Etusivu » Masennuslääkityksen jatkaminen

Masennuslääkityksen jatkaminen

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Masennuksen lääkehoito on tapana jakaa kolmeen vaiheeseen: hoitovaihe, jatkohoitovaihe ja estolääkitys. Masennuslääkkeen käyttöä ei kannata lopettaa heti masennusoireiden hävittyä, ainakaan jos lääkkeestä on ollut selvästi hyötyä. Masennus uusiutuu nimittäin selvästi herkemmin, jos lääkitys lopetetaan ennen kuin oireiden häviämisestä on kulunut 4–6 kuukautta. Lääkityksen jatkamista suositellaan 4–12 kuukauden ajan varsinaisen masennusjakson päättymisen jälkeen. Vasta tämän jälkeen lääkitys lopetetaan annosta asteittain pienentäen, ellei lääkitystä päätetä jatkaa toistuvien masennusjaksojen estämiseksi.

Jos masennuslääkettä käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiojakson hoidossa mielialan tasaajan lisälääkkeenä, masennuslääkkeen käyttö lopetetaan yleensä heti masennusvaiheen ohimentyä.

Masennusjaksot toistuvat varsin monella, joillakin masennusvaihe toistuu useita kertoja elämän aikana. Yhden vakavan masennusjakson jälkeen masennus uusiutuu seuraavan kahden vuoden aikana noin 50 prosentin todennäköisyydellä. Kahden masennusjakson jälkeen kolmas jakso tulee 70 prosentin todennäköisyydellä. Henkilön masennustila uusiutuu tätäkin todennäköisemmin, jos hänen lähisuvussaan on toistuvia masennusjaksoja. Kolmen masennustilan jälkeen masennus uusiutuu jopa 90 prosentin todennäköisyydellä (kuva « Masennustilojen hoidon vaiheet»1).

Monilla toistuvista masennustiloista kärsivillä jatkuva lääkehoito ehkäisee tehokkaasti masennusjaksojen uusiutumista. Masennuslääkettä käytetään tällöin usein jatkuvasti useiden vuosien ajan. Päätös masennuslääkkeiden jatkuvasta käytöstä riippuu monista seikoista, kuten masennusjaksojen vakavuudesta ja tiheydestä, itsemurhavaarasta ja lääkkeiden käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista. Tiheästi toistuvien ja vakavien masennustilojen jälkeen masennuslääkkeiden käyttö jatkuvana estolääkityksenä on yleensä aina perusteltua, ainakin jos lääkkeestä on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa. Hoito- ja estovaikutus kulkevat yleensä käsi kädessä. Nykysuosituksen mukaan jatkuvaa ylläpitohoitoa suositellaan potilaan iästä riippumatta ainakin, jos hänellä on ollut elämänsä aikana vähintään kolme vakavaa masennusjaksoa. Joidenkin potilaiden kohdalla siirtymistä jatkuvaan ylläpitohoitoon kannattaa vakavasti harkita jo kahden toistuneen vakavan masennustilan jälkeen. Näin erityisesti, jos masennustilat ovat olleet vakava-asteisia, toistuneet suhteellisen pian, hyötyneet selvästi lääkehoidosta ja potilaan lähisukulaisilla on ollut lääkehoidosta hyötyviä vakavia masennustiloja.

Estohoito voidaan toteuttaa myös jaksoittain. Tällöin lääkitys aloitetaan heti, kun tyypilliset masennusoireet alkavat. Tämä edellyttää kuitenkin, että henkilö tunnistaa masennusoireensa ja pystyy päättämään lääkityksen aloittamisesta hyvissä ajoin. Jaksoittaisessa estohoidossa on tärkeää pitää yllä jatkuvaa hoitosuhdetta ja tavata lääkäriä esimerkiksi kolmen kuukauden välein.

Estolääkkeenä käytetään tavallisesti samaa lääkettä, joka on lievittänyt varsinaista masennusta. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä estolääkkeenä käytetään ensi sijassa litiumia, muita mielialan tasaajia tai toisen polven psykoosilääkkeitä, jotka estävät masennusjaksojen ohella myös maniajaksoja.

Kuva 1.

Masennustilojen hoidon vaiheet.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin masennustiloja käsittelevä artikkeli «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»1.