Etusivu » Alkoholin ongelmakäyttö ja eri psyykkisten häiriöiden lääkehoito

Alkoholin ongelmakäyttö ja eri psyykkisten häiriöiden lääkehoito

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Alkoholin käyttöön liittyvien muiden psykiatristen häiriöiden erottaminen on vaikeaa, koska alkoholin jatkuva liikakäyttö aiheuttaa jo sinällään masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, paniikkioireita ja unettomuutta. Raittius tai alkoholinkäytön rajoittaminen on hoidon ensisijainen tavoite, jos psyykkiset oireet johtuvat pääosin alkoholinkäytöstä.

Ongelmakäytön taustalla olevan psykiatrisen sairauden hoito vähentää henkilön tarvetta käyttää alkoholia oireiden lievitykseen. Vaikean päihdehäiriön taustalta voi löytyä vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tällöin masennuslääkkeet tai mielialan tasaajat vähentävät juomisen tarvetta. Alkoholinkäytön taustalla voi olla myös ahdistuneisuutta, pelkotiloja, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia.

Alkoholinkäytön taustalla olevan psykiatrisen sairauden hoito on usein edellytys alkoholin liikakäytön hoidolle.

Masennus ja alkoholin ongelmakäyttö

Masennustilat ovat päihdehäiriöissä kaksi kertaa yleisempiä kuin tavallisesti. Alkoholiriippuvuus on siten huomattavasti yleisempää masentuneilla kuin muilla.

Alkoholin ongelmakäytön ja masennuksen välinen yhteys selittyy kahdella tavalla. Joko masentuneet yrittävät helpottaa masennustaan juomalla tai alkoholi sinällään aiheuttaa masennusta.

Ongelmakäytön ja masennuksen välisestä yhteydestä puhuttaessa on tärkeä erottaa toisistaan ensisijainen ja toissijainen masennus. Masennus on ensisijaista, jos sitä on esiintynyt jo ennen alkoholin ongelmakäyttöä tai pitkien raittiusvaiheiden aikana. Masennus on toissijaista, jos se on kehittynyt selkeästi alkoholiriippuvuuden seurauksena.

Masennuslääkkeet lievittävät masennusta ja voivat sen seurauksena vähentää juomista. Niitä saatetaan joskus tarvita tavallista suurempia annoksia.

Sedatiiviset mirtatsapiini ja tratsodoni voivat sopia hyvin alkoholiongelmaisen unettomuuden hoitoon.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholin ongelmakäyttö

Alkoholin ongelmakäyttö on yleistä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien keskuudessa. Jaksottaisen alkoholismin taustalla on varsin usein kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomaniajaksoja. Mielialaa tasaavat lääkkeet vähentävät tällöin samalla ongelmakäyttöä.

Litium lievittää kaksisuuntaista mielialahäiriön sekä masennus- että maniajaksoja voiden siten samalla vähentää alkoholin ongelmakäyttöä. Joidenkin kliinisten kokemusten mukaan lamotrigiini saattaa olla muita mielialan tasaajia tehokkaampi lääke, jos kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy ahdistuneisuutta ja alkoholin ongelmakäyttöä.

Karbamatsepiinia ja valproaattia on käytetty myös alkoholinkäytön lopettamisen vieroitusoireiden hoidossa, erityisesti jos henkilöllä on ilmennyt aikaisemmin kouristusalttiutta.

Ahdistuneisuushäiriöt, unettomuus ja alkoholin ongelmakäyttö

Ahdistuneisuus ja unettomuus ovat alkoholin ongelmakäyttäjillä hyvin tavallisia. Ahdistus ja unettomuus ovat usein seuraus alkoholinkäytöstä, mutta kyse voi myös olla samanaikaisesta masennustilasta tai ahdistuneisuushäiriöstä ja niihin liittyvästä unettomuudesta Osa ongelmaisista käyttää alkoholia jännityksen tai nukahtamisvaikeuksien takia.

