Etusivu » Psyykenlääkkeen käytön lopettaminen

Psyykenlääkkeen käytön lopettaminen

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Pitkäaikaista psyykenlääkkeiden käyttöä ei yleensä kannata lopettaa äkillisesti, vaan asteittain 1–4 viikon aikana. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tällöin henkilön tulee tietää mahdollisista lopetus- ja vieroitusoireista.

Lääkkeen asteittaiseenkin lopettamiseen liittyy ongelmia, vaikka se onkin ainoa tapa pitää lopetusoireet mahdollisimman pieninä. Lääkityksen lopettaminen asteittain pitkittää nimittäin haittavaikutusten jatkumista. Tämä on erityisen hankalaa, jos lääkitys lopetetaan juuri haittavaikutusten takia. Jos uuden lääkkeen käyttö aloitetaan samanaikaisesti lääkkeen lopettamisen kanssa, niiden yhteisvaikutukset voivat aiheuttaa ongelmia. Erityisesti masennuslääkkeet voivat vaikuttaa uuden lääkkeen tehoon. Myös esimerkiksi karbamatsepiinin lopettaminen voi muuttaa samanaikaisesti käytettyjen lääkkeiden pitoisuuksia plasmassa.

Joskus voi olla jopa vaarallista aloittaa uusi lääke liian pian edellisen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hankalaoireinen serotoniinioireyhtymä voi syntyä, jos moklobemidilääkitys aloitetaan liian pian SSRI- tai SNRI-masennuslääkkeen lopettamisen jälkeen.

Päätös pitkäaikaisen psyykenlääkkeen käytön lopettamisesta on aina viisasta tehdä hoitavan lääkärin kanssa. Häneltä saa ohjeita lääkityksen asteittaisesta lopettamisesta.

Lääkityksen lopettaminen

Lopetusoireiden voimakkuuteen vaikuttaa se, minkä verran annos muuttuu suhteessa edelliseen. Aluksi annosta voi pienentää jonkin verran nopeammin ja suurempina annoksina. Esimerkiksi jos alpratsolaamin annos on ollut 4–6 mg/vrk, lääkkeen annosta voidaan pienentää suhteellisen vähäisin vieroitusoirein aluksi 0,5 mg joka toinen tai kolmas vuorokausi, kunnes alpratsolaamin annos on 1–1,5 mg/vrk. Tämän jälkeen lopettamisvauhtia hidastetaan siten, että annosta pienennetään vain 0,25 mg viikossa. Joidenkin kohdalla ahdistuslääkkeiden käytön lopettaminen tulee tehdä tätäkin hitaammin tai pienemmin annosalennuksin. Lääkkeen annoksen vähittäisellä alentamisella lopetuksen jälkeisen ohimenevät lopetus- ja vieroitusoireet voidaan jopa kokonaan välttää.

Lääkkeen käytön lopettaminen liian nopeasti voi aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi litiumia ei tulisi koskaan lopettaa äkillisesti, vaan pienentämällä sen annosta asteittain kuukauden ajan. Litiumin käytön äkillinen lopettaminen voi lisätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksojen esiintymistä lähikuukausien aikana. Myös suuriannoksisen psykoosilääkehoidon ja erityisesti klotsapiinin äkillinen lopettaminen voi voimistaa psykoottisia oireita.

Lopetusoireet

Ahdistusta lievittävien lääkkeiden, nukahtamislääkkeiden, lähes kaikkien masennuslääkkeiden ja antikolinergisen vaikutuksen omaavien psyykenlääkkeiden lopettaminen aiheuttaa lopettamisoireita. Oireet ovat luonteeltaan erilaisia ja muistuttavat monella lailla alkoholin aiheuttamaa krapulaa. Tavallisia oireita ovat ahdistuneisuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, unettomuus, vatsavaivat, pahoinvointi, hikoilu, lihasnykäykset ja ääniherkkyys. Oireiden voimakkuus ja ajoittuminen vaihtelevat suuresti eri henkilöillä ja riippuvat käytetyn lääkkeen annoksesta ja sen poistumisnopeudesta.

Elimistö sopeutuu lääkkeen säännölliseen saamiseen. Lopetusoireet ovat merkki vain siitä, että elimistö sopeutuu 1–4 viikon aikana uudelleen lääkkeettömään tilaan. Lopetus- ja vieroitusoireet kestävät lääkkeestä ja sen poistumisnopeudesta riippuen 1–4 viikkoa.

Lopetusoireet ovat lyhyen puoliintumisajan omaavilla lääkkeillä voimakkaimmillaan 1–4 vuorokautta äkillisen lopettamisen tai annoksen merkittävän pienentämisen jälkeen, kun taas pidemmän puoliintumisajan lääkkeiden lopetusoireet ovat voimakkaimmillaan jonkin verran myöhemmin. Esimerkiksi ahdistuslääkkeenä käytetyn diatsepaamin käytön lopettamisen aiheuttamat lopetusoireet ovat usein voimakkaimmillaan 4–7 vuorokautta lääkkeen käytön äkillisen lopettamisen jälkeen. Hyvin pitkän puoliintumisajan omaavan masennuslääkkeen fluoksetiinin käytön jälkeiset lopetusoireet ovat voimakkaimmillaan parin vuorokauden ajan vasta 2–3 viikon kuluttua lääkkeen käytön lopettamisesta.

Säännöllisen lääkkeen käytön synnyttämä "lääkeriippuvuus" lopetusoireineen on siis normaali fysiologinen ilmiö. Samanlaisia lopetus- ja vieroitusoireita esiintyy myös monien fyysisissä sairauksissa käytettyjen lääkkeiden lopettamisen yhteydessä.

Lopetusoireiden suurin ongelma on, että ne vaikeuttavat tai estävät muuten tarpeettomaksi käyneen lääkityksen lopettamista. Lääkkeitä käyttänyt henkilö voi tulkita heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ilmenevät oireet osoitukseksi jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta.

Lopetusoireille on ominaista niiden voimistuminen heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ja asteittainen lieventyminen 1–4 viikossa. Alkuperäiseen lääkitykseen palaaminen on mielekästä, jos lääkehoidon kohteena olleet oireet jatkuvat tämänkin jälkeen kiusallisina tai voimistuvat. Tällöin kyse ei ole enää vieroitusoireista, vaan masennus- ja ahdistuneisuustiloihin liittyvistä oireista.