Etusivu » Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääkehoito

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääkehoito

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Yleistyneessä tuskaisuudessa ahdistus jatkuu pitkään eikä se ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tilanteeseen. Noin 5 prosenttia väestöstä kärsii ahdistuneisuushäiriöstä ainakin jossakin elämänsä vaiheessa. Oireiden voimakkuus vaihtelee, mutta ne ovat aina tavallista ahdistuneisuutta voimakkaampia ja itsepäisempiä.

Yleistynyt tuskaisuus on tärkeä erottaa masennustiloista, paniikkihäiriöstä sekä kohde- ja tilannekohtaisista peloista. Erottaminen saattaa olla hankalaa, koska joka toisella yleistyneestä tuskaisuudesta kärsivällä henkilöllä on samalla vakava tai pitkäaikainen masennus. Yleistyneen tuskaisuuden oireet ovat usein samanlaisia kuin traumaperäisissä stressihäiriöissä. Myös pitkäaikaisen bentsodiatsepiinien ja rauhoittavien lääkkeiden käytön aiheuttamat vieroitusoireet sekä alkoholin liikakäyttö muistuttavat yleistynyttä tuskaisuutta.

Yleistyneen tuskaisuuden hoidossa tarvitaan tukeva psykoterapeuttinen hoitosuhde tai asianmukaista psykoterapiaa. Oireiden taustalla on usein erilaisia psykologisia ristiriitoja tai traumaattisia tunnemuistoja, joiden työstäminen psykoterapiassa on pitkällä aikavälillä lääkehoitoa tärkeämpi hoito. Usein lisäksi tarvitaan kuitenkin lääkitystä.

Masennuslääkkeet ja buspironi

Yleistyneen tuskaisuuden ensisijaisia lääkkeitä ovat ahdistusta vähentävät masennuslääkkeet ja buspironi. Usein kokeillaan ensin joko trisyklisiä masennuslääkkeitä (esim. doksepiini, amitriptyliini), mianseriinia, mirtatsapiinia, tai jotain SSRI-tai SNRI-lääkettä. Hoitoannokset ovat yksilöllisiä ja vastaavat masennustilan hoitoannoksia.

Buspironin aloitusannos on 5–10 mg 2–3 kertaa vuorokaudessa. Annosta voidaan vaikutuksen mukaan suurentaa, kunnes se on 60 mg/vrk. Buspironi vaikuttaa masennuslääkkeiden tapaan hitaasti 2–6 viikon kuluessa.

Jos yleistynyt tuskaisuus on vaikean elämänkriisin takia hoidon alussa hyvin voimakasta, masennuslääkkeeseen tai buspironiin voidaan yhdistää 2–4 viikon ajaksi jokin bentsodiatsepiini (esimerkiksi diatsepaami 10–20 mg/vrk tai oksatsepaami 15–60 mg/vrk).

Bentsodiatsepiinit

Bentsodiatsepiinien pitkäaikaista käyttöä suositellaan vasta silloin, jos masennuslääkkeet tai buspironi eivät ole auttaneet. Ensimmäisenä yleensä kokeillaan bentsodiatsepiinin käyttöä lisälääkkeenä. Joskus yleistynyt tuskaisuus lievittyy vasta riittävällä annoksella bentsodiatsepiinejä, jolloin ei tarvita muita lisälääkkeitä.

Yleistyneen tuskaisuuden hoidossa suositaan yleensä pitkävaikutteisia bentsodiatsepiinejä (diatsepaami, klonatsepaami ja klooridiatsepoksidi tai alpratsolaamin hitaasti imeytyvä tabletti), koska ne vaikuttavat tasaisesti. Diatsepaamin etuna on nopea imeytyminen ja pitkä puoliintumisaika. Vuorokausiannos voidaan ottaa kokonaan illalla, jolloin lääkkeen rauhoittava vaikutus ajoittuu alkuyöhön. Diatsepaamin vuorokausiannos on yleistyneen tuskaisuuden hoidossa yleensä 10–30 mg/vrk, klonatsepaamin 1–4 mg/vrk.

Bentsodiatsepiinien säännöllinen ja pitkäaikainen käyttö suhteellisen suurina annoksina on perusteltua, jos oireet ovat hyvin kiusallisia ja lamaavat henkilön toimintakykyä eivätkä muut hoidot auta. Tällöin lääkityksen tarve ja käytetyn annoksen oikea koko tarkistetaan 6–24 kuukauden välein.

Myös klooridiatsepoksidin (5–10 mg) ja amitriptyliinin (12,5 mg) yhdistelmävalmisteet ovat käyttökelpoisia. Tällöin voidaan käyttää pienempiä bentsodiatsepiiniannoksia.

Pregabaliini

Pregabaliini on osoitettu masennuslääkkeiden veroiseksi yleistyneen ahdistuneisuuden hoidossa.

Pregabaliinin aloitusannos yleistyneen ahdistuneisuuden hoidossa on 150 mg/vrk jaettuna kahteen annokseen. Annostusta nostetaan tämän jälkeen viikon kuluttua annokseen 300 mg/vrk ja edelleen tarvittaessa viikon välein annokseen 450 mg/vrk tai 600 mg/vrk jaettuna kahteen annokseen. Pregabaliini on yleisesti ottaen hyvin siedetty lääke, jonka tavallisimmat haittavaikutukset ovat huimaus ja uneliaisuus, ärtyneisyys ja vatsavaivat. Pregabaliinin etuna ovat vähäiset haittavaikutukset seksuaalisiin toimintoihin.

Pregabaliinin hoitovaikutus yleistyneessä ahdistuneisuudessa edellyttää lääkkeen säännöllistä käyttöä, mutta ilmenee nopeammin kuin SNRI- ja SSRI-lääkkeitä käytettäessä.

Pregabaliini on hinnaltaan huomattavasti kalliimpi kuin masennuslääkkeet ja bentsodiatsepiinit.

Muut lääkevaihtoehdot

Beetasalpaajat ja rauhoittavat antihistamiinit voivat lievittää yleistynyttä tuskaisuutta. Beetasalpaajien käytöstä voivat hyötyä erityisesti ne potilaat, joiden ahdistuneisuuteen liittyy vapinaa, punastumista ja sydäntuntemuksia. Rauhoittavista antihistamiineista yleistyneen tuskaisuuden hoitoon valitaan usein hydroksitsiini (25–50 mg × 1–2/vrk).

Toisen polven psykoosilääkkeistä ketiapiinia (25–200 mg iltaisin) voidaan vahvan sedatiivisuutensa vuoksi kokeilla etenkin unettomuutta aiheuttavan ahdistuneisuuden hoidossa. Perinteisistä psykoosilääkkeistä esimerkiksi klooriprotikseenia (15–50 mg × 1–2/vrk) tai levomepromatsiinia (5–25 mg × 1–2/vrk) käytetään lievittämään etenkin alkoholin ongelmakäyttöön alttiiden mutta myös muiden henkilöiden ahdistusta ja unettomuutta. Niiden pitkäaikainen käyttö suurina annoksina saattaa aiheuttaa kasvojen pakkoliikkeitä (tardiivia dyskinesiaa).

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli «Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö»1.