Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Terveyskirjasto - Duodecim
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Etusivu » Onko vihan höyryt hyvä päästää ulos?
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt!

Onko vihan höyryt hyvä päästää ulos?

Voimavarat käyttöön
7.2.2006
Antero Katajainen, Krisse Lipponen ja Anneli Litovaara

Daniel Goleman siteeraa Tunneäly-kirjassaan (s. 85–91) laajasti tutkija Diane Ticea. Ticen mukaan vihan tunne on vaikeimmin hallittavia tunteita. Sen valtaan on joskus houkuttelevaa jäädä, koska se antaa voimaa ja tarmoa, toisin kuin esimerkiksi suru. Juuri tuon voimaa antavan vaikutuksensa vuoksi se pitää ihmistä kuin koukussa. Silloin syntyy helposti käsitys, että vihaa ei pidäkään hillitä tai ei ainakaan yrittää laimentaa. Vihan raju purkaminen koetaan usein myös puhdistavana.

Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt että "höyryn päästäminen ulos" ei rauhoita. Purkautuminen aktivoi aivoissa tunnealueita, jolloin ihminen oli entistä vihaisempi raivon jälkeen. Tice huomasi, että kun koehenkilöt olivat purkaneet raivoaan ihmiseen, joka heidät oli suututtanut, tunteen kesto yleensä piteni, ei lyhentynyt.

Ticen mukaan vihan hautominen vahvistaa vihaisuutta, kun ajatusvirta kytkeytyy uudelleen ja uudelleen samaan tunneperäiseen asiaan. Vihan hautominen, hyvien syiden etsiminen sille, on omiaan ylläpitämään tätä tunnetta. Jos sen sijaan pystyy asettamaan kyseenalaiseksi vihaisten ajatusten alkuperän ja osaa katsoa asiaa toisesta kulmasta, saattaa vihan tunne haihtua. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa on tähän oiva keino: uudelleenmäärittely. Se tarkoittaa toisesta kulmasta katsomista eli näkökulman muuttamista tai asian uudelleen nimeämistä. Esimerkkinä nuori äiti, jota pieni vauva valvottaa öisin. Äiti puhuu valvomisestaan hoivaamisvaiheena, joka kestää vain lyhyen aikaa. Tai työntekijä, joka opiskelee vapaa-aikanaan viikonloppuisin ja iltaisin. Hän joutuu kieltäytymään monista huvituksista ja tuntee usein itsensä väsyneeksi. Tästä huolimatta hän kokee tilanteen mielekkäänä aikana, jossa tavoitteena on kartuttaa omaa "osaamislompakkoa". Sähkölampun keksijästä, Edisonista, kerrotaan tarinaa, miten hän teki satoja kokeiluja ennen onnistumistaan. Ehkä hän olisi voinut valita vihan hautomisen epäonnistumisien vuoksi, mutta hän määritteli virheet vain tavoiksi, jotka kertoivat, miten sähkölamppua ei ainakaan kannattanut kehittää.

Suomalaisen tutkijan Kirsti Lagerspetzin mielestä on täyttä roskaa, että aggressioita voisi purkaa ikään kuin tyhjentämällä ihmisen "vihasäiliön" sinne kertyneestä aineesta. Tähän ihmiset yleisesti kuitenkin viittaavat, kun ovat riehuneet raivokkaasti. Jos vihan purkaminen vihalla todella auttaisi, olisivat väkivaltarikolliset tekonsa jälkeen kovin kilttejä, ainakin siihen asti, kun he odottelisivat säiliönsä täyttymistä. Samalla logiikalla paljon väkivaltaisia videoita katsovat ja väkivaltapelejä pelaavat olisivat rakentavan myönteisiä suhteessa ympäristöönsä, hehän ovat jo purkaneet aggressionsa! Arkikokemuskaan ei kuitenkaan tue tätä, kasvattajat eivät suosittele lapsille ja nuorille väkivaltaviihdettä rauhanomaisen kasvun ja kehityksen tueksi.

Miten höyry on hyvä päästää ulos?

Jos vihaa ei kannata pääsääntöisesti ainakaan purkaa vihaisuudella niin miten sitten? Edellä kuvattiin sitä, miten liikkeelle lähteminen voi auttaa. Tunteet ovat meissä "tiiviisti kiinni", ja usein tarvitaan fyysisen tilan muutosta, jotta ajatuskin löytäisi uusia reittejä. Joskus riittää, että siirtyy muutaman askeleen verran toiseen paikkaa, joskus tarvitaan hikilenkki aivan uudessa ympäristössä. Luontoon lähteminen auttaa myös siksi, että silloin kaikilla aisteilla on "tehtävää". Katselemalla, kuuntelemalla, haistelemalla ja kokemalla toisenlaisia tunne-elämyksiä tunnetila muuttuu kuin itsestään.

"Nyt on ollut niin tiukka ja kireä päivä, että tarvitaan ainakin tunnin lenkki metsässä ja sitten vielä uintia ja sauna, että saa taas olon tasaantumaan", on varmaan monen liikunnallisen ihmisen resepti vihaisen olon purkuun.

Varsinkin äkillistä vihaa ja suuttumusta voi purkaa pois: valitsemalla tilanteeseen paremmin sopiva toiminta (ks. kuva 1 artikkelissa Tunneälyn alkeet - tunteiden tulkinta on valintaa «Tunneälyn alkeet - tunteiden tulkinta on valintaa»1). Tämä vaatii harjoittelua, varsinkin, jos on saanut synnyinlahjaksi kovin tulisen temperamentin, tai ei ole vielä löytänyt omaa vakiintunutta, kevyttä ja myönteistä toimintatapaansa, kuten edellä olleet esimerkit: äiti ja tyttö bussissa tai liikunnan harrastaja. Tunneälytehtävä 5, Liikennevalot «Tehtäviä»2, auttaa tässä harjoittelussa.

