Etusivu » Psykoosilääkkeet iäkkäillä

Psykoosilääkkeet iäkkäillä

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Psykoosilääkkeitä käytetään vanhusten psykoottisten oireiden hoidossa, skitsofreenisissa häiriöissä ja dementiaan liittyvien käytöshäiriöiden hoidossa. Iän myötä antipsykoottien vakaan käyttöannoksen saavuttaminen kestää tavallista pidempään.

Toisen polven psykoosilääkkeet (aripipratsoli, ketiapiini, risperidoni, olantsapiini, tsiprasidoni) ovat paremman siedettävyytensä vuoksi korvaamassa perinteiset psykoosilääkkeet vanhusten psykoottisten häiriöiden ja dementiaan liittyvien käytöshäiriöiden hoidossa. Perinteiset lääkkeet (esim. haloperidoli, melperoni, perfenatsiini, sulpiridi) ovat kuitenkin huomattavasti toisen polven psykoosilääkkeitä halvempia, minkä vuoksi niitä ei tule unohtaa.

Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että toisen polven psykoosilääkkeet lisäävät dementiaa sairastavien iäkkäiden henkilöiden aivoverenkierron häiriöiden ja aivohalvausten riskiä 2–3-kertaiseksi. Niiden käyttöön tuleekin suhtautua näiden havaintojen valossa varovaisesti. Erityisesti jos henkilöllä on aikaisemmin ollut aivoverenkierron häiriöitä tai siihen viittaavia oireita, lääkehoidossa tulee käyttää ensisijaisesti perinteisiä psykoosilääkkeitä (haloperidolia, melperonia, perfenatsiinia). Huimaukset, ohimenevät tajunnantason menetykset, muistikatkokset tai muut aivoverenkierron häiriöt tulee aina muistaa hoidossa. Lääkärin on tärkeä tietää, onko iäkkäällä henkilöllä ilmennyt aivojen verenkiertohäiriöitä.

Perusohjeena psykoosilääkkeiden käytössä iäkkäillä on pieni aloitusannos (ketiapiini 25 mg/vrk, risperidoni 0,25–0,5 mg/vrk, olantsapiini 2,5 mg/vrk, klotsapiini 6,25–12,5 mg/vrk, haloperidoli 0,5–1 mg/vrk). Lääkkeen annosta suurennetaan asteittain ja rauhallisesti suunniteltuun hoitoannokseen (esim. risperidoni 0,5 mg/vrk, klotsapiini 6,25 mg 3–4 vrk:n välein). Samalla seurataan mahdollisia haittavaikutuksia. Lääkehoidossa tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen annokseen ja lääkehoidon rajaamiseen mahdollisimman lyhyisiin jaksoihin. Liian suuret annokset johtavat päiväväsymykseen, uni-valverytmin häiriöihin ja erilaisiin haittavaikutuksiin. Iäkkäät tai dementiasta kärsivät potilaat eivät usein kykene kertomaan ymmärrettävällä tavalla lääkkeiden aiheuttamista subjektiivisista haittavaikutuksista.

Yleensä vanhuksille riittävät tavallista pienemmät annokset psykoosilääkkeitä. Jotkut skitsofreenisistä psykooseista kärsivät voivat kuitenkin tarvita suhteellisen suuria annoksia.

Iäkkäiden potilaiden käytöshäiriöiden hoidossa tulee painopisteen aina olla mahdollisuuksien mukaan lääkkeettömissä keinoissa (selkeä kommunikaatio, erilaisten psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden selvittely, kivun hoito, riittävä liikunta, ihmisten läsnäolo, yövalo, jne).

Haittavaikutukset ja monilääkitys

Psykoosilääkkeet aiheuttavat vanhuksille haittavaikutuksia tavallista herkemmin.

Antikolinergisia haittaoireita (ummetus, muistivaikeudet) aiheuttavat erityisesti klotsapiini ja jossain määrin myös olantsapiini. Pystyasennossa esiintyvää epätavallisen matalaa verenpainetta voi esiintyä käytettäessä mitä tahansa toisen polven tai suuriannoksista perinteistä psykoosilääkettä (klooripromatsiini, klooriprotikseeni, levomepromatsiini).

Parkinsonin tautia sairastavan henkilön hoidossa tulee käyttää toisen polven psykoosilääkkeistä ketiapiinia tai klotsapiinia, koska ne aiheuttavat vähemmän ekstrapyramidaalioireita (motorinen levottomuus, liikkumisen hitaus, vapina). Klotsapiinin käyttö vaatii viikoittaisia verikokeita mahdollisten verimuutosten huomaamiseksi.

Monia lääkkeitä samanaikaisesti käyttäville voi kehittyä antikolinerginen oireyhtymä, jonka oireita ovat sekavuus, ärtyisyys, kiihtyneisyys ja näköharhat. Antipsykoottisen lääkkeen pitoisuus plasmassa voi suurentua tai pienentyä, jos henkilö käyttää samanaikaisesti esimerkiksi SSRI-lääkkeitä tai karbamatsepiinia.