Etusivu » Lääkkeet mielen hoidossa » Tarkkaavuushäiriön lääkehoito lapsilla ja nuorilla

Tarkkaavuushäiriön lääkehoito lapsilla ja nuorilla

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Tarkkaavuushäiriö on lapsuudessa esiintyvä suhteellisen yleinen psykiatrinen häiriö, joka on varsin usein lasten käyttäytymisongelmien taustalla. Joka kymmenes lasten käytösongelma selittyy tarkkaavuushäiriön perusteella. Tarkkaavuushäiriöstä kärsii jopa 2–6 prosenttia koululaisista.

Tarkkaavuushäiriö altistaa lapsen muiden psykiatristen häiriöiden kehittymiselle. Näistä yleisimpiä ovat käytös- ja uhmakkuushäiriöt sekä masennus. Tarkkaavuushäiriön asianmukainen hoito estää muiden häiriöiden kehittymisen. Lääkehoito tehoaa siihen hyvin.

Lääkkeen valinta

Psykostimulantit ovat tarkkaavuushäiriön ensisijaisia lääkkeitä. Suomessa psykostimulanteista ovat käytössä metyylifenidaatti (0,3–0,7 mg/kg/aamuisin) ja dekstroamfetamiini. Metyylifenidaatin hoitovaikutus ilmenee heti ja sitä voidaan käyttää myös lyhyissä jaksoissa, koska sen lopettamisen yhteydessä ei ilmene kiusallisia lopetus- tai vieroitusoireita. Metyylifenidaatin ohella toinen käytettävissä oleva psykostimulantti on dekstroamfetamiini (5–40 mg/vrk)

Psykostimulantit rauhoittavat motorista levottomuutta sekä parantavat lasten keskittymiskykyä sekä matemaattisia ja kielellisiä kykyjä. Niiden pitkäaikaiskäyttö voi parantaa tarkkaavuushäiriöstä kärsivän ennustetta ja estää käytöshäiriöiden kehittymistä.

Tarkkaavuushäiriön hoidossa voidaan käyttää myös atomoksetiinia, joka ei ole psykostimulantti ja joka on eräiden masennuslääkkeiden tapaan noradrenaliinin vaikutuksia vahvistava. Atomoksetiinin aloitusannos lapsilla on 0,5 mg/kg/vrk ja hoitoannos 0,5–1,4 mg/kg/vrk. Atomoksetiinin hoitovaikutus ilmenee asteittain 1–3 viikossa ja edellyttää lääkkeen säännöllistä käyttöä.

Uusin lääke tarkkaavuushäiriön hoidossa on alun perin verenpaineen hoitoon kehitetty lääke guanfasiini, jonka annos on 1 mg kerran vuorokaudessa. Sen tavallisimmat haittavaikutukset ovat vatsavaivat, uneliaisuus ja väsymys.

Aikuisten tarkkaavuushäiriön oireet voivat joskus lievittyä myös narkolepsian hoitoon kätetyn modanafiilin tai joidenkin masennuslääkkeiden avulla. Masennuslääkkeistä suositellaan tällöin noradrenergisen vaikutuksen omaavia masennuslääkkeitä eli trisyklisiä masennuslääkkeitä, SNRI-lääkkeitä ja reboksetiinia.

Lääkitykseen liittyvät ongelmat

Metyylifenidaatin ja dekstroamfetamiinin käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista tavallisimpia ovat ruokahaluttomuus, painonnousu, ärtyneisyys, unettomuus ja vatsavaivat. Oireet ovat yleensä lieviä ja menevät ohi 2–3 viikossa. Harvinaisempia ja vakavampia haittavaikutuksia ovat verenpaineen nousu, sydämen tiheälyöntisyys, painajaiset, ihottuma ja maksamyrkytys.

Psykostimulantit voivat hidastaa pituuskasvua. Lääkityksen lopettamisen jälkeen pituuskasvu palautuu ennalleen, eikä lääkkeen määräaikainen käyttö vaikuta siihen, miten pitkäksi lapsi aikuisena kasvaa.

Kesälomien aikana on mahdollisuuksien mukaan hyvä pitää lääkelomaa metyylifenidaatin ja dekstroamfetamiinin käytöstä, jotta lääkkeen jatkuvan käytön tarpeellisuus voidaan selvittää. Näin pienennetään myös sen mahdollista pituuskasvua hidastavaa vaikutusta.

Psykostimulanttien käyttö lopetetaan yleensä murrosiässä. Osa lapsena tarkkaavuushäiriöistä kärsineistä saattaa hyötyä tarkkaavaisuushäiriön hoitoon käytettyjen lääkkeiden käytöstä myös aikuisena.

Suomessa on etenkin aikaisemmin suhtauduttu metyylifenidaatin ja dekstroamfetamiinin käyttöön kansainvälisesti ajatellen poikkeuksellisen varovaisesti, koska niiden käytön on pelätty aiheuttavan lääkeriippuvuutta. Erityisesti psykoterapeuttisesti ajattelevat lasten ja nuorten psykiatrit ovat pelänneet, että lääkkeiden liiallinen käyttö muodostuu psykoterapian esteeksi. Suurelta osin nämä pelot ovat nykykäsityksen mukaan perusteettomia. Psykostimulantit ovat oikein käytettynä ja osana kokonaishoitoa arvokas apu lasten ja nuorten tarkkaavaisuushäiriön hoidossa eikä niiden asiallinen käyttö lisää lääkeriippuvuuden ilmenemistä.

Atomoksetiini ei ole vaikutukseltaan psykostimulantti. Atomoksetiinin haittavaikutuksia ovat usein ohimenevinä väsymys, uneliaisuus, unettomuus, pulssin kohoaminen, hikoilu, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, hypomania, seksuaaliset toimintahäiriöt ja virtsavaivat. Maksasairauksia tai glaukoomaa sairastavat eivät saa käyttää atomoksetiinia.