Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Terveyskirjasto - Duodecim
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Etusivu » Hyvä kumppani ja kivat kaverit tuovat terveyttä arkeen
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt!

Hyvä kumppani ja kivat kaverit tuovat terveyttä arkeen

Elämä pelissä
7.1.2009
Tuija Martelin, Markku T. Hyyppä, Kaisla Joutsenniemi ja Tarja Nieminen

Ihminen tarvitsee muita ihmisiä elämänsä kaikissa vaiheissa. Jotta vastasyntynyt lapsi ylipäätään selviytyisi hengissä ja hänestä vähitellen kehittyisi yhteiskunnassa toimimaan kykenevä yksilö, hän tarvitsee muiden ihmisten antamaa rakkautta, suojaa, hoivaa, huomiota ja opastusta. Moderni aivotutkimus on osoittanut, että vastasyntyneen aivoissa on valmius (mielenmalli) ottaa vastaan sosiaalisesta ympäristöstä tulevia viestejä. Varhaiset hyvät kiintymyssuhteet muuttuvat niin sanotuiksi sosiaalisiksi aivoiksi kutsuttujen aivoverkostojen välityksellä pysyväksi aivotoiminnaksi. Aivotoiminta ja tunne-elämä kehittyvät käsi kädessä, ja lapsesta kasvaa terve aikuinen.

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä

Muiden ihmisten merkitys yksilön elossapysymiselle, terveydelle ja hyvinvoinnille ei rajoitu vain lapsuusaikaan. Muiden ihmisten antama apu ja tuki kohentavat terveyttä kaikissa elämänvaiheissa, ja sosiaalisesti toimeliaat ihmiset voivat keskimäärin paremmin kuin vähemmän aktiiviset. Myös tietynlaisessa yhteisössä eläminen tai tiettyyn osakulttuuriin kuuluminen voi vaikuttaa yksilön terveyteen. Esimerkiksi suomenruotsalaisten pitkän elinajan ja paremman terveyden on usein arveltu osittain johtuvan tässä kieliryhmässä vallitsevasta yhteisöllisyydestä, me-hengestä. Jo kauan on myös ollut tiedossa, että parisuhteessa elävien terveys on keskimäärin parempi kuin muiden.

Eläimet ovat olleet ihmisen kumppaneina jo pitkään, ja esimerkiksi koiran kesyttäminen alkoi jo noin 15 000 vuotta sitten. Nykyään harvemmat tarvitsevat koiraa karjalauman paimennukseen, mutta sitäkin useammille koira - tai jokin muu eläin - on tärkeä seuralainen ja perheenjäsen. Lemmikkien vaikutuksista omistajiensa terveyteen on viime aikoina saatu paljon vakavasti otettavaa tutkimustietoa. Tulokset ovat osittain ristiriitaisia, mutta pääasiassa vaaka on kuitenkin kallistunut myönteisten vaikutusten suuntaan.

Henkistä tukea ja käytännön apua muilta ihmisiltä

Sosiaalisten suhteiden ja niiden kautta saatavan tuen on jo pitkään tiedetty olevan yhteydessä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä kuolleisuuteen. Tuki voi olla luonteeltaan monenlaista, esimerkiksi tunne- eli henkistä tukea, käytännön apua, tietoa tai arvonantoa. Määrä ei korvaa laatua: jo yksikin hyvä ihmissuhde voi tarjota riittävästi tukea, kun taas monetkaan kontaktit eivät sitä takaa. Avun ja tuen saamisen lisäksi myös niiden antamisen on havaittu vaikuttavan myönteisesti terveyteen.

