Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Terveyskirjasto - Duodecim
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Etusivu » Kognitiiviset psykoterapiat
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt!

Kognitiiviset psykoterapiat

Terapiat
6.7.2009
Antero Toskala

Kognitiot tarkoittavat mielen erilaisia tietoprosesseja, joiden välityksellä rakentuu tietoisuus itsestämme ja maailmasta, jossa elämme. Tietoprosessit alkavat havaitsemisesta ja jatkuvat havaintojen ryhmittymisenä ja niiden tulkintana päättyen käsitteellistämiseen. Lähinnä voidaan kuvata kaksi pääprosessia, joista toinen perustuu ajatteluun ja analyyttiseen järkeilyyn ja toinen tunteisiin ja analogiseen päättelyyn. Jälkimmäinen on nopeampi tietoprosessi kuin edellinen. Olennaista on kahden tietoprosessin väliset suhteet. Kognitiivinen psykoterapia perustuu ihmismielen tietoprosessien tutkimiseen ja niiden muuttamiseen. Systemaattiset tietoprosessien vääristymät ovat olennaisia kaikissa mielenterveyden häiriön ilmenemismuodissa. Ne näyttäytyvät tajunnan virrassa hallitsevina kielteisinä ja automaattisina ajatuksina, jotka vuorostaan kumpuavat pysyvistä ja piilevistä kognitiivisista rakenteista tai skeemoista. Painopiste tietoprosessien tutkimisessa on viimeisenä vuosikymmenenä siirtynyt tietoprosessien sisällöstä tapaan, jolla tietoa hankitaan ja käsitellään.

Kognitiivisen psykoterapian lähtökohdat

Kognitiivisen psykoterapian taustateorioina ovat laaja tietoteoria ja siihen liittyvä kehitysteoria, jossa keskeisen aseman on saanut kiintymyssuhdeteoria. Perinteinen kognition määritys on laajentunut erityisesti koskemaan myös tunteita kokemustietona. Psykoterapian menetelmät ja tavoiteltavat muutokset määritellään näiden tausteorioiden pohjalta. Kun alkuaan kognitiivinen terapia perustui perinteiseen kognitiiviseen psykologiaan ja teoriaan, niin nykyisin yhä keskeisempää asemaan on tullut kognitiivis-konstruktivistinen suuntaus. Sen mukaan psykoterapeuttiset käytännöt voivat olla suhteellisen joustavia ja moninaisia, mutta niiden tulee olla perusteltuja yhtenäisen teoriaviitekehyksen pohjalta. Vaikkakin kognitiivisen terapian piirissä on valmiita hoito-ohjelmamalleja, niin samalla korostetaan hoito-ohjelmien joustavaa ja potilaskohtaista käyttöä.

Kognitiiviseen psykoterapiaan liittyy seuraavia perusoletuksia:

  1. Ihmiset antavat asioille ja tapahtumille persoonakohtaisia merkityksiä ja reagoivat niiden mukaisesti. Merkitykset ovat sekä semanttisia että syntaktisia. Edelliset välittyvät tietoprosessien välittömässä kielellisessä sisällössä. Jälkimmäiset on löydettävissä siitä tavasta, jolla ihminen on suhteessa erilaisiin asioihin ja ilmiöihin. Erilaisissa mielenterveyden häiriötiloissa on kullekin häiriölle tyypillisiä merkityksiä, mutta samankin häiriön sisällä esiintyy myös vaihtelevia yksilöllisiä merkityksiä.
  2. Erilaiset kognitiiviset tietoprosessit vaikuttavat käyttäytymiseen ja tunteisiin, mutta niillä ei ole suoraa syy-yhteyttä eri häiriöihin. Psyykkisten häiriöiden selittämisessä ja ymmärtämisessä on olennaista nähdä erilaisten tietoprosessien väliset suhteet ja niiden vastavuoroisuus.
  3. Kognitiot liittyneinä erilaisiin psyykkisiin ongelmiin voivat olla eriasteisesti tietoisia. Kognitiivisessa terapiassa henkilöä ohjataan havaitsemaan ongelmalliseen kokemukseen liittyviä ajatuksia, tunteita, mielikuvia, toimintayllykkeitä ja niiden kehollisia ilmentymiä. Kukin näistä tietoelementistä voi olla eriasteisesti tietoinen.
  4. Terapeuttisessa muutoksessa on keskeistä sekä kognitiivinen muutos että ajattelun ja tunteiden välisen suhteen muuttuminen. Kognitiivinen muutos merkitsee ihmisen tavoitteiden kannalta käyttökelpoisten kognitioiden rakentumista ja muutosta erityisesti niissä dysfunktionaalisissa kognitioissa, jotka ovat kyseisen ihmisen ongelmalle keskeisiä. Esimerkiksi masennuksessa se voi olla muutos niissä kognitioissa, jotka liittyvät toivottomuuteen. Tunteiden ja ajattelun suhde voi muuttua masennuksen helpottaessa esimerkiksi siten, että ihminen kokiessaan omaa tarvitsevuuttaan, voi tehdä ajattelulla tämän oikeutetuksi.

