantumiseen, aineenvaihduntaan ja eritykseen.

Muutokset munuaisten toiminnassa voivat vaikuttaa psyykenlääkkeiden valintaan tai annossuosituksiin. Sopivaa annoskokoa valittaessa apuna on siksi hyvä käyttää kreatiniinin pitoisuutta plasmassa ja poistuma-arvoa.

Litium poistuu elimistöstä munuaisten välityksellä. Se voi myös olla munuaismyrkyllinen. Tämän vuoksi litiumia tulee käyttää munuaispotilailla varovasti ja vasta toissijaisena vaihtoehtona munuaispotilaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.

Keuhkosairaus

Psyykenlääkkeet saattavat heikentää hengitystä, mikä pitää ottaa huomioon valittaessa psyykenlääkettä henkilölle, jolla on pitkäaikainen keuhkosairaus.

Erityisesti suuret bentsodiatsepiiniannokset heikentävät hengitystä, minkä vuoksi bentsodiatsepiinejä käytetään varovasti keuhkosairailla. Myös psykoosilääkkeiden käyttö voi aiheuttaa keuhkosairaille ongelmia.

Sydän- tai verisuonisairaus

Monet psyykenlääkkeet – erityisesti eräät masennus- ja psykoosilääkkeet – vaikuttavat autonomiseen hermostoon tai sydänlihassolujen toimintaan, minkä vuoksi niiden käyttö sydän- ja verisuonisairauksista kärsivillä on ongelmallista.

Pystyasentoon noustessa esiintyvä epänormaalin matala verenpaine ja siihen liittyvä sydämen tiheälyöntisyys on yleinen trisyklisten masennuslääkkeiden, tratsodonin ja psykoosilääkkeiden haittavaikutus. Matalaa verenpainetta esiintyy etenkin lääkehoidon alussa, suurten annosten yhteydessä tai jos annosta suurennetaan liian nopeasti. Se voi lisätä sydäninfarktin tai aivoverenkiertohäiriöiden riskiä, minkä takia edellä mainittujen lääkkeiden käyttöön ja annosteluun tulee suhtautua varovasti sydän- ja verisuonisairailla. Epänormaalin verenpaineen vaaran kannalta nortriptyliini on turvallisin trisyklinen lääke.

Trisykliset masennuslääkkeet voivat hidastaa sydänlihaksen ärsykkeen johtumista. Tämän takia niitä ei saa käyttää haarakatkoksesta (sydänfilmissä ilmenevä QRS-aika pidentynyt) kärsivillä sydänsairailla. Tavallisina annoksina trisykliset masennuslääkkeet eivät aiheuta vaarallisia rytmihäiriöitä. Jos käyttää jo kinidiinin tavoin vaikuttavaa rytmihäiriölääkettä, trisyklistä masennuslääkettä ei tule käyttää mahdollisten yhteisvaikutuksen takia.

Klooripromatsiini, haloperidoli, sertindoli ja tsiprasidoni voivat aiheuttaa muutoksia sydämen johtumiseen. Kaikkia edellä mainittuja psykoosilääkkeitä tulee käyttää varoen sydänsairailla ja niillä, joilla on lähisuvussa sydänsairauksia tai pyörtymisalttiutta. Lääkärin tulee tietää, jos on ilmennyt pyörtyilyä ja huimausta tai lähisukulainen on kuollut äkillisesti. Tällaisille henkilöille suositellaan EKG-tutkimusta ennen antipsykoottisen lääkityksen aloittamista.

SSRI-lääkkeet voivat suurentaa eräiden rytmihäiriö- ja verenpainelääkkeiden pitoisuuksia. Tässä suhteessa turvallisimmat SSRI-lääkkeet ovat essitalopraami, sitalopraami ja sertraliini.

Tratsodoni ei vaikuta sydänlihaksen johtumiseen, mutta voi aiheuttaa kammioiden lisälyöntejä tai tiheälyöntisyyttä.

Diabetes

Erityisesti klotsapiini ja olantsapiini aiheuttavat usein jopa huomattavaa painonnousua. Tämä lisää riskiä sairastua aineenvaihduntaoireyhtymään tai diabetekseen. Olantsapiinia ja klotsapiinia tuleekin käyttää varoen diabetesta sairastavilla ja niillä, joilla on diabetesta lähisuvussa. Potilaan tulee myös aina muistaa kertoa lääkärilleen, jos hän sairastaa diabetesta.