Satu kulkee kahdella bussilla töihin. Kerran seisoessaan sateessa vaihtopysäkillä hän joutui odottamaan tavallista kauemmin toista bussia. Kun se vihdoin tuli näkyviin, kuljettaja vain kaasutti ohi ja taustapeiliin tuijottaen käänsi bussin toiselle kaistalle. Tästä Satu kimpaantui ja puhisi vihaisena. Päästyään vihdoin seuraavaan bussiin hän mielessään sihisi ja suunnitteli soittavansa bussifirman työnjohtajalle ja haukkuvansa kuljettajan pataluhaksi.

Tämä kuvittelu ei juurikaan rauhoittanut, päinvastoin, pulssi kiihtyi ja niskalihakset kiristyivät. Satu päätti kokeilla jotain muuta. Hän keskittyi hetkeksi hengittämään rauhallisesti. Tämä fyysisen tilan muutos rauhoitti jo paljon enemmän. Se sai Sadun kysymään itseltään, kuinka usein vastaavaa työmatkatilannetta oli tapahtunut. Kymmenien vuosien aikana tosi harvoin – siis kannattiko moista suuttumusta hautoa, tekisikö se päivästä mukavan tai energisen? Satu päätti, että päivää ei kannattanut pilata moisen asian takia, varsinkaan, kun uusi kyyti oli tullut aika pian. Tultuaan töihin hän ei enää muistanutkaan koko tapahtumaa.

Pohdittavaa:

  • Mitkä ovat sinun parhaat keinosi purkaa suuttumusta ja vihaa?

Anteeksiantaminen on pidempi ja prosessinomainen tapa purkaa höyryä. Se tulee harvoin ensimmäisenä mieleen, kun viha tai pettymys ovat suurimmillaan. Loukkaantumisen tunne ottaa meidät valtaansa ja irrottautuminen on vaikeaa, ainakin aluksi. Tarvitaan etäisyyttä, jotta voi päästää irti. Lisäksi tarvitaan vankkaa tahtoa ja päättäväisyyttä opetella toimimaan toisin. Ks. kuva 1 (sivulla 159) ja kuva 3 (sivulla 166).

Mistä olemme oikein saaneet päähämme, että jos emme anna muille anteeksi, HE kärsivät?

Adnrew Matthews

Anteeksianto on prosessi, joka aloitetaan antamalla itselle anteeksi. Ajatus ehkä hätkähdyttää ja vaikuttaa vaikealta, mutta tapaa voi opetella. Lääkäri ja psykoterapeutti Tuulikki Saaristo on tutkinut asiaa sekä yksilö- että ryhmätasolla. Hänen tutkimuksensa mukaan anteeksiantaminen kannattaa. Maailmalla on parastaikaa tekeillä useitakin tutkimuksia anteeksiantamisen vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin, alustavat tulokset viittaavat toiminnan olevan hyödyllistä ja myös hyvin yksinkertaista:

Anna tunteen tulla > Tunnista ja nimeä vihan tunne  > Anna itsellesi anteeksi

Anna itsellesi anteeksi se, että tunnet tällä tavalla: yksinkertaisesti sanomalla se muutaman kerran, ilman erityistä tunnetilaa. Jos mieleesi tulee joku toinen henkilö, sano antavasi anteeksi myös hänelle. Tähän ei tarvita mitään erityistä tunnetilaa, ei mitään "jaloutta" itseä eikä muita kohtaan. Anteeksiantaminen ei tarkoita, että vääryyttä tulisi sietää loputtomasti tai että kaikkia vääryyksiä tulisi ottaa vastaan sujuvasti. Sen avulla voi päästä pois tunnekoukusta, jossa katkerat ajatukset kiertävät kehää.

Pohdittavaa:

  • Anteeksianto auttaa kestämään tilannetta paremmin, helpottaa ja auttaa irti lukkiuttavasta loukkaantumisen tunteesta. Se auttaa löytämään myönteisiä voimia rakentavampaan suhtautumiseen.

Menetelmä vaatii tahtoa ja päätöstä käyttää sitä. Tuulikki Saariston mukaan se on parasta tehdä rauhallisessa tilanteessa, esimerkiksi juuri nukkumaan mennessä. Menetelmää kokeilleet ihmiset ovat kuvanneet sen hyvin rauhoittavaksi ja selvästi hyvinvointia lisääväksi.

Anteeksianto helpottaa syyllisyyden sietämistä. Kun jokin tapahtuma aiheuttaa syyllisyyttä, tärkeintä on tunnistaa ja tunnustaa tunne itselle. Jos tämä unohtuu, saatamme siirtää pahaa oloa helposti muiden ihmisten niskaan. Tämä voi ilmetä syyllistävänä puheena ja oman elämän valintojen vastuun pakoiluna. Syyllisyyden tunteen tutkiminen auttaa. Silloin voi arvioida omaa osuuttaan, saada etäisyyttä ja suhteuttaa tapahtumaa kokonaisuuteen.

Syyllisyys liittyy usein myös työuupumiseen. Pitkään jatkunut riittämättömyyden tunne uuvuttaa. Työterveyslaitoksen stressitutkimusten mukaan ihminen syyttää ensin itseään, kun ei pärjää ylimitoitettujen työtaakkojen kanssa. Työuupumuksen hoitamiseen tarvitaan monia työn parantamisen keinoja, mutta itselleen anteeksi antaminen on tärkeä osa toipumista. Uupumisen katsotaan osittain syntyneen siitä, että ihminen ei ole antanut itselleen anteeksi riittämättömyyttään.