Erilaisiin mielenterveyden häiriöihin liittyen on esitetty yhteisiä tyypillisiä dysfunktionaalisia ajatuksia (taulukko « Keskeiset ja yleiset dysfunktionaaliset ajatukset.»1). Vaikka vastaavanlaisia ajatuksia esiintyy normaalissakin tiloissa, niiden asema ei ole niin keskeinen eikä niihin liity sellaisia korostuneita jännitteitä ja ristiriitoja kuin mielenterveyden häiriötiloihin. Psyykkisten häiriöiden tietoprosesseja voidaan usein luonnehtia jäykkinä, korostuneen konkreettisina sekä disintegratiivisina.

Kognitiivisen psykoterapian toteuttaminen

Kognitiivisesta terapiasta voidaan esittää periaatteita ja menetelmiä, jotka liittyvät lähinnä lyhyisiin kognitiivisiin terapioihin, mutta ne soveltuvat osin myös pitempiin hoitosuhteisiin. Nämä toiminnalliset periaatteet on esitetty taulukossa « Kognitiivisen psykoterapian toteuttamisen periaatteita.»2.

Terapeutin roolia voidaan kuvata prosessin ohjaajaksi. Hän suuntaa potilaan huomion ongelmallisen kokemuksen sisäisiin tulkintoihin.Tutkimisessa edetään vaiheittain laukaisevasta tilanteesta ja sen merkityksestä lähtien. Usein ensimmäisenä tutkimisen kohteena ovat tunteet ja niiden keholliset ilmentymät. Sitten itsehavainnointi siirretään ajatuksiin ja voidaan täydentää mielikuvilla ja toimintayllykkeillä. Seuraavassa vaiheessa pyritään tavoittamaan sisäisestä prosessista keskeisimmät vaiheet ja näkemään ongelma niiden valossa. Tätä voidaan nimetä myös ongelmallisen kokemuksen uudeksi käsitteellistämiseksi, mikä tekee sen paremmin ymmärrettäväksi. Esimerkiksi paniikkihäiriössä ihminen voi havaita, kuinka hänen olennainen tunteensa on turvattomuus ja hätä, jonka hän pyrkii pakonomaisesti hallitsemaan ja kokee samalla voimakasta kontrollin menettämisen uhkaa. Paniikkihäiriössä ajatukset suuntautuvat kontrollin pakonomaiseen säilyttämiseen. Tämän perusteella paniikki voidaan nähdä kärjistyneenä vaikeutena tunnistaa, hyväksyä ja sisällyttää itseen kyseistä kokemista. Edelliseen yhteyteen liittyy erilaisia dysfunktionaalisia ja irrationaalisia ajatuksia.

