Etusivu » Masennuslääkkeiden haittavaikutukset

Masennuslääkkeiden haittavaikutukset

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Masennuslääkkeillä on keskenään varsin erilaisia haittavaikutuksia. Ne ovat lisäksi yksilökohtaisia, joillekin henkilöille haittavaikutuksia tulee herkemmin kuin toisille. Monet masennuslääkkeet kohottavat muiden lääkkeiden pitoisuutta. On hyvä tuntea käyttämänsä lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset, jotta niihin voi varautua ja suhtautua niihin oikein.

Eniten haittavaikutuksia on trisyklisillä masennuslääkkeillä. Joka viides näitä käyttävä lopettaa lääkehoidon haittavaikutusten takia.

Antikolinergiset haittavaikutukset

Antikolinergiset haittavaikutukset ovat ominaisia erityisesti trisyklisille masennuslääkkeille. Ne aiheutuvat siitä, että lääkkeet estävät parasympaattisen hermoston välittäjäaineena toimivan asetyylikoliinin vaikutuksia eri elimissä. Antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen, näön hämärtyminen, sydämen tiheälyöntisyys (takykardia), huimaus, ummetus, virtsaamisvaikeudet, turvotus ja muistihäiriöt. Yleensä antikolinergiset haittavaikutukset ovat lieviä ja vähenevät hoidon jatkuessa. Suun kuivuminen voi aiheuttaa reikiä hampaisiin tai suutulehduksia. Suun kuivumista voi helpoiten estää purukumilla.

Trisyklisiä lääkkeitä ei tule käyttää viherkaihista kärsivillä, koska näiden lääkkeiden antikolinerginen vaikutus voi kohottaa silmän painetta.

Lääkkeiden antikolinergiset haittavaikutukset (esimerkiksi ummetus, virtsavaivat ja muistihäiriöt) ovat usein erityisen kiusallisia iäkkäillä henkilöillä, jotka käyttävät samanaikaisesti monia antikolinergisen vaikutuksen omaavia lääkkeitä.

Jos henkilö on käyttänyt suurempaa annosta antikolinergisen vaikutuksen omaavaa lääkettä ja sen käyttö lopetetaan äkillisesti, seurauksena voi olla ohimenevä antikolinergisen vaikutuksen korostuminen. Tämän tilan oireina on kiihtyneisyys, levottomuus, hikoilu ja erilaiset ruumiilliset oireet.

Väsymys

Trisykliset masennuslääkkeet, mianseriini, mirtatsapiini ja tratsodoni väsyttävät erityisesti lääkehoidon alkuviikkojen aikana. Säännöllisen käytön aikana väsyttävä vaikutus kuitenkin yleensä häviää. Rauhoittava vaikutus voi olla hoidollisesti toivottavaa unettomuuden vuoksi. Rauhoittava masennuslääke voidaan ottaa kokonaisuudessaan illalla, jos sen annos ei ole poikkeuksellisen suuri.

Tunteiden latistuminen

Vaikka masennuslääkkeiden käytön tarkoitus onkin lievittää masennusta ja siihen liittyvää ahdistuneisuutta, ne saattavat joillakin aiheuttaa samalla tunteiden latistumista. Masennuslääkkeen vaihtaminen toisen tyyppiseen depressiolääkkeeseen mahdollistaa usein hoitovaikutuksen saavuttamisen ilman tätä subjektiivisesti kiusallista haittavaikutusta.

Hyponatremia

Jos hoidon ensipäivinä usein ilmenevät väsymys tai pahoinvointi eivät mene ohi, oireet voivat johtua veren suolapitoisuuden laskusta. Erityisesti iäkkäämmillä masennuslääkkeet, etenkin SSRI- ja SNRI- lääkkeet, voivat aiheuttaa plasman natriumpitoisuuden laskua eli hyponatremiaa. Vakavamman hyponatremian oireina voi ilmetä myös sekavuutta. Samanaikainen mm. verenpaineen hoidossa käytettyjen diureettien käyttö ja tupakointi lisäävät hyponatremian kehittymisen riskiä.

Hyponatremia kehittyy parissa viikossa masennuslääkkeen aloittamisen tai annoksen suurentamisen jälkeen. Hyponatremia voidaan diagnosoida mittaamalla natriumin pitoisuus veressä (< 135 mmol/l). Hyponatremian mahdollisuus on tärkeää sulkea pois, koska sen oireet voidaan tulkita perusteetta osoitukseksi depression jatkumisesta. Jos väsymys, pahoinvointi ja muut oireet johtuvat hyponatremiasta, oireita voi lievittää rajoittamalla vuorokaudessa käytetyn juomanesteen määrä alle litraan. Jos masennuslääke aiheuttaa hyponatremiaa, se on kuitenkin yleensä syytä vaihtaa toisentyyppiseen depressiolääkkeeseen.