Epilepsia

Monet psyykenlääkkeet vaikuttavat keskushermoston kouristuskynnykseen joko nostaen tai laskien. Nämä vaikutukset on luonnollisesti hyvä tietää, jos epilepsiaa sairastava henkilö käyttää psyykenlääkkeitä. Mielialan tasaajina käytettäviä karbamatsepiinia, valproiinihappoa (valproaattia) ja lamotrigiinia käytetään myös epilepsialääkkeinä.

Psykoosilääkkeistä klooripromatsiini ja klotsapiini ovat ongelmallisimmat lääkkeet hoidettaessa epilepsiaa sairastavien psykooseja. Masennuslääkkeistä erityisesti trisykliset lääkkeet, klomipramiini ja bupropioni alentavat kouristuskynnystä.

Buspironia ei tule käyttää epileptikoilla ilman erityistä syytä, koska se lisää epileptisiä kohtauksia. Myös tratsodoni saattaa lisätä epileptisten kohtausten riskiä.

Aivoperäinen sairaus

Dementiaa sairastavilla on usein käytöshäiriöitä ja psykoottisia oireita. Näiden oireiden hoidossa ensisijaisia lääkkeitä ovat psykoosilääkkeet. Jos dementiasta kärsivällä on ilmennyt aivoverenkierron häiriöitä, psykoosilääkkeet voivat lisätä jonkin verran niiden riskiä. Lääkärin on tärkeä tietää, onko iäkkäällä henkilöllä ilmennyt aivojen verenkiertohäiriöitä. Iäkkäillä potilailla tarvittavat annokset ovat kuitenkin selvästi pienempiä kuin skitsofrenian hoidossa. Jos psykoosilääke aiheuttaa iäkkäälle tai dementoituneelle voimakasta väsymystä, hän voi sairastaa Lewyn kappale -tautia.

Huomattava osa Parkinsonin tautia sairastavista potilaista kärsii masennuksesta. Osalle heistä kehittyy myös psykoottisia oireita. Yhtä lailla iäkäs skitsofreniaa sairastava henkilö voi sairastua Parkinsonin tautiin, mikä edellyttää dopamiinireseptoreita salpaavien psykoosilääkkeiden annostuksen muuttamista tai lääkkeen vaihtoa.

Uuden polven psykoosilääkkeet aiheuttavat selvästi vähemmän ekstrapyramidaalioireita (ks. «Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset»1) kuin perinteiset psykoosilääkkeet, minkä vuoksi niitä suositellaan Parkinsonin tautia sairastavien psykoottisten oireiden hoitoon. Tässä suhteessa parhaat vaihtoehdot ovat ketiapiini ja aripipratsoli sekä hankalahoitoisessa tilanteessa klotsapiini. Kaikki masennuslääkkeet sopivat Parkinsonin tautia sairastaville.

Osa aivohalvauspotilaista on masentuneita, mikä vaikeuttaa heidän kuntoutumistaan. Masennuslääkkeet voivat auttaa huomattavastikin osaa heistä. Lääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon masennuslääkkeiden erilaiset haittavaikutukset.

Syöpä

Lähes puolet syöpää sairastavista kärsii masennuksesta tai ahdistusoireista. Uudemmat masennuslääkkeet ovat trisyklisiä lääkkeitä käyttökelpoisempia lääkkeitä, koska niiden käyttöön ei liity antikolinergisiä haittavaikutuksia. Trisykliset masennuslääkkeet lievittävät duloksetiinin ja venlafaksiinin ohella masennuksen ohella myös pitkäaikaista kipua. Tästä voi olla hyötyä syöpään liittyvien kiputilojen hoidossa.

Pitkäaikaiset kipu- ja väsymysoireyhtymät

Erityisesti trisykliset masennuslääkkeet, duloksetiini ja venlafaksiini voivat lievittää merkittävästi myös pitkäaikaisista kipuoireyhtymistä kärsivien oireita.

Kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja muista tarkemmin määrittelemättömistä somaattisista oireyhtymistä kärsivät potilaat voivat hyötyä masennuslääkkeiden käytöstä, vaikka he eivät olisikaan masentuneita.

Litiumia käyttävien potilaiden tulee muistaa, että tavalliset ja ilman reseptiä saatavat särkylääkkeet (esim. ibuprofeeni) voivat nostaa huomattavastikin litiumin pitoisuutta. Parasetamoli ei vaikuta litiumin pitoisuuteen.