Sosiaalisen tuen on arvioitu toisaalta vähentävän joidenkin sairauksien puhkeamista ja toisaalta edistävän toipumista. Tutkimuksissa on tarkasteltu erityisesti sydän- ja verisuonitauteja, mutta joidenkin tulosten mukaan sosiaalinen tuki tai pikemminkin sen puute on yhteydessä myös muiden tautien, esimerkiksi kasvainten, kehittymiseen. Sosiaalinen tuki on yhteydessä myös psyykkiseen hyvinvointiin. Taulukossa sivulla 143 on esitetty vähintään neljästä psyykkistä pahoinvointia ilmentävästä oireesta (esimerkiksi unettomuudesta, rasittuneisuudesta, tarpeettomuuden tai masentuneisuuden tunteista) kärsivien osuudet suomalaisessa aineistossa vuonna 2000 sen mukaan, kuinka monen ihmisen vastaaja katsoi todella välittävän hänestä ja kuinka monelta hän arvioi saavansa käytännön apua sitä tarvitessaan. Suurin osa ilmoitti, että välittäviä tai apua antavia ihmisiä oli ainakin kaksi. Vain noin 2–5 sadasta koki, ettei yksikään ihminen todella välittänyt heistä tai etteivät he voineet saada keneltäkään käytännön apua. Psyykkinen pahoinvointi oli tässä ryhmässä selvästi yleisintä. Tilanne oli puolestaan paras niillä, joilla välittäviä tai käytännön apua antavia ihmisiä oli kaksi tai usempia. Jo yksikin tällainen läheinen merkitsi kuitenkin huomattavaa parannusta verrattuna tukea antavien ihmisten täydelliseen puuttumiseen.

Miksi sosiaalinen tuki sitten vaikuttaa terveyteen? Mahdollisia selityksiä tälle ilmiölle on monia. Muilta ihmisiltä saatu tuki, neuvot ja apu, heidän harjoittamansa kontrolli tai läheisten ihmissuhteiden antama elämän tarkoituksellisuuden tunne voivat auttaa ja kannustaa huolehtimaan terveydestä, esimerkiksi syömään terveellisesti, liikkumaan riittävästi, lopettamaan tupakoinnin, rajoittamaan alkoholinkäyttöä, hakemaan apua sairauden sattuessa ja noudattamaan hoito-ohjeita. Käyttäytymisen ohella sosiaalinen tuki vaikuttaa myös tunteisiin ja mielialaan. Muilta ihmisiltä saadun tuen on usein katsottu olevan erityisen tärkeätä stressiä aiheuttavissa tilanteissa, esimerkiksi sairastumisen yhteydessä: se toimii puskurina stressiä vastaan ja lieventää sen haitallisia vaikutuksia. Vaikutukset terveyteen välittyvät erilaisten fysiologisten tekijöiden – kuten verenpaineen, hormonaalisten tekijöiden, hermoston toiminnan ja immuunijärjestelmän - välityksellä.

Tietomme välittävistä mekanismeista sekä muista sosiaalisten verkostojen terveysvaikutuksiin liittyvistä seikoista ovat huomattavasti karttuneet parin viime vuosikymmenen aikana, mutta monet kysymykset ovat edelleen avoimia. Lisää tietoa kaivataan esimerkiksi siitä, mikä on sosiaalisen tuen merkitys terveydelle eri elämänvaiheissa. On saatu viitteitä siitä, että varhaislapsuus on tässäkin suhteessa kriittinen vaihe: hyvä lapsi-vanhempi-suhde ennustaa tukea antavien verkostojen laajuutta vielä aikuisiässä. Tuoreet tutkimukset ovat myös viitanneet siihen, että erityisesti verkostoihin sisältyvä luottamus ja vuorovaikutus, kansalaisaktiivisuus ja sosiaalinen osallistuminen - eli sosiaalinen pääoma - näyttävät parantavan terveyttä, jopa enemmän kuin sosiaalinen tuki.

Me-hengessä eletään pidempään

Sosiaalinen pääoma on sosiaalista ympäristöä kuvaava käsite. Kansanterveyden edistäjät, epidemiologit ja muut terveystutkijat ovat kiinnittäneet huomiota sosiaalisen pääoman terveysvaikutuksiin. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan väestölle tai kansanryhmälle ominaista yhteisöllisyyttä, jossa keskinäinen luottamus auttaa osallistumaan kansalaistoimintaan ja toimimaan aktiivisesti kansalaisverkostoissa. Sosiaalinen pääoma kasautuu yhteisöön, jossa perinteisesti vallitsee me-henki ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Me yhdessä -tavoitteiden innostamassa yhteisössä jokainen yksilö uskoo, että ryhmän muutkin jäsenet aikovat tehdä tavoitteena olevan teon. Kaikille yhteisön toimijoille yhteinen päämäärä ei vielä riitä, vaan kaikki sitoutuvat tavoitteisiin. Sitoutumiseen tarvitaan keskinäistä luottamusta.