Alkoholinkäytön taustalla olevaa ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan joko psykoterapialla tai lääkehoidolla. Ahdistuneisuushäiriön ja unettomuuden hoidossa ensisijaisia lääkkeitä ovat buspironi, SSRI- ja SNRI-lääkkeet, muut masennuslääkkeet sekä joskus myös perinteiset tai uuden polven psykoosilääkkeet, tai rauhoittava antihistamiini hydroksitsiini.

Bentsodiatsepiineja käytetään alkoholiongelmaisten hoidossa varovasti, koska etenkin humalahakuisilla alkoholiongelmaisilla on alttius käyttää niitä päihtymystarkoituksessa yhdessä alkoholin kanssa. Bentsodiatsepiineja käytetäänkin alkoholiongelmaisten hoidossa vain riittävän pitkäaikaisessa ja tiiviissä hoitosuhteessa, jos lääkkeen käytöllä voidaan olennaisesti vähentää alkoholin käyttöä. Bentsodiatsepiinien käyttö tulee useimmiten lopettaa, jos henkilön juominen ei olennaisesti vähene tai jos henkilö toistuvasti käyttää liikaa lääkkeitä.

Vaikka päihtymishakuisilla ei yleensä käytetäkään bentsodiatsepiineja, niin joidenkin kohdalla ne ovat kuitenkin ainoa keino lievittää heidän ahdistuneisuuttaan tai unettomuuttaan sekä vähentää alkoholin käyttöä näiden oireiden vuoksi. Hyvin päihdehakuisilla alkoholisteilla on viisasta usein tehdä apteekkisopimus lääkkeiden väärinkäyttökierteen välttämiseksi. Sähköisen reseptin käyttöönotto on vähentänyt bentsodiatsepiinien hallitsematonta väärinkäyttöä.

Bentsodiatsepiinien käytön edellytyksenä alkoholiongelmaisten kohdalla on aina se, että henkilön vointi paranee lääkkeen ansiosta eikä hänelle ole muuta hoitovaihtoehtoa.

Unettomuuden hoidossa ensisijaisia lääkkeitä ovat rauhoittavat masennuslääkkeet (esimerkiksi tratsodoni 50–200 mg iltaisin, mirtatsapiini 30–60 mg iltaisin, doksepiini 5 mg iltaisin), vahvasti sedatiivinen toisen polven psykoosilääke ketiapiini (50–200 mg iltaisin), rauhoittavat perinteiset psykoosilääkkeet (esimerkiksi klooriprotikseeni 50–200 mg iltaisin, levomepromatsiini 25–100 mg iltaisin, melperoni 25–200 mg iltaisin, promatsiini 50–200 mg iltaisin) tai sedatiivinen antihistamiini hydroksitsiini (25–100 mg iltaisin).

Bentsodiatsepiinien ja muiden nukahtamislääkkeiden käyttö alkoholiongelmaisilla sisältää aina sekakäytön vaaran. Niiden käyttö alkoholiongelmaisten unettomuuden hoidossa edellyttää aina säännöllistä hoitosuhdetta samaan lääkäriin tai hoitopaikkaan.

Skitsofrenia ja alkoholin ongelmakäyttö

Skitsofreniaa sairastavat käyttävät nykyään aikaisempaa yleisemmin alkoholia ja huumeita.

Skitsofreniaa sairastavalle lääkkeeksi valitaan ensin jokin sedatiivinen uuden polven psykoosilääke: risperidoni, olantsapiini tai ketiapiini. Klotsapiini on kokemuksen mukaan kuitenkin tehokkain psykoosilääke vaikeasti alkoholisoituneen skitsofreniaa sairastavan hoidossa. Sen käyttö edellyttää säännöllisiä verikokeita.

Alkoholiriippuvaisen ja skitsofreniaa sairastavan raittiutta voidaan ylläpitää disulfiraamihoidolla. Hoidon edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö ymmärtää alkoholin ja disulfiraamin yhteiskäytön seuraukset. Oireita seurataan tarkoin hoidon alussa, koska se saattaa lisätä psykoottisia oireita. Disulfiraamin käyttö edellyttää aina plasman maksaentsyymien pitoisuuden seuraamista, koska disulfiraami on potentiaalisesti maksatoksinen aine.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli «Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö»1.