Etusivu » Psyykenlääkkeet ja liikenne

Psyykenlääkkeet ja liikenne

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Monet lääkkeet saattavat heikentää kykyä ajaa autoa. Tämän takia autonajokykyä mahdollisesti heikentävien lääkkeiden pakkauksissa on punainen varoituskolmio. Psyykenlääkkeistä kolmiolääkkeitä ovat ahdistus- ja unilääkkeet (buspironia lukuun ottamatta) sekä promatsiini.

Pienikin annos uni- tai ahdistuslääkettä voi heikentää ajokykyä 2–6 tunnin ajan ja erityisesti, jos niiden käyttö on satunnaista. Myös muut rauhoittavat masennus- ja psykoosilääkkeet voivat lääkehoidon alkupäivinä ja etenkin suurehkoissa annoksissa heikentää ajokykyä.

Kolmiolääkkeitä käyttävät voivat kuitenkin ajaa autoa. Lääkepakkaukseen merkityn varoituskolmion tarkoituksena on muistuttaa siitä, että henkilön käyttämä lääke voi haitata hänen liikennekelpoisuuttaan. Kolmio ei kuitenkaan merkitse sitä, että lääke aina heikentää olennaisesti liikenteessä vaadittavia taitoja. Kolmiolääke voi päinvastoin asiallisesti käytettynä parantaa sitä käyttävän henkilön autonajokykyä. Esimerkiksi uneton yö heikentää autonajokykyä enemmän kuin 0,5 promillen humala. Vakava masennus tai psykoottiset oireet puolestaan todennäköisesti heikentävät autonajokykyä enemmän kuin niiden hoitoon käytetyt lääkkeet.

Rangaistava käyttö

Lääkkeen käyttö liikenteessä on rangaistavaa silloin, kun niitä käyttävä on lääkkeen takia selvästi väsynyt, tokkurainen tai muuten viranomaisten mielestä lääkkeen vaikutuksen alainen ja kun hänen ajokykynsä on selvästi heikentynyt.

Lääkettä käyttävän tulee olla tietoinen lääkkeen mahdollista haittavaikutuksista ja kertoa niistä lääkärilleen mahdollisen annoskorjauksen tekemiseksi. Liikaväsymys aamulla on merkki liian suuresta unilääkeannoksesta, ja päiväväsymys kertoo tarpeettoman suuresta annoksesta ahdistusta lievittävää lääkettä. Lääkkeen mahdollinen ajokykyä heikentävä vaikutus on voimakkaimmillaan lääkkeenkäytön alussa ja aina 1–3 tuntia lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Kolmiolääkettä ei siis kannata ottaa ennen autolla ajoa, vaan mahdollisuuksien mukaan vasta ajamisen jälkeen.

Lääkejuopumusrikkomuksesta on kyse myös aina, kun henkilö ei noudata lääkärin antamia annosohjeita ja on ottanut ylimääräisen annoksen lääkettä tai käyttää lääkettä humaltumistarkoituksessa. Yli puolella rattijuoppouteen syyllistyneistä suomalaisista on veressään uni- tai rauhoittavia lääkkeitä. Pienikin annos alkoholia voi selvästi heikentää uni- ja ahdistuslääkkeitä asianmukaisesti käyttävän henkilön ajokykyä.

Todistus kolmiolääkkeestä

Säännöllisesti suuria annoksia kolmiolääkkeitä käyttävän kannattaa pyytää lääkäriltään todistus hänelle määrätyistä kolmiolääkkeistä. Potilaskortissa olevat merkinnät lääkeannoksesta ja psyykkisestä voinnista kyseisellä annoksella voivat pelastaa henkilön asiattomalta tuomiolta, jos hän joutuu auto-onnettomuuteen ja häntä epäillään lääkejuopumusrikkomuksesta.

Suurempia lääkeannoksia käyttävän oikeusturvan kannalta on myös hyvä, että häneltä on mitattu lääkkeiden pitoisuus plasmassa hänen säännöllisesti käyttämällään lääkeannoksella. Uni- ja ahdistuslääkkeiden pitoisuuksissa on suuria yksilöllisiä eroja. Tieto lääkkeen asianmukaisesta pitoisuudesta plasmassa voi mahdollisen oikeuskäsittelyn yhteydessä auttaa henkilöä todistamaan, että hän oli käyttänyt kolmiolääkkeitä lääkärin määräyksen mukaisesti. Poliisi tai viranomainen ei saa ottaa autoa ajavasta verinäytettä lääkkeiden pitoisuuden selvittämiseksi, ellei hän ole tokkurainen tai sekava.