Kun ihmisen ongelma on saatu muotoiltua keskeisten sisäisten prosessien pohjalle, pyritään rakentamaan vaihtoehtoista suhdetta ongelmalliseen kokemukseen. Tähän sisältyy vaihtoehtoinen ajattelu, jonka avulla suhde itseen, omiin kokemuksiin ja maailmaan voi muuttua sopeutuvaksi. Vaihtoehtoisuus voi käsittää myös uuden refleksiivisen suhteen rakentamisen, jossa ihminen pyrkii asettumaan havainnoivaan asemaan suhteessa omaan kokemukseen aikaisemman reaktiivisuuden sijasta. Häntä motivoidaan käyttämään uudenlaista ajattelua ja refleksiivistä suhdetta todellisissa tilanteissa ja näitä kokemuksia käydään läpi terapiassa.

Lyhytterapia koostuu edellisistä vaiheista. Pitkissä kognitiivisissa terapioissa jatketaan työskentelyä tutkimalla ongelmallisen kokemuksen yleistämistä läheisiin ihmissuhteisiin ja erityisesti nuoruuden tai aikuisiän kiintymyssuhteisiin. Tämä on työskentelyvaihe, jossa ihminen käy läpi keskeisiä ja läheisiä­ ihmissuhteita lähtien liikkeelle niiden rakentumisesta ja jatkaen sitten näiden suhteiden ylläpitämisen ja mahdollisen kriisiytymisen ja loppumisen tarkasteluun. Peruskysymyksenä on, kuinka näissä ihmissuhteissa on nähtävissä ongelmallinen kokeminen ja sen käsittely. Tällä halutaan auttaa henkilöä näkemään, että koettu ongelma ei ole erillinen, vaan se näyttäytyy vaihtelevissa muodoissa ihmisen keskeisissä ihmissuhteissa. Tämä syventää ongelman ymmärtämistä.

Vaikkakin terapian eri vaiheet voivat limittyä pitkässä terapiassa, tavallisesti viimeisessä vaiheessa edetään systemaattiseen historialliseen tarkasteluun. Siinäkin on olennainen kysymys, kuinka varhaisten kiintymyssuhteiden pohjalta on ymmärrettävissä ongelmallisen kokemuksen keskeisimmät näkökohdat. Esimerkiksi paniikkihäiriöisen potilaan kohdalla voidaan tarkastella, kuinka hänen hätänsä ja turvattomuutensa ovat tulleet kohdatuksi ja jaetuksi varhaisissa kiintymyssuhteissa ja kuinka tämän perusteella on rakentunut suhde turvattomuuteen.

Kahdessa viimeksi mainitussa työskentelyssä pyritään tuottamaan mahdollisimman eläviä ja tunnevaltaisia muistoja käsiteltävistä asioista. Tässä yhteydessä halutaan korostaa episodisen muistin merkitystä luomassa tunnevaltaista ja koskettavaa yhteyttä henkilön sisäisen maailman ja interpersoonaallisten kokemusten välille.

Lyhyissä kognitiivisissa terapioissa käytetään systemaattisesti tiettyjä menetelmiä. Esimerkiksi Aaron T. Beck on kuvannut masennuksen kognitiivisen terapian, joka käsittää 20 varsinaista istuntoa ja 3–4 seurantaistuntoa. Terapeutit voivat käsikirjan pohjalla toteuttaa suhteellisen yhdenmukaista menettelyä. Pitkissä terapioissa, jotka usein perustuvat kognitiivis-konstruktiiviseen teoriaan, pyritään huomattavaan joustavuuteen, mutta menetelmiä tarkastellaan yhtenäisen teoreettisen viitekehyksen pohjalta.

Sovellukset eri häiriöihin ja hoidon tuloksellisuus

Lyhyttä kognitiivista psykoterapiaa on sen historian aikana tutkittu varsin paljon. Sen sijaan pitkien terapioiden osalta puuttuvat vastaavat tulostutkimukset ja tutkimus on kohdentunut lähinnä terapian kulkuun. Seuraavassa tarkastellaan keskeisiä kliinisiä ryhmiä, niihin liittyvää kognitiivista psykoterapiaa ja tulostutkimuksia.

