Etusivu » Raskausajan kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia

Raskausajan kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia

Odottavan äidin käsikirja
22.10.2020

Verenpaine kohoaa raskauden aikana 5–10 %:lla odottavista äideistä. Tavallisin syy verenpaineen kohoamiseen on pre-eklampsia. Kohonnut verenpaine voi johtua myös raskaudesta riippumattomasta kroonisesta verenpainetaudista.

Verenpaine katsotaan kohonneeksi, kun se on yli 140/90 (mmHg, elohopeamillimetriä) mitattuna kahdesti yli 6 tunnin välein. Mikäli verenpaine on ollut erityisen matala ennen raskautta, vähäisempikin nousu on merkittävää.

Tyypillisiä oireita ovat päänsärky, silmäoireet ja turvotus sekä tilanteen pahentuessa virtsamäärien vähentyminen, ylävatsakipu ja hengenahdistus. Pre-eklampsiassa erittyy yleensä myös valkuaista virtsaan.

Pre-eklampsiavaara on tavallista suurempi äidin ensimmäisessä raskaudessa, monisikiöraskauksissa sekä alle 20- ja yli 40-vuotiailla äideillä. Muita altistavia tekijöitä ovat muun muassa sukuhistoria (sisarella tai äidillä ollut pre-eklampsia), krooninen verenpainetauti, krooninen munuaissairaus, diabetes, sikiön kromosomihäiriöt ja rypäleraskaus.

Pre-eklampsia voi alkaa milloin tahansa raskauden toisella puoliskolla. Yleensä tauti on sitä pahempi, mitä varhaisemmin se alkaa. Pre-eklampsiassa systolinen verenpaine on vähintään 140 mmHg tai diastolinen verenpaine vähintään 90 mmHg 20 raskausviikon jälkeen naisella, jonka verenpaine on ollut aiemmin normaali.

Lievässä pre-eklampsiassa verenpaine on enintään 150/100 mmHg ja virtsaan erittyy enintään 0,5 grammaa valkuaista vuorokaudessa. Vaikeassa pre-eklampsiassa systolinen verenpaine on vähintään 160 mmHg tai diastolinen verenpaine vähintään 110 mmHg ja valkuaista on virtsassa yli 5 grammaa vuorokaudessa tai virtsan liuskakokeessa ainakin kolmella plussalla (+++). Lisäksi äidillä on voimakkaita oireita, kuten näköhäiriöitä, hengenahdistusta tai ylävatsakipua. Vaikeaan pre-eklampsiaan liittyy myös laboratoriokokeissa todettavia muutoksia, kuten verihiutaleiden (trombosyyttien) pitoisuuden pieneneminen, maksa-arvojen (P-ALAT) nousu sekä muutoksia hyytymistekijöissä. Ääritilanteessa äiti voi kouristaa, jolloin puhutaan eklampsiasta.

Pre-eklampsia on sekä äidin että sikiön tauti. Kohonnut verenpaine voi huonontaa istukan verenkiertoa ja siten hidastaa sikiön kasvua. Tähän voi liittyä myös sikiön hapensaannin huonontuminen. Myös istukan ennenaikaisen irtoamisen vaara on pre-eklampsiassa suurentunut. Tutkimusten mukaan lapsista tulee pre-eklampsiasta huolimatta terveitä aikuisia. Heillä saattaa kuitenkin olla aikuisiässä suurentunut riski saada verenpainetauti ja omissa raskauksissaan pre-eklampsia.

Pre-eklampsia on niin sanottu monielintauti, joka vaikuttaa munuaisiin, maksaan, keskushermostoon ja moneen muuhun elinryhmään (kuva « Pre-eklampsia (ks»1). Hoidon tarkoituksena on estää näiden elinten vaurioituminen ja äidin kouristaminen (eklampsia) sekä turvata sikiön vointi, kunnes sikiö pystyy elämään kohdun ulkopuolella.

Kuva 1.

Pre-eklampsia (ks. «Raskausajan kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia»?) on monielinsairaus ja sekä äidin että sikiön tauti.

Äidin tärkein hoito on lepo, joka ei välttämättä tarkoita vuodelepoa. Kevyttä liikuntaakin voi joskus harrastaa. Kun verenpaine alkaa nousta, äidille kirjoitetaan hyvissä ajoin sairauslomaa. Aiemmin suositeltua ruokavalion suolarajoitusta ei enää ole, ja nesteitä voi juoda normaalimääriä.

Verenpaineen lääkehoito aloitetaan yleensä, jos levosta huolimatta systolisen/diastolisen verenpaineen taso on korkeampi kuin 150–160/105 mmHg. Useat verenpainelääkkeet sopivat käytettäviksi raskauden aikana. Suomessa eniten käytetty lääke on labetaloli.

Jos pre-eklampsiatauti pahenee, äiti joudutaan ottamaan sairaalahoitoon. Sairaalassa seurataan verenpainetta ja tarvittaessa tarkistetaan lääkitystä, kerätään vuorokausivirtsaa valkuaismäärän määrittämiseksi, otetaan verikokeita (maksa-arvot, verihiutaleet) sekä seurataan sikiön kasvua ja vointia KTG-käyrin ja ultraäänitutkimuksin. Napavaltimon verenvirtauksen mittaus dopplertekniikalla ultraäänitutkimuksen yhteydessä on tärkeä seurantamenetelmä. Se antaa tietoa istukan toiminnasta.

Raskautta pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle, jotta sikiö ehtii kehittyä riittävästi voidakseen selviytyä kohdun ulkopuolella. Joskus äidin tilanteen nopeasti pahentuessa voidaan joutua hyvinkin varhain joko keisarileikkaukseen tai käynnistämään synnytys. Useimmiten raskaus voi kuitenkin jatkua sikiönkin kannalta turvallisille viikoille.

Pre-eklampsia alkaa parantua, kun synnytys on ohi. Tauti pahenee tai alkaa vain harvoin vasta synnytyksen jälkeen. Verenpainearvot ja laboratorioarvot normaalistuvat ja valkuainen häviää virtsasta muutamassa viikossa synnytyksen jälkeen. Useimmiten myös verenpainelääkitys voidaan lopettaa paitsi tietysti niiltä äideiltä, joilla jo aiemmin on ollut verenpainetauti. Seuraavassa raskaudessaan heillä on suurentunut pre-eklampsian vaara. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että myöhemmällä iällä heillä on keskimääräistä suurempi vaara sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kuten sepelvaltimotautiin.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).