Satakahdeksankymmentä vuotta sitten ranskalainen Alexis de Tocqueville kierteli Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Nuoren kansakunnan yhdistysinto teki niin suuren vaikutuksen ranskalaiseen, että hän kirjoitti: "Mikään ei ansaitse suurempaa huomiota kuin Amerikan henkiset ja moraaliset yhdistykset." Vieläkin amerikkalaiset ovat yhdistysten lukumäärässä kansojen kärkisijoilla – heti Pohjoismaiden jälkeen. Mutta mikä vapaaehtoisissa järjestöissä ja yhdistyksissä saattoi innostaa ranskalaisvierasta? Varmaankin se, ettei Ranskassa tunnettu kansalaisten vapaaehtoista toimintaa eikä demokratia Euroopassa tarkoittanut samaa kuin Yhdysvalloissa.

Nyky-Suomessa vapaaehtoinen yhdistystoiminta tuntuu luonnolliselta tavalta toimia kansalaisena. Meille ominainen talkootoiminta tarkoittaa vastikkeetonta naapuri- ja tuttava-apua, jota tarvitaan jonkin hankkeen toteuttamiseksi. Tässä käytetyn määritelmän mukaan sosiaalinen pääoma tarkoittaa kansanryhmälle tai väestölle ominaista yhteenkuuluvuutta, joka näkyy vapaaehtoisessa sosiaalisessa osallistumisessa, kansalaisjärjestöissä ja keskinäisen luottamuksen liimaamissa löyhissä verkostoissa. Talkoot (tai pohjalaisittain kökkä) on suomalaiskansallista sosiaalista pääomaa.

Miten sosiaalinen pääoma liittyy hyvinvointiin ja terveyteen? Siten, että terveet ja pitkäikäiset väestöt näyttävät omaavan runsaasti sosiaalista pääomaa. Okinawan väestö Japanissa ja suomenruotsalaiset ovat esimerkkejä pitkäikäisistä väestöistä, joissa on runsaasti sosiaalista pääomaa.

Väestömäärään nähden suhteutettuna Okinawalla elää enemmän terveitä 100-vuotiaita kuin missään muualla maailmassa. Okinawalaisia pidetäänkin maailman terveimpänä kansana.

Henkinen hyvinvointi, elämän rytmittäminen vuodenaikojen mukaan, henkiparantaminen, pahan stressin välttäminen ja ihmissuhdeverkostojen tiiviys ovat okinawalaisia kulttuuriominaisuuksia, joita ei tavata yhtä vahvoina muualla Japanissa. Talkoot (yuimaru) ja osuustoiminnalliset kaveripiirit (moai) kuuluvat okinawalaisten arkipäivään.

Maantieteellisesti läheisempi ja kohtuullisen hyvin selvitetty hyvinvointiesimerkki löytyy Ahvenanmaalta. Väestöpohja on pieni Okinawan 1,3 miljoonaan verrattuna, ja sen elinkaarta on seurattu vuosikymmenet. Syntyessään ahvenanmaalainen voi odottaa elävänsä 2–3 vuotta pitempään kuin mannersuomalainen. Esimerkiksi aivohalvaukseen kuoleminen, joka on ikääntyneiden yleisimpiä kuolinsyitä, on harvinainen Ahvenanmaalla. Myös Suomen ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asukkaat elävät yhtä vanhoiksi kuin Okinawalla eivätkä kuole aivohalvaukseen.

Jos hyvä terveys ja pitkä elämä ovat todella seurausta sosiaalisesta pääomasta, niin löytyykö manner-Suomesta sitä? Vastaus on myönteinen ja perustuu seuraaviin havaintoihin: 1. Pohjanmaan maakunnan eli Vaasan rannikkoseudun kaksikielisen väestön elinajan odote on maailman pisimpiä. 2. Suomen ruotsin- ja suomenkielisen väestön terveydessä ja kuolleisuudessa on suuri ero ruotsinkielisen väestön hyväksi. 3. Pohjanmaan ruotsinkielinen väestö säilyttää työkykynsä merkitsevästi pitempään ja elää vanhemmaksi kuin samalla alueella asuva suomenkielinen väki, joka terveydeltään edustaa keskivertosuomalaisia. 4. Sosiaalista pääomaa on suomenruotsalaisessa yhteisössä merkitsevästi enemmän kuin samalla alueella asuvassa suomenkielisessä yhteisössä. 5. Sosiaalinen pääoma liittyy terveyteen muista terveyteen vaikuttavista tekijöistä riippumatta. 6. Ja tärkein lopuksi: koko Suomea edustavassa aikuisväestössä sosiaalinen pääoma eli sosiaalinen osallistuminen sekä kulttuuri- ja harrastustoiminta liittyvät kuolleisuuteen siten, että aktiiviset ihmiset säilyvät elossa pitempään kuin vähemmän aktiiviset ja passiiviset.