Ahdistuneisuushäiriöt

Kognitiivista terapiaa on sovellettu meillä ja maailmalla erityisesti spesifisten pelkojen, sosiaalisten pelkojen ja paniikkihäiriöiden hoidossa. Suhteellisesti vähemmän löytyy sovelluksia obsessiivis-kompulsiivisten häiriöiden ja yleistyneiden ahdistusoireiden hoidosta.

Sosiaalisesti foobisten potilaiden hoidossa nousee usein esille uhkaa paljastua suhteessa muihin riittämättömänä, kontrolloimattomana tai häpeällisenä. Tyypillinen sisäinen prosessi rakentuu seuraavasti: Henkilö havaitsee ihmisten joukossa epävarmuutensa ja sen fysiologiset ilmentymät ja tästä seuraa välittömästi tulkinta, että hänen täytyy kontrolloida itsensä täydellisesti, jotta hän pystyisi antamaan ja säilyttämään itsestään hyväksyttävän kuvan. Edellinen käsitteellistettynä tarkoittaa korostunutta riippuvuutta muihin ja heikkoa luottamusta omaan yksilöllisyyteen. Terapiassa pyritään rakentamaan näihin ongelmallisiin kokemuksiin uutta suhdetta sekä sallivamman ja hyväksyvämmän ajattelun avulla että pyrkimällä rakentamaan uudenlaista refleksiivistä tai havainnoivaa suhdetta kyseisiin tunteisiin. Pitemmässä työskentelyssä pyritään tarkastelemaan sekä riippuvuutta että yksilöitymistä keskeisissä aikuisiän ja lapsuuden kiintymyssuhteissa ja ymmärtämään ongelma myös tältä pohjalta.

Esitetyt tulostutkimukset koskevat lyhyitä kognitiivisia terapioita. Niiden osalta esitetään eri tutkimuksissa, että 60–80 % on hyötynyt merkittävästi kognitiivisesta terapiasta. Nämä tulokset ovat suunnilleen samoja, joita on esitetty lääkehoidon ja muunlaisten terapioiden tuloksista. Kognitiivisen terapian tuloksellisuus näyttäisi keskeisesti liittyvän siihen, että potilas saa rakennettua uuden suhteen omiin ongelmallisiin kokemuksiinsa, jolloin koettu jännitys ja siihen liittyvät muut tunnenäkökohdat aikaisempaa paremmin integroituvat hyväksyttävään minuuteen. Tulosten pysyvyydestä ei ole saatavissa riittäviä tietoja.

Paniikkihäiriöiden terapiassa keskitytään kehon ja mielen muutoksiin liittyviin katastrofitulkintojen tunnistamiseen ja niiden muuttamiseen toiminnallisiksi. Näissä sovelluksissa mukaan liitetään usein erilaisia behavioraalisia menetelmiä kuten altistamista paniikkia tuottaville tilanteille tai paniikkia laukaiseville tuntemuksille. Kontrolloitu tutkimus koskee tällaisia sovelluksia ja tuloksena on esitetty, että 70–90 % prosenttia vapautuu paniikkioireista 10–20 hoitokerran jälkeen. Vertailututkimuksia on tehty trisyklisiin masennuslääkkeisiin ja serotoniinin takaisinoton estäjiin. Edellisten osalta ovat tulokset ovat olleet yhtä hyviä, mutta oireiden uusiutuminen on ollut vähäisempää kognitiivisella terapialla hoidetuilla kuin lääkehoitoa saaneilla. Jälkimmäiset tutkimukset ovat tuoneet ristiriitaisia tuloksia. Tulokset eivät ole myöskään tukeneet lääkehoidon ja kognitiivisen terapian synergististä vaikutusta.

Spesifisistä fobioista on lähinnä tutkittu agorafobiaa, aukean paikan pelkoa. Tulokset ovat olleet yhtä hyviä kuin paniikkihäiriöiden hoidossa ja hoidollinen malli on myös samanlainen. Sen sijaan obsessiivis-kompulsiivisten häiriöiden hoidon tuloksista on päätelty, ettei kognitiivisella terapialla yleensä ole saavutettu merkittävää parantumista. Sen sijaan lyhyet kognitiiviset terapiat yhdessä erilaisten behavioraalisten ja lähinnä altistusterapioiden kanssa ovat tuottaneet parempia tuloksia, jolloin noin 60 % potilaista on saanut hyötyä terapiasta.

