Etusivu » Synnytyspelko

Synnytyspelko

Odottavan äidin käsikirja
22.10.2020

Pelottavat ajatukset

Lähes kaikki raskaana olevat jännittävät synnytystä, ja moni synnytykseen liittyvä asia pelottaa. Olisikin ihmeellistä, jos niin suuri ja merkittävä asia ei yhtään jännittäisi. Ensisynnyttäjillä pelko ja jännittäminen liittyvät paljolti kipuun ja siihen, että ei etukäteen tiedä, miltä synnytyskipu ja supistukset sekä ponnistaminen tuntuvat. Olo voi tuntua avuttomalta ja yksinäiseltä.

Monet kysymykset risteilevät mielessä:

  • Miten yhteistyö kätilön kanssa sujuu?
  • Miten paljon minun pitää osata itse ja miten paljon saan neuvoja ja apua?
  • Osaanko noudattaa kätilön ohjeita?
  • Osaanko tuoda omat toiveeni esiin ja kuunnellaanko minua?
  • Miten voin huolehtia lapsen kannalta turvallisesta synnytyksestä, kun joudun niin paljon keskittymään omaan vointiini ja tuntemuksiini synnytyksen aikana?
  • Mitä tapahtuu, jos menen paniikkiin tai menetän malttini ja alan vaikkapa huutaa, jos kipu on sietämätöntä?
  • Mitä jos en pysty rakastamaan lastani rankan synnytyksen jälkeen?

Nämä kaikki ovat tavallisia ja luonnollisia mietteitä ensisynnyttäjällä. Varsinaisesta synnytyspelosta voidaan puhua, kun pelko haittaa normaalia elämää ja varjostaa raskauden tuomaa iloa.

Synnytyksen kontrolloimattomuus voi myös herättää pelkoa. Naisesta voi tuntua ahdistavalta ajatus siitä, että hän ei ehkä kykene hallitsemaan itseään ja synnytyksen kulkua tapahtuman aikana. Kuoleman pelkoa esiintyy myös: tuleva äiti voi pelätä sekä oman että lapsensa hengen puolesta. Synnytyspelon riskiä lisäävät myös aiemmat psyykkiset ongelmat ja traumaattiset sairaalakokemukset.

Hoitamaton synnytyspelko koskettaa koko perhettä. Ahdistavan synnytyskokemuksen jälkeen äidin on vaikea muodostaa hyvää suhdetta vauvaansa. Pelko voi haitata myös äidiksi kasvamista: jos odottajan kaikki energia menee synnytyksen pelkäämiseen, hän ei kykene valmistautumaan lapsen tuloon ja äitiyteen.

Perhevalmennus ja tutustumiskäynnit

Neuvolan järjestämä perhevalmennus vastaa moniin edellä esitettyihin kysymyksiin. Perhevalmennuksen tueksi monissa synnytyssairaaloissa järjestetään raskaana oleville tutustumiskäyntejä, jolloin sairaalan tiloihin tutustumisen lisäksi annetaan tietoa kyseisen sairaalan kivunlievitysmahdollisuuksista ja synnytyksen hoitokäytännöistä.

Perhevalmennukseen ja tutustumiskäynnille osallistuminen helpottaa pelkoa ja jännitystä tiedon lisääntymisen myötä. On sitä helpompi hahmottaa synnytyksessä esiin tulevia asioita, mitä enemmän on tietoa oman synnytyssairaalan käytännöistä.

Synnytyspelkopoliklinikka

Neuvolassa ja tutustumiskäynneillä saatava tieto hoitaa suuren osan synnytyspelkoa antamalla asiantuntevaa ja ajantasaista tietoa. Mikäli nämä eivät auta riittävästi synnytykseen valmistautuvaa, neuvola voi kirjoittaa lähetteen synnytyssairaalan synnytyspelkopoliklinikalle. Lähetteen perusteella annetaan aika keskusteluun joko kätilön tai synnytyslääkärin kanssa. Lähetteeseen on hyvä kirjata synnyttäjää mietityttävät asiat mahdollisimman selkeästi, jotta aika tulisi annettua sille asiantuntijalle, joka pystyy parhaiten vastaamaan synnyttäjää askarruttaviin kysymyksiin.

Synnytyspelkopoliklinikalla pelkoa puretaan keskustellen. Odottava äiti saa tietoa esimerkiksi kivunlievityksestä sekä alatiesynnytyksen ja keisarileikkauksen eduista ja riskeistä. Keskustelussa voidaan myös käydä läpi edellistä synnytystä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Samalla odottaja pääsee tutustumaan synnytyssairaalaan ja sen henkilökuntaan.

Synnytyspelkopoliklinikalla laaditaan yhdessä äidin kanssa lista hänen toiveistaan ja luonnostellaan synnytyssuunnitelma. Monia helpottaa jo se, että pelottavat asiat on saanut sanoa ääneen ja ne ovat synnytyssairaalan tiedossa. Äidin luvalla yhteenveto keskustelusta lähetetään myös omaan äitiysneuvolaan.

Pelon hallinta

Joissain synnytyssairaaloissa on synnytyspelkoisille myös muita hoitomuotoja, kuten ryhmämuotoinen valmentautuminen tai psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotto.