Puoliso on hyvä henkivakuutus

Parisuhteessa elävillä puoliso on tärkeä sosiaalisen tuen lähde. Valtaosa suomalaisista on ainakin jossakin elämänsä vaiheessa avio- tai avoliitossa. Esimerkiksi vuoden 2005 lopussa naimisissa olevien, eronneiden tai leskien osuus kaikista 45 vuotta täyttäneistä oli 80–90 prosentin luokkaa, 30–44-vuotiaista 50–70 prosenttia. Parhaillaan tai ainakin joskus elämänsä aikana parisuhteessa eläneiden osuudet ovat vielä suuremmat, sillä edelliset luvut eivät ota huomioon avoliittoja, muuntyyppisistä vakituisista parisuhteista puhumattakaan. Vuoden 2004 lopussa avio- tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa eli noin 70 prosenttia kaikista 30-64-vuotiaista suomalaisista.

Parisuhteessa elävien - etenkin naimisissa olevien - on varsin johdonmukaisesti havaittu elävän pitempään ja olevan myös useiden muiden osoittimien valossa keskimäärin terveempiä kuin muut. Jos esimerkiksi 30–64-vuotiaan naimisissa olevan miehen riskiä kuolla merkitään luvulla 100, samaan ikäryhmään kuuluneen leskimiehen vastaava luku Suomessa 1990-luvun loppupuoliskolla oli noin 230 ja naimattoman tai eronneen miehen miltei 300, kun ryhmien ikärakenteen erojen vaikutus on otettu huomioon.

Naisilla erot ovat hiukan pienemmät, mutta silti selkeät: leskien, eronneiden tai naimattomien riski oli noin kaksinkertainen naimisissa oleviin naisiin verrattuna. Suhteelliset kuolleisuuserot ovat vanhemmissa ikäryhmissä pienemmät kuin keski-ikäisillä, mutta erot säilyvät samansuuntaisina vielä 80 vuotta täyttäneilläkin. Siviilisäätyryhmien kuolleisuuserot ovat keski-ikäisillä erityisen suuret alkoholiin liittyvissä taudeissa, tapaturmissa ja hengityselinten taudeissa. Siviilisäätyryhmien kuolleisuuserojen suuruutta ja merkitystä voi havainnollistaa laskelmalla, jonka mukaan lähes 40 prosenttia kaikista 30–64-vuotiaiden miesten ja runsas neljännes samanikäisten naisten kuolemista Suomessa jaksolla 1996–2000 olisi vältetty, jos kaikkien siviilisäätyryhmien tilanne olisi ollut yhtä edullinen kuin naimisissaolevien.

Parisuhteessa elävien elämä on paitsi pitempi, myös monella tapaa keskimäärin terveempi kuin muilla. Miehillä erot ovat selkeämpiä kuin naisilla. Esimerkiksi Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan suurempi osuus naimisissa tai avoliitossa elävistä 30 vuotta täyttäneistä miehistä koki terveytensä hyväksi ja pienempi osuus kärsi jostakin pitkäaikaissairaudesta tai oli ollut viimeisen vuoden aikana sairaalahoidossa kuin ilman parisuhdetta elävistä. Molemmilla sukupuolilla vakava masennus oli harvinaisempaa parisuhteessa elävillä erityisesti eronneisiin ja leskiin verrattuna, ja myös lievempiä psyykkisiä oireita esiintyi heillä vähemmän.

Siviilisäätyryhmien kuolleisuus- ja sairastavuuserojen ajatellaan johtuvan osittain terveyteen liittyvästä valikoitumisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että niin sanotusti terveet päätyvät todennäköisemmin parisuhteeseen kuin vähemmän terveet. Toisaalta myös hyvää terveyttä edistävät tekijät, kuten terveelliset elintavat sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti vakaa elämäntilanne, lisäävät todennäköisyyttä löytää puoliso ja myös pysyä parisuhteessa. Muun muassa runsas tupakoiminen on monien mielestä epämiellyttävä tapa, joka voi estää seurustelun kehittymisen vakavammaksi suhteeksi. Lapsen kasvattamista suunnittelevat saattavat myös arvioida puolisokandidaatteja tulevien tai olemassa olevien lastensa vanhempina, ja tällöinkin terveydellä ja terveyskäyttäytymisellä on todennäköisesti merkitystä.