Masennuksen kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivisen terapian ensimmäiset systemaattiset sovellukset ja tulostutkimukset ovat liittyneet masennuksen kognitiiviseen terapiaan Aaron T. Beckin esittämän hoitomallin pohjalta. Sen päävaiheet ovat seuraavat:

  1. Terapeutti pyrkii alkuvaiheessa osoittamaan potilaalle kuinka depressiivinen kokeminen ja negatiiviset ajatukset liittyvät toisiinsa.
  2. Edellisen jälkeen pyritään löytämään ja tunnistamaan keskeiset masennuksessa näyttäytyvät ajatukset ja uskomukset.
  3. Seuraavassa vaiheessa yhdessä terapeutin kanssa tutkitaan tavoitettuja ajatuksia ja uskomuksia ja arvioidaan niiden pätevyyttä ja hyödyllisyyttä. Tavoitteena on myös, että potilas voisi tämän jälkeen tehdä itse kyseistä analysointia.
  4. Viimeisessä vaiheessa rakennetaan uusia ajatuksia ja uskomuksia, jotka palvelevat masennukselle vastakkaisia kokemistavoitteita.

Itsetuhoisen ja masentuneen potilaan hoidossa keskitytään erityisesti toivottomuuden sisältämien ajatusten tarkasteluun, koska toivottomuus ennustaa selvemmin itsetuhoisuutta kuin masennuksen aste. Vuorostaan masennuksessa näyttäytyvät valikoiva abstraktio, yliyleistäminen ja dikotominen ajattelu ovat selvemmin yhteydessä itsetuhoisuuteen kuin muut ajatusvääristymät.

Terapiassa pyritään kahdenlaiseen muutokseen. Ensinnäkin muutetaan potilaan välitöntä ajattelua suhteessa itseen, muihin ja tulevaisuuteen. Toiseksi tunnistetaan ja muutetaan masennuksen taustalla olevia laajempia perusoletuksia tai -uskomuksia. Mikäli muutoksia saadaan näissä eikä pelkästään välittömissä ajatuksissa, on hoidon tulos pysyvämpi kuin välittömien ajatusten muuttamiseen perustuvana. Beckin kognitiivinen terapia depression hoitamiseksi on tutkituin psykoterapian muoto. Keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää, että kognitiivinen terapia on yhtä tuloksellinen masennuksen hoidossa kuin trisykliset depressiolääkkeet ja oireiden uusiutuminen on vähäisempää kuin lääkkeillä hoidetuilla. Koska tutkimukset koskevat suurimmalta osin avohoitopotilaita, niitä ei voida yleistää koskemaan hyvin vaikeita masennuksia. Myöskään kroonisesta masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ei kognitiivisen terapian osalta ole riittävästi tietoa (taulukko « Kognitiivisen terapian tuloksellisuus yleisimmin tutkituissa häiriöissä.»3).

Muut keskeiset sovellukset

Syömishäiriöiden kognitiivisten terapioiden perustana on näkökohta, että oireet liittyvät kehon painon ja muodon persoonallisiin merkityksiin. Kognitiivis-konstruktiivisessa mallissa vuorostaan kyseiset mielenterveyden häiriöt selitetään yksilöitymisongelmien ja niihin liittyvien merkitysten pohjalta. Edellisen mallin mukaisessa terapiassa pyritään tunnistamaan erilaisia ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä, jotka liittyvät syömishäiriöisen käyttäytymiseen alkamiseen ja sen ylläpitämiseen. Kriittisten kognitiivisten prosessien tunnistamisen jälkeen yritetään rakentaa uutta suhdetta kehoon. Usein mukana on myös erilaisia behavioraalisia menetelmiä. Jälkimmäisessä mallissa kehollisuutta pyritään tarkastelemaan ja ymmärtämään heijastuksena määrätynlaisesta merkitysorganisaatiosta, joka pitää sisällään syvää riippuvuutta muista oman arvon määrittämisessä. Tavoitteena on oman yksilöllisyyden tukeminen ja sisäistyneiden standardien muuttaminen palvelemaan lisääntyvää luottamusta omaan yksilöllisyyteen.