Rentoutumisen taito nopeuttaa ja helpottaa synnytystä. Sitä voi opetella esimerkiksi rentoutusäänitteitä kuunnellen. Rentoutuneessa tilassa on myös hyvä valmistautua synnytykseen mielikuvaharjoitusten avulla: odottava äiti voi käydä mielessään läpi synnytystilanteen ja myös kivun ja sen kohtaamisen. Rentoutumista etukäteen harjoitelleet äidit kertovat saaneensa siitä apua synnytyksessä: kipu häiritsi heitä vähemmän, ja rentoutuminen auttoi lepäämään kivuliaiden supistusten välissä.

Synnyttämään tulevan on hyvä muistaa myös se, että synnytyksen aikana, latenssi- tai avautumisvaiheessa, on yleensä hyvää aikaa keskustella kätilön kanssa omista toiveista ja epävarmuutta aiheuttavista asioista.

Mitä enemmän pelkoa on saanut työstettyä raskauden aikana, sitä vähemmän se kuormittaa synnytystä. Siksi on tärkeää, että synnytyspelkoa voi purkaa puhumalla. Vähitellen tilanteen mieltäminen täysin hallitsemattomana vähenee, ja osa epävarmuudesta tulee hyväksyttäväksi.

Pelkoa voi lievittää jo sekin, että huomaa, ettei ole yksin. Myös puolison tai kumppanin tuki synnytyspelon voittamisessa on tärkeää.

Synnytyshistorian vaikutus

Uudelleensynnyttäjien pelot liittyvät useimmiten aiempiin kokemuksiin ja niiden mahdolliseen toistumiseen. Uudelleensynnyttäjä hyötyy edellisten kokemustensa läpikäymisestä. Synnytyspelkopoliklinikalla olisi hyvä olla paperit edellisistä synnytyksistä tapahtumien mahdollisimman perusteellista läpikäymistä varten.

Jos tuleva synnytyssairaala on eri sairaala kuin missä aiemmat synnytykset ovat tapahtuneet, kopiot papereista kannattaa pyytää hyvissä ajoin ja ottaa ne mukaan poliklinikalle. Vaikka synnytystä onkin läpikäymässä joku muu kuin aiemman synnytyksen hoitanut kätilö tai lääkäri, hän pystyy asiantuntemuksensa perusteella sairauskertomusmerkintöjen avulla yleensä vastaamaan useimpiin edellisiä synnytyksiä koskeviin kysymyksiin ja selittämään mahdollisesti tehtyjen toimenpiteiden syitä ja seurauksia.

Synnytyspelkopoliklinikalla arvioidaan tulevan synnytyksen tapahtumia ja mahdollisen aiemman tilanteen toistumista ja pyritään siten suunnittelemaan tulevaa synnytystä niin hyvin kuin se on mahdollista.

Vaikka alatiesynnytyksen epäonnistuttua olisikin aiemmassa synnytyksessä päädytty keisarileikkaukseen, seuraava synnytys onnistuu alateitse ongelmitta yli 75 %:lla uudelleensynnyttäjistä.

Tiedetään, että synnytyksen päättyminen imuvetoon on moninkertaisesti todennäköisempää ensi- kuin uudelleensynnyttäjällä, ja siten imuvedon toistumisen todennäköisyys seuraavassa synnytyksessä on varsin pieni.

Alatiesynnytys vai keisarileikkaus?

Joskus suunniteltu keisarileikkaus voi tuntua hyvältä ratkaisulta, mikäli synnytyspelko vaikeuttaa normaaliin synnytykseen valmistautumista. Näitä asioita pohdiskellaan paljon synnytyspelkopoliklinikan vastaanotolla.

Suunniteltuun keisarileikkaukseen on omat syynsä, ja synnytyspelko voi olla sellainen syy, jos lääkäri ja synnyttäjä siihen yhdessä päätyvät mietittyään ensin perusteellisesti ja toistuvasti asioita monesta eri näkökulmasta. Keisarileikkaukseen liittyy merkittäviä riskejä sekä äidin että syntyvän lapsen kannalta, ja siksi päätöstä synnyttää keisarileikkauksella ei tehdä ensimmäisellä synnytyspelkopoliklinikkakäynnillä eikä ennen kuin loppuraskauden aikana.

Raskausaikana valmistaudutaan normaaliin synnytykseen perhevalmennuksen, tutustumiskäyntien, synnytyspelkopoliklinikkakäyntien ja tarvittaessa mahdollisen muun hoidon avulla. Mikäli näidenkin jälkeen alatiesynnytys tuntuu mahdottomalta, voidaan synnytys järjestää suunnitellulla keisarileikkauksella.

Suomessa reilu yksi prosentti lapsista syntyy keisarileikkauksella äidin synnytyspelon vuoksi. Yli kymmenen vuoden kokemus synnytyspelkopoliklinikoista on osoittanut, että noin kolme neljäsosaa synnytyspelkopoliklinikoille tulevista keisarileikkausta toivovista päätyy alatiesynnytykseen saatuaan tietoa ja tukea synnytykseen valmistautumiseen.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).