Toisaalta ajatellaan myös, että itse parisuhteella on terveyttä edistäviä tai suojaavia vaikutuksia, ja tällöin puhutaan parisuhteen kausaalisesta eli syy-yhteydessä olevasta vaikutuksesta terveyteen. Hyvässä parisuhteessa elävät henkilöt saavat yleensä puolisoltaan sekä henkistä että käytännöllistä tukea. Usein yksilön sosiaaliset verkostot laajenevat puolison ystävien, sukulaisten ja muiden kontaktien myötä. Tällöin parisuhteessa elävien henkilöiden saatavilla on yksin asuviin verrattuna enemmän myös kodin ulkopuolisten henkilöiden tukea.

Puolison kautta tulevaan sosiaaliseen tukeen kuuluvat päivittäisen kanssakäymisen eri ulottuvuudet kuten läsnäolo aamiaispöydässä, kuulumisten vaihto päivän päätteeksi sekä lohduttaminen arjen vastoinkäymisissä ja elämän kriisitilanteissa. Myös sosiaalinen kontrolli on yksi sosiaalisen tuen ulottuvuus. Silloin kun itsellä on vaikeaa, puoliso pitää huolta, ettei elämä täysin lipsahda raiteiltaan. Tiedetäänkin, että puolison menetyksen seurauksena elintavat helposti huonontuvat. Muun muassa tupakointi ja alkoholinkäyttö saattavat olla keinoja selvitä puolison menettämiseen liittyvästä stressistä ja surusta, mutta niiden lisääntynyt käyttö voi osittain johtua myös siitä, ettei puoliso ole enää kontrolloimassa elintapoja.

Puolison kanssa asuvat saavat arjessa myös terveyttä ylläpitävää käytännöllistä tukea, jonka tärkeä osa on asuinkulujen sekä muiden päivittäisten menojen jakamisesta syntyvä taloudellinen turva. Pitkään yhdessä asuneet puolisot saattavat myös erikoistua omiin osaamisalueisiinsa, jolloin heidän ei tarvitse selviytyä kaikista kotitöistä. Toinen saattaa pitää palovaroittimet ajan tasalla, luoda lumet, hiekoittaa pihatiet ja huollattaa autoa säännöllisesti. Järjestelmällisempi puoliso taas varaa toisen lääkäriajat ja pitää yllä sosiaalisia suhteita muistamalla sukulaisten syntymäpäivät. Kaikki nämä tekijät edistävät ja ylläpitävät terveyttä.

Myös liiton laadulla on väliä

Terveyden kannalta on merkitystä, asuuko avo- vai avioliitossa. Vielä 1970-luvulla avoliitossa elämistä pidettiin erikoisena ja puhuttiin susipareista. Sittemmin avoliitot ovat selvästi yleistyneet. Ne ovat usein lyhyitä välivaiheita ennen avioitumista, mutta jotkut pariskunnat ovat tyytyväisiä avoliitossa eivätkä suunnittele avioitumista. Avioliittoon verrattuna avoliiton terveyttä edistävä vaikutus ei näytä olevan yhtä voimakas, sillä avoliitossa elävillä tiedetään olevan korkeampi kuolleisuus, ja heidän alkoholinkulutuksensa on runsaampaa kuin avioliitossa elävillä. Tähän saattaa osittain vaikuttaa avoliittojen lyhyempi pituus, sillä jotkut avioliiton terveyttä edistävät vaikutukset ilmenevät vasta vuosien yhteisen avioelämän jälkeen. Avoliitossa elävät henkilöt eivät myöskään välttämättä jaa taloudellisia menoja. Avoliittoon voi myös liittyä epävarmuutta, joka aiheuttaa psyykkistä kuormittuneisuutta.

Myös asuminen samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa esimerkiksi rekisteröidyssä parisuhteessa on suotuisaa terveyden kannalta, mutta tästä on vähemmän tutkimustietoa. Koska yhteiskunnan ja oman sosiaalisen verkoston tuki saattaa olla samaa sukupuolta olevilla pareilla heikompi kuin heteropareilla, on mahdollista, että samaa sukupuolta olevan puolison tuella on jopa tärkeämpi merkitys kuin heteropuolison tuella. Ja myös samaa sukupuolta oleva henkilö pyrkii vaikuttamaan puolisonsa tupakointiin, alkoholin käyttöön, liikuntaan, ruokavalioon ja seksuaaliseen terveyskäyttäytymiseen.

