Etusivu » Paniikkihäiriön lääkehoito

Paniikkihäiriön lääkehoito

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Paniikkihäiriölle on ominaista alttius äkillisiin ja usein odottamatta toistuviin paniikkikohtauksiin. Hallitsevia oireita ovat äkkinäisesti alkava sydämentykytys, rintakipu, tukehtumisen tunne, huimaus ja epätodellisuuden tunne. Näihin liittyy usein kuoleman tai "hulluksi" tulemisen pelkoa. Kohtaus on voimakkaimmillaan muutaman minuutin ajan ja kestää jopa puoli tuntia. Paniikkikohtausten pelko saa henkilön välttämään tilanteita, joissa kohtauksia on aiemmin esiintynyt tai joissa hän pelkää niiden tulevan.

Varsinaisen paniikkihäiriön esiintyvyys on 3 prosenttia, mutta yksittäiset paniikkikohtaukset ovat yleisempiä. Paniikkihäiriö saattaa ilman hoitoa johtaa masennukseen ja altistaa alkoholin ongelmakäytölle. Alkoholin liikakäyttö lisää paniikkikohtausten esiintymistä. Paniikkikohtauksista kärsivien on syytä välttää runsasta kofeiinipitoisten juomien käyttöä, koska kofeiini voi lisätä huomattavastikin paniikkikohtausten tiheyttä.

Paniikkihäiriötä hoidetaan sairausvalistuksella, lääkehoidolla ja asianmukaisella psykoterapialla. Usein psykoterapioista auttaa parhaiten kognitiivis-behavioraalinen yksilö- tai ryhmäterapia. Osa paniikkihäiriöisistä tarvitsee terapian lisäksi lääkitystä oireiden hallitsemiseen.

Lääkehoidolla voi estää paniikkikohtauksia tai lievittää niitä. Paniikkihäiriön lääkehoitona käytetään masennuslääkkeitä ja bentsodiatsepiineja.

Masennuslääkkeet

Paniikkihäiriön ensisijaisia lääkkeitä ovat SSRI-masennuslääkkeet (fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sitalopraami, sertraliini ja essitalopraami). Trisyklisistä masennuslääkkeistä erityisesti klomipramiini estää paniikkikohtauksia, mutta sillä on enemmän haittavaikutuksia. Myös SNRI-lääkkeet ja moklobemidi ovat tehokkaita paniikkikohtausten estossa (taulukko «Paniikkihäiriön lääkehoito»1).

Masennuslääkkeen aloitusannoksen tulee aina olla pieni, kun niitä käytetään paniikkikohtausten estoon. Tämä johtuu siitä, että paniikkikohtauksista kärsivillä henkilöillä masennuslääkkeet aiheuttavat hoidon alussa herkästi kiusallista, joskin yleensä 1–2 viikossa ohimenevää motorista levottomuutta. SSRI-lääkkeiden aloitusannokset ovat fluoksetiinilla 5–10 mg/vrk, fluvoksamiinilla 25 mg/vrk, paroksetiinilla 10 mg/vrk, sertraliinilla 25 mg/vrk, sitalopraamilla 10–20 mg/vrk ja essitalopraamilla 5 mg/vrk. Trisyklisten masennuslääkkeiden aloitusannokset ovat 10–50 mg/vrk sekä uudempien masennuslääkkeiden venlafaksiinin 18,25–37,5 mg/vrk, duloksetiinin 30 mg/vrk ja moklobemidin 75 mg/vrk.

Aloituksen jälkeen annosta suurennetaan hitaasti tarpeen mukaan. Annoksen hitaalla suurentamisella vältetään motorinen levottomuus. Osalle henkilöistä riittää masennustilan hoitoannosta pienempi annos. Usein kuitenkin lääkeannos joudutaan asteittain titraamaan masennusten hoidossa käytettyyn annokseen.

Masennuslääkkeet eivät tehoa paniikkikohtausten estoon heti, vaan toivottu vaikutus edellyttää 2–4 viikkoa kestävää lääkitystä. Masennuslääkkeet eivät siis sovi äkillisten paniikkikohtausten hoitoon.