Vatsavaivat

Serotoninergiset SSRI- ja SNRI-lääkkeet voivat aiheuttaa etenkin hoidon alussa pahoinvointia, erilaisia vatsavaivoja tai ripulia. Yleensä nämä vaivat häviävät tai lievittyvät lääkehoidon jatkuessa. Oireiden jatkuessa pahoinvointia voi joskus vähentää pieni annos sedatiivista masennuslääkettä mirtatsapiinia, joka samalla voi lievittää unettomuutta ja tehostaa antidepressiivistä vaikutusta.

Serotoninergisten lääkkeiden aiheuttaman itsepäisen ripulin hoidossa asidofilus-bakteereja sisältävät valmisteet tai piimä voivat olla tehokkaita.

Vaikutukset sydämeen ja verenpaineeseen

Trisykliset masennuslääkkeet voivat hidastaa sydänlihaksen ärsykkeen johtumisnopeutta. Tämän takia trisyklisiä masennuslääkkeitä ei suositella sydämen haarakatkoksesta kärsiville.

Trisykliset masennuslääkkeet eivät kuitenkaan heikennä sydämen lyöntitilavuutta sydämen vajaatoiminnasta kärsivillä. Tavallisina annoksina (alle 300 mg/vrk) trisykliset masennuslääkkeet eivät myöskään lisää sydämen rytmihäiriöitä.

Masennuslääke voi laskea etenkin iäkkäiden verenpainetta. Pystyasennossa esiintyvä epätavallisen matala verenpaine voi olla vaarallinen, sillä se aiheuttaa kaatumisia ja loukkaantumisia. Erityisesti trisykliset masennuslääkkeet, mianseriini, mirtatsapiini ja tratsodoni aiheuttavat epätavallisen matalaa verenpainetta. Trisyklisistä masennuslääkkeistä nortriptyliini on tässä suhteessa turvallisin.

Motorinen levottomuus

SSRI- ja SNRI- lääkkeet ja trisykliset lääkkeet voivat aiheuttaa hoidon alussa motorista levottomuutta. Erityisen tavallista tämä on aikaisemmin paniikkikohtauksia saaneilla. Näillä henkilöillä lääkkeiden käyttö aloitetaan tavallista pienemmällä annoksella. Usein motorinen levottomuus lievittyy ja häviää muutamassa päivässä.

Ahdistuksesta kärsivän masentuneen on syytä tietää lääkehoidon alkupäiviin mahdollisesti liittyvästä levottomuudesta tai ahdistuneisuudesta. Ahdistuneisuuden lisääntyminen lääkityksen takia voi joskus voimistaa itsemurha-ajatuksia.

Ahdistuneen masennuslääkitykseen kannattaa usein yhdistää 2–4 viikoksi ahdistusta lievittävä lääke, joka samalla lievittää levottomuutta. Masennuslääkkeiden aiheuttamaa levottomuutta voidaan hoitaa joko beeta-salpaajilla (esimerkiksi propranololi) tai bentsodiatsepiineilla (esimerkiksi diatsepaami).

Hikoilu

Jopa joka viides masennuslääkkeitä käyttävä kärsii päivisin tai öisin ilmenevästä hikoilusta, joka ei yleensä vähene lääkkeen käytön jatkuessa. Hoitovaihtoehtoina ovat annoksen pienentäminen tai lääkkeen vaihto.

Seksuaalitoiminnan häiriöt

Masennustiloissa seksuaalinen halu on usein heikentynyt. Masennuksen lievittyessä seksuaaliset halut yleensä palautuvat ja toimintahäiriöt korjaantuvat. Valitettavasti myös trisykliset ja erityisesti SSRI-ja SNRI-lääkkeet voivat kuitenkin myös aiheuttaa seksuaalitoimintojen häiriöitä (halun heikentymistä, erektion pitkittymistä tai vaikeuksia erektion, kiihottumisen, siemensyöksyn tai orgasmin kanssa).

Erilaiset seksuaalitoiminnan häiriöt ovatkin suhteellisen yleisiä SSRI-ja SNRI-lääkkeiden sekä klomipramiinin käytön yhteydessä. Jopa kolmannes näitä lääkkeitä käyttävistä kärsii seksuaalisen halun heikkenemisestä tai seksuaalitoiminnan häiriöistä. Yleisimpiä ongelmia ovat siemensyöksyn tai orgasmin saamisen vaikeus tai pitkittyminen.

Tratsodoni saattaa aiheuttaa lääkityksen alkuviikkoina pitkittyneen kivuliaan erektion. Tällöin henkilön on hakeuduttava nopeasti keskussairaalan päivystyksen tai urologin vastaanotolle, jotta kivulias erektio voidaan laukaista.