Ahmimishäiriöiden hoidon tuloksellisuustutkimukset ovat osoittaneet, että noin puolet potilaista pystyy lopettamaan ahmimisen ja jopa 90 % pystyy vähentämään ahmimista ja oksentamista. Laihuushäiriön osalta tutkimuksia on tehty varsin vähän, vaikka kognitiivista terapiaa on suhteellisen paljon sovellettu sen hoitamisessa. Esitettyjen tutkimusten pohjalta ei ole olemassa selvää näyttöä kognitiivisen terapian tuloksellisuudesta laihuushäiriön hoitamisessa.

Päihdeongelmien kognitiivisessa mallissa lähdetään liikkeelle päihteiden käyttöä aktivoivista ulkoisista ja sisäisistä tekijöistä. Näihin liittyy erilaisia uskomuksia päihteiden myönteisistä vaikutuksista ja näiden vaikutusten ennakointia erilaisten kognitiivisten prosessien välityksellä. Näin rakentuu hyvin voimakas halu päihteiden käyttöön, joka on lähes verrattavissa nälän ja janon tuntemuksiin. Toistuvat kokemukset lisäävät kyseistä paineisuutta ja tätä välittävät lisääntyvät kognitiiviset tekijät. Kognitiivista mallia sovelletaan suhteellisen paljon päihdeongelmien hoitamisessa. Tulostutkimukset osoittavat, että kognitiivinen terapia auttaisi lähinnä niitä henkilöitä, joilla päihdeongelmaan liittyy ahdistuneisuutta ja masennusta.

Persoonallisuushäiriöiden hoidossa on myös sovellettu kahta mallia. Ensimmäisessä on keskitytty kunkin persoonallisuushäiriön tyypillisiin dysfunktionaalisiin kognitioihin, niiden tunnistamiseen ja korvaamiseen. Toinen malli, joka on liitetty erityisesti rajatilaisten potilaiden terapiaan, korostaa vaikeasti säädeltävien tunnetilojen tunnistamista ja niiden hallintaa. Terapiaan on liitetty usein mukaan erilaisia harjoituksia vaikeiden tunnetilojen tunnistamiseksi ja kontrolloimiseksi. Kontrolloidut tutkimukset osoittavat kognitiivisen terapian olevan tuloksellista persoonallisuuden häiriöiden hoidossa. Vertailussa kognitiivisen terapian vaikuttavuus ei ole merkitsevästi eronnut psykodynaamisen psykoterapian vaikuttavuudesta.

Psykoottisten potilaiden osalta ei ole löydettävissä varsinaisia kontrolloituja tulostutkimuksia. Sen sijaan on kuvattu yksittäisiä hoitotapauksia. Niissä on tavallisesti sovellettu mallia, jossa yritetään tunnistaa esimerkiksi ääniharhoihin tai muihin psykoottisiin oireisiin liittyviä uskomuksia ja muuttaa niitä yhdessä potilaan kanssa aikaisempaa funktionaalisemmaksi. Vastaavasti toisissa sovelluksissa on pyritty tukemaan perusidentiteettikokemusten rakentumista käymällä potilaan kanssa läpi häneen liittyviä tapahtumia ajallisessa ja paikallisessa ulottuvuudessa.

Kognitiivisten terapioiden historia on suhteellisen lyhyt. Niiden kehittäminen on korostuneesti nojautunut tietoon ihmisen tietoprosesseista, niiden välisistä suhteista ja kehityksestä. Alkuvaiheessa korostuivat rationaaliset tietoprosessit, mutta tunnetieto on noussut yhä enemmän esille ja myös eri tietoprosessien väliset suhteet. Myös kognitiivisen terapian tulevaisuus olennaisesti liittyy siihen, mitä tietoa tutkimusten kautta saadaan tulevaisuudesta ihmisen tietoprosesseista ja niiden yhteydestä erilaisiin psykopatologioihin. Erityisesti tarvitaan entistä systemaattisempaa tietoa merkitysten rakentumisesta ihmismielessä ja niihin vaikuttavista tekijöistä.

Taulukko 1.  Keskeiset ja yleiset dysfunktionaaliset ajatukset.
Mielivaltainen päättely, jolloin johtopäätös tehdään, vaikka tälle ei ole mitään todistusaineistoa tai se olisi jopa johtopäätökselle vastakkainen. Esimerkiksi ahkerasti ja tunnollisesti uurastava henkilö korostaa depressiossa omaa laiskuuttaan.
Valikoiva abstraktio eli tilanteen käsitteellistäminen jonkin yksityiskohdan perusteella, joka on irrotettu kokonaisuudesta ja samalla muun tietoaineksen kieltäminen. Esimerkiksi masentunut ihminen voi kertoa, kuinka joku tuttava ei hymyillyt hänelle jonain päivänä ja se merkitsi, että tuttava on vihainen asianomaiselle henkilölle.
Yliyleistäminen, jossa yhden tai erillisen kokemuksen perusteella muodostetaan yleinen sääntö ja sovelletaan sitä moniin tilanteisiin. Esimerkiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivä henkilö voi tuoda esille, että hänen esiintyessään joku kuulija vältti katsomasta häntä ja oletti, että varmaankin kaikki kuulijat pitivät häntä kurjana ja säälittävänä.
Dikotominen ajattelu, jolloin käytetään itsen ja muiden luokittamisessa äärimmäisiä kategorioita. Esimerkiksi perfektionistinen ja täydellisyyteen pyrkivä henkilö tuo esille ajatuksen: "Koska en ollut tässä suorituksessa kaikista paras, olen täysin kyvytön".
Personalisaatio, joka tarkoittaa henkilön taipumusta kokea ulkoiset tapahtumat itseensä liittyviksi, vaikka tälle ei olisi mitään perustaa. Esimerkiksi väkivallan uhkaa kokeva henkilö huomaa poliisiauton, jolloin hänelle tulee mieleen ahdistava ajatus, että poliisit varmaankin etsivät häntä ja hän on tehnyt jotain väkivaltaista.
Pakottava ajattelu, joka muodostuu erilaisista sisäisistä imperatiiveista kohdentuen itseen tai muihin. Esimerkkinä voidaan ottaa käsien vapinasta ruokailutilanteissa kärsivä henkilö, joka ajattelee, että hänen täytyy täysin ja ehdottomasti hallita kätensä, jotta hän voi säilyttää arvostuksensa muiden silmissä.
Taulukko 2.  Kognitiivisen psykoterapian toteuttamisen periaatteita.
1.Kognitiivinen terapia perustuu potilaan ja terapeutin väliseen yhteistyöhön. Yhdessä tehdään suunnitelmat terapian tavoitteista, terapiakäytännöstä ja esimerkiksi potilaan omasta työskentelystä terapiaistuntojen välillä ottaen huomioon kuitenkin potilaan tila ja edellytykset.
2.Kognitiivisen terapian edellytyksenä on hyvä yhteistyösuhde, jossa terapeutilta edellytetään myötäelävää ja keskittyvää kuuntelemista sekä yleisen huolenpidon ja kiinnostuksen välittämistä. Usein korostetaan empatiaa, aitoutta ja emotionaalista lämpöä.
3.Terapiassa käytetään erilaisia strategisia kysymyksiä, joilla ohjataan potilasta tutkimaan omia sisäisiä prosessejaan ja etsimään uusia vaihtoehtoisia näkökulmia.
4.Kotitehtävät ovat olennainen osa kognitiivista terapiaa. Ne ovat tavallisesti omien ajatusten kirjaamista ja muunlaista itsensä tutkimista kirjoittamalla sitä päiväkirjaan.
5.Kognitiivinen terapia on suhteellisen strukturoitua ja tämä struktuuri voi tuoda myös rakennetta potilaan elämään.
6.Kognitiivinen terapia perustuu induktiiviseen menetelmään. Terapeutti tuottaa testattavia hypoteeseja kyselemällä ja keräämällä tietoa. Potilas voi itse oppia samanlaisen itsensä tutkimisen ja omien ajatustensa testaamisen.
7.Tyypillisesti kognitiivinen terapia etenee ongelmaan liittyvien ajatusten ja niiden sisältämien uskomusten tunnistamisesta niiden funktionaalisuuden ja dysfunktionaalisuuden arviointiin ja päättyy korvaavien funktionaalisten ajatusten rakentamiseen ja niiden käytön harjoittamiseen.
Taulukko 3.  Kognitiivisen terapian tuloksellisuus yleisimmin tutkituissa häiriöissä.
Perustuvat meta-analyysiin, jossa oli 9 138 terapiapotilasta ja 325 tutkimusta (Butler C A, Beck J S. Cognitive therapy outcomes: A Review of meta-analyses. Journal of the Norwegian Psychological Association 2000;37:1–9.)
Vaikuttavuusarvo,effect sizeProsentuaalisesti parempi tuloskuin kontrolliryhmässä
Aikuisten masennus.8279 %
Yleistynyt ahdistus1.0485 %
Paniikkihäiriö.9182 %
Sosiaalinen fobia.9382 %
Nuorten masennus1.1187 %