Bentsodiatsepiinit

Bentsodiatsepiineistä alpratsolaamia ja klonatsepaamia on eniten sekä tutkittu että käytetty juuri paniikkihäiriöiden hoidossa. Myös muut bentsodiatsepiinit voivat auttavat, kun käytetty hoitoannos on riittävän suuri.

Bentsodiatsepiinit vaikuttavat nopeasti ja niillä on vain vähän haittavaikutuksia. Nopean vaikutuksensa vuoksi se sopivat masennuslääkkeitä paremmin äkillisten paniikkikohtausten hoitoon. Diatsepaami on tähän tarkoitukseen käyttökelpoisin bentsodiatsepiini.

Paniikkihäiriöiden hoidossa käytetään bentsodiatsepiineja säännöllisesti silloin, kun potilas ei voi käyttää masennuslääkkeitä niiden haittavaikutusten vuoksi. Tällöin hoidossa käytetään usein alpratsolaamia tai klonatsepaamia. Niiden paniikkikohtauksia estävä annos on yksilöllinen ja voi vaihdella varsin huomattavasti (alpratsolaami 2–6 mg/vrk, klonatsepaami 1–6 mg/vrk). Suurimmalle osalle riittää alpratsolaamin vuorokausiannokseksi 1–4 mg, ja vain yksittäiset henkilöt tarvitsevat suurempia annoksia. Joillakin potilailla ilmenee alpratsolaamin tavanomaisen tablettimuodon käytön yhteydessä lääkkeen lyhyen puoliintumisajan vuoksi lieviä ahdistusoireita annosten välissä. Näille henkilöille saadaan tasaisempi hoitotulos pitkävaikutteisemmalla klonatsepaamilla tai alpratsolaamin pitkävaikutteisella tablettimuodolla.

Harvoin esiintyvistä paniikkikohtauksista kärsivät eivät välttämättä halua säännöllistä lääkehoitoa kohtausten estoon, eikä se ole aina tarpeenkaan. Tällöin voidaan äkillisen voimakkaan paniikikohtauksen hoidossa tarvittaessa käyttää nopeasti imeytyvää bentsodiatsepiinia (esim. diatsepaami 5–10 mg).

Bentsodiatsepiineja voidaan käyttää paniikkihäiriöiden hoitoon myös yhdessä masennuslääkkeen kanssa. Yleensä bentsodiatsepiineja tarvitaan kuitenkin vain 2–4 viikon ajan lääkityksen alussa. Bentsodiatsepiinin välitön vaikutus lievittää masennuslääkkeiden aloittamiseen liittyvää motorista levottomuutta. Bentsodiatsepiinin käyttö lopetetaan asteittain, kun masennuslääke alkaa vaikuttaa. Paniikkihäiriön lääkkeet on kuvattu taulukossa «Paniikkihäiriön lääkehoito»1.

Muut lääkevaihtoehdot

Moklobemidia voidaan kokeilla paniikkihäiriön hoidossa, mikäli muut lääkkeet eivät tehoa tai niillä on häiritseviä haittavaikutuksia. Moklobemidia ei tule aloittaa ennen kuin SSRI- lääkkeiden lopettamisesta on kulunut kaksi viikkoa (fluoksetiinin lopettamisesta 4–5 viikkoa) serotoniinioireyhtymän kehittymisen riskin vuoksi.

Taulukko 1. Paniikkihäiriön lääkehoito
LääkeAloitusannosHoitoannos
SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeet
Venlafaksiini18,25–37,5 mg37,5–225 mg/vrk
Duloksetiini30–60 mg/vrk60–90 mg/vrk
Fluoksetiini5–10 mg/vrk10–30 mg/vrk
Fluvoksamiiini25 mg/vrk50–200 mg/vrk
Paroksetiini10 mg/vrk10–30 mg/vrk
Sitalopraami10–20 mg/vrk20–40 mg/vrk
Sertraliini25 mg/vrk25–100 mg/vrk
Essitalopraami5 mg/vrk10 mg/vrk
MAO-estäjät
Moklobemidi75 mg/vrk150–600 mg/vrk
Trisykliset masennuslääkkeet
Klomipramiini10–50 mg/vrk150–300 mg/vrk
Bentsodiatsepiinit
Alpratsolaami2–4(–6) mg/vrk
Klonatsepaami1–6 mg/vrk
Diatsepaami5–40 mg/vrk

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli «Paniikkihäiriö»1.