Etusivu » Alkoholinkäytön aiheuttamat myrkytystilat

Alkoholinkäytön aiheuttamat myrkytystilat

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Alkoholin aiheuttamat myrkytystilat ovat vakavimmillaan hengenvaarallisia. Myrkytysten asianmukainen lääkitys on tärkeä osa alkoholismin ja alkoholiriippuvuuden hoitoa.

Alkoholimyrkytyksen hoidossa on tärkeä tietää, mitä henkilö on juonut, miten paljon, kuinka kauan ja milloin viimeisen kerran. Usein alkoholia on käytetty yhdessä lääkkeiden tai huumeiden kanssa.

Alkoholimyrkytys

Useimmat menevät koomaan, jos veren alkoholipitoisuus on 0,3–0,4 g/dl eli 3–4 promillea. Tätä pienemmillä annoksilla henkilö on sekava tai aggressiivinen. Veren suuri alkoholipitoisuus voi johtaa alilämpöisyyteen.

Sekavan kiihtyneelle alkoholimyrkytyksestä kärsivälle annetaan rauhoittavana lääkkeenä diatsepaamia suun kautta 10–20 mg tai loratsepaamia lihaksensisäisesti 1–2 mg 2–4 tunnin välein. Mahdollisen hypoglykemian hoitamiseksi on hyvä antaa 50 ml 50-prosenttista glukoosiliuosta tai muuta sokeripitoista juomaa. Runsaasti ja pitkään alkoholia käyttäneelle annetaan tiamiinia lihaksensisäisesti Wernicken taudin kehittymisen estämiseksi. Tiamiinin käyttöä jatketaan viikon ajan.

Juoppohulluus (delirium tremens)

Alkoholin liikakäytön seurauksena kehittyy joskus juoppohulluus (delirium tremens). Se on hengenvaarallinen tila, joka vaatii välitöntä ja usein tahdonvastaista sairaalahoitoa. Oireet alkavat useimmiten 24–72 tunnin sisällä pitkäaikaisen ja runsaan alkoholinkäytön lopettamisesta. Lääkehoito on välttämätöntä.

Juoppohulluuden peruslääkkeinä ovat bentsodiatsepiinit. Diatsepaami on nopean imeytymisen ja pitkän puoliintumisajan vuoksi paras lääkevaihtoehto, jos henkilö ottaa lääkkeet suun kautta. Tällöin diatsepaamia annetaan siirappina (tai 20 mg:n tabletteina) 30–60 minuutin välein, kunnes henkilö rauhoittuu tai nukahtaa. Seuraavan vuorokauden aikana annetaan yhtä paljon diatsepaamia kuin ensimmäisen hoitovuorokauden aikana, mutta jaettuna 2–4 annokseen. Tämän jälkeen lääkehoito pyritään lopettamaan asteittain parin vuorokauden kuluessa.

Jos henkilö ei ota lääkettä suun kautta, paras lääke on lihaksensisäisesti annettu loratsepaami. Tarvittava annos annetaan 30 minuutin välein, kunnes tilanne rauhoittuu. Loratsepaamin asemasta voidaan käyttää myös suonensisäisesti annettua diatsepaamia.

Bentsodiatsepiinien kanssa tai niiden sijasta voidaan käyttää myös lihaksensisäisesti annettua haloperidolia tai muuta antipsykoottia. Haloperidolin anto voidaan toistaa 30–60 minuutin välein, kunnes tilanne rauhoittuu.

Rauhoittavien lääkkeiden lisäksi henkilölle annetaan tiamiinia ja B-vitamiineja Wernicken taudin estämiseksi.

Alkoholiharhaisuus

Alkoholiharhaisella potilaalla on ääni- tai kuuloaistiharhoja. Deliriumille ominaista tajunnan vaihtelua, levottomuutta ja autonomista liika-aktiivisuutta ei kuitenkaan esiinny. Oireet jatkuvat yleensä muutamista tunneista muutamiin viikkoihin. Aistiharhojen jatkuminen pitkään on harvinaista.

Rauhoittamisen ja valistamisen ohella hoitona käytetään joko antipsykoottia tavanomaisissa annoksissa tai lyhytaikaista bentsodiatsepiinijaksoa (esimerkiksi diatsepaami 5–10 mg 3 kertaa vuorokaudessa).

Disulfiraamireaktio

Erittäin kiusallinen ja joskus hengenvaarallinen reaktio syntyy, jos disulfiraamia käyttänyt juo alkoholia vastoin ohjeita. Oireina ovat voimakas pahoinvointi, ihon punoitus, sydämen rytmihäiriöt, rintakipu, huimaus, sekavuus, näön hämärtyminen ja hengityksen lamaantuminen.

Disulfiraamireaktio menee periaatteessa ohi, mutta tilannetta seurataan tarkoin. Oireita voi lievittää antihistamiinilla.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli «Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö»1.