Kirjallisuutta

  1. Beck A T, Emery G, Greenberg, R L. Anxiety disorders and phobias: a cognitive perspective. New York: Basic Books, 1985.
  2. Beck A T, Rush A J, Shaw B F, ym. Cognitive therapy of depression. New York: Guilford Press, 1980.
  3. Buttler A C, Beck J S. Cognitive therapy outcomes: A review of meta-analysis. Journal of the Norwegian Psychological Association 2000; 37: 1–9.
  4. Cormac I, Jones C, Silveira da Mota Neto J. Cognitive behaviour therapy for schizophrenia. The Cochrane Library, Chichester: John Wiley & Sons, 2004.
  5. Greenberg L S. Emotion focused therapy: Coaching clients to work through feelings. Washington, D.C.: American Psychological Association, 2002.
  6. Guidano V F. The self in process: Toward a post-rationalist cognitive therapy. New York: Guilford, 1991.
  7. Hay P J, Bacaltchuk J. Psychotherapy for bulimia nervosa and binging. The Cochrane Library, Chichester: John Wiley & Sons, 2004.
  8. Holmberg N, Kähkönen S. Kognitiivisen psykoterapian perusperiaatteet ja käyttö mielialahäiriöissä. Duodecim 2006; 122: 711–9.
  9. Kähkönen S, Karila I, Holmberg N, toim. Kognitiivinen psykoterapia. Helsinki: Duodecim, 2001.
  10. Leichsenring F, Leibing E. The effectiviness of psychodynamic therapy and cognitive therapy in the treatment of personality disorders: a meta-analysis. Am J Psychiatry 2003; 160: 1223–32.
  11. Mahoney M J, toim. Cognitive and constructive psychotherapies: Theory, research and practice. New York: Springer Publishing, 1995.
  12. Merlo M C, Perris C, Brenner H D. Cognitive therapy with schizophrenic patients. New York: Hogrefe & Huber, 2002.
  13. Linehan M M, Schmidt H, Dimeff L A, Craft J C, Kanter J, Comtois K A. Dialectical behaviour therapy for patients with borderline personality disorder and drug-dependence. Am J Addict 1999; 8: 279–92.
  14. Perris C, McGorry P D, toim. Cognitive psychotherapy of psychotic and personality disorders. Chichester: John Wiley & Sons, 1998.
  15. Toskala A, Hartikainen K. Minuuden rakentuminen. Psyykkinen kehitys ja kognitiivis-konstruktivistinen psykoterapia. Keuruu: Otava, 2005.