Mirtatsapiinin, moklobemidin, tratsodonin, reboksetiinin ja bupropionin käytön yhteydessä seksuaalitoimintojen häiriöt ovat harvinaisempia.

Seksuaalitoiminnan häiriöt lievittyvät yleensä lääkkeen annosta pienentämällä. Ellei annoksen pienentäminen ole mahdollista, lääke voidaan vaihtaa toiseen masennuslääkkeeseen (mianseriini, mirtatsapiini, tratsodoni tai bupropioni) tai lisätä siihen seksuaalitoiminnan häiriötä lievittävä lääke. Tarvittaessa 1–3 tuntia ennen yhdyntää otettava sildenafiili tai muut erektiolääkkeet lievittävät miesten orgasmivaikeuksia. Myös buspironi tai amantadiini voivat auttaa SSRI-lääkkeiden aiheuttamien seksuaalisten toimintahäiriöiden hoidossa.

Painonnousu

Trisykliset masennuslääkkeet sekä mianseriini ja mirtatsapiini aiheuttavat joskus huomattavaakin painonnousua. SSRI-lääkkeet saattavat puolestaan vähentää ruokahalua. Erityisesti SSRI-lääkkeiden käytön yhteydessä voi lääkehoidon alussa ilmetä ohimenevää pahoinvointia ja erilaisia vaarattomia vatsavaivoja. Voimakkaat vatsakivut voivat olla merkki serotoniinioireyhtymästä.

Verenvuotoalttius

SSRI- ja SNRI-lääkkeet voivat lisätä vatsahaavan riskiä tai verenvuotoalttiutta, etenkin jos potilas käyttää samanaikaisesti kipu- ja särkylääkkeitä tai verenhyytymistä estäviä antikoagulantteja.

Vapina ja kouristukset

Trisykliset masennuslääkkeet sekä bupropioni voivat alentaa kouristuskynnystä ja siten laukaista epileptisen kouristuksen. SSRI-lääkkeet ja myös muut masennuslääkkeet voivat aiheuttaa lievää vapinaa.

Serotoniinioireyhtymä

Serotoniinioireyhtymä on harvinainen mutta hengenvaarallinen tila, joka voi kehittyä erityisesti, jos henkilö käyttää moklobemidin kanssa samanaikaisesti joko SSRI-, SNRI-lääkkeitä tai klomipramiinia. Joskus harvoin oireyhtymä voi ilmetä myös, kun SSRI-lääke on yhdistetty muuhun trisykliseen lääkkeeseen tai buspironiin, milnasipraaniin, mirtatsapiiniin, venlafaksiiniin, karbamatsepiiniin tai särky- ja migreenilääkkeinä käytettyihin tramadoliin, sumatriptaaniin tai dihydroergotamiiniin.

Serotoniinioireyhtymän oireina ovat vatsakouristukset, vaikea ripuli, sekavuus, kooma, puhehäiriöt, pakkoliikkeet, koordinaatiohäiriöt, sydämen tiheälyöntisyys, verenpaineen voimakkaat vaihtelut, hikoilu, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, kohonnut kuume ja refleksien kiihtyminen. Oireyhtymälle ei ole olemassa mitään tiettyä hoitoa, vaan sitä hoidetaan oirekohtaisesti. Yleensä se menee ohi suhteellisen nopeasti.

Ihoreaktiot

Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa erilaisia ihoreaktioita, kuten urtikariaa eli nokkosihottumaa, hiustenlähtöä, herkkyyttä auringon valolle ja ihon pigmentaatiota, mutta nämä haittavaikutukset ovat selvästi harvinaisempia kuin esimekiksi mielialan tasaajilla.

Silmävaikutukset

Etenkin trisykliset masennuslääkkeet voivat antikolinergisen vaikutuksensa ja myös adrenergisten reseptoreiden salpauksen vuoksi aiheuttaa erilaisia silmäoireita, joista tavallisimpia ovat lähinäköä haittaava silmäterän laajentuminen.

Trisykliset masennuslääkkeet voivat nopeuttaa iäkkäiden potilaiden ahdaskulmaglaukooman kehittymistä.

Maksavaikutukset

Agomelatiinin käyttö on aiheuttanut vakavia maksan toimintahäiriöitä, jos potillaalla on ollut maksan toimintaan liittyviä riskitekijöitä. Agomelatiinia aloitettaessa tulee seurata maksaentsyymien pitoisuutta. Myös muut masennuslääkkeet saattavat joskus kohottaa maksaentsyymien pitoisuuksia.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin masennustiloja käsittelevä artikkeli «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»1.