Puolison terveyttä edistävä vaikutus on todettu hyvin erilaisissa länsimaisissa väestöissä. Jokainen avio- ja avoliitto on kuitenkin erilainen, eikä tutkimustuloksia voi yleistää koskemaan jokaista yksilöä. Mikäli puolisoiden välillä on erimielisyyksiä, parisuhteen laatu on todennäköisesti heikentynyt. Tällöin puolison kanssa asumiseen ei välttämättä liitykään sosiaalista ja käytännöllistä tukea, vaan vihamielisyyttä ja stressiä. Toisaalta esimerkiksi sairaan puolison omaishoitajana toimiminen on henkisesti ja fyysisesti hyvin kuormittavaa. Huonossa tai kuormittavassa parisuhteessa elävien terveys lieneekin lähempänä yksin elävien terveyttä kuin onnellisessa parisuhteessa elävien terveyttä.

Viime vuosikymmenien aikana avioliitossa elävien suomalaisten osuus on vähentynyt, kun taas yksin asuminen sekä avoliitot ovat yleistyneet. Avioliittoa kuitenkin arvostetaan edelleen, ja avioliittoinstituution merkitys on saattanut jopa kasvaa, mikä kompensoi muiden perinteisten instituutioiden (uskonto, puoluepolitiikka) merkityksen heikkenemistä. On myös mahdollista, että kumppanin merkitys terveydelle voi tulevaisuudessa olla peräti nykyistä suurempi.

Lemmikeistä iloa ja terveyshyötyä

Suomessa arvioidaan olevan noin 600 000 koiraa ja yli puoli miljoonaa kissaa. Määrien arviointi on vaikeaa, koska tarkkaa tietoa ei ole. Monien muitten lemmikkien määrästä ei ole näinkään tarkkaa arviota. Vaikka lemmikeistä on usein iloa omistajilleen, ei niistä aina ole puhuttu terveysmielessä. Lemmikeillä voi olla sekä haitallisia että hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen. Lemmikkien aiheuttamista terveyshaitoista on mainittu esimerkiksi allergiat, raapimis- ja puremajäljet sekä zoonoosit eli eläinten ja ihmisten yhteiset tartuntataudit. Tieteelliset tutkimukset ovat saaneet osittain ristiriitaisia tuloksia lemmikinomistajien terveydestä: joittenkin tutkimusten mukaan lemmikkien omistajilla ei ole sen parempi terveys kuin muillakaan, mutta toisten tutkimusten mukaan lemmikkien omistajat ovat selvästi terveempiä kuin muut. Toisaalta ihmisten omien kokemusten mukaan lemmikin läsnäolo vähentää yksinäisyyttä ja sairauden tunnetta.

Viime aikoina allergian ja lemmikkien välisestä yhteydestä on saatu uutta tietoa. Kansanterveyslaitos on tutkinut maatilalla asuvien lasten terveyttä Suomessa. Näillä lapsilla todettiin merkittävästi vähemmän allergista herkistymistä kuin muilla lapsilla erityisesti, jos tilalla oli karjaa tai lemmikkieläimiä. Tulokset viittaavat siihen, että lasten varhaisella iällä kohtaama mikrobialtistus vähentää allergian kehittymisen riskiä. Samansuuntaisia havaintoja on tehty muissakin maissa.

Eräissä vanhusten hoitolaitoksissa on huomattu kissojen läsnäolon tuovan laitokseen kodinomaisuutta ja parantavan vanhusten psyykkistä hyvinvointia. Suomessa on myös terapiakoiratoimintaa: koirat vierailevat omistajiensa kanssa sairaaloissa, vanhainkodeissa, mielenterveyslaitoksissa, lasten- ja nuorisokodeissa. Koirien on havaittu aktivoivan laitoksessa asuvia ja vähentävän epäsosiaalista käyttäytymistä.

Koiraihmisten on todettu olevan enemmän vuorovaikutuksessa keskenään ja sosiaalisempia kuin muut, ja samanlaisia tuloksia on lemmikinomistajista yleensä. Australialaisen tutkimuksen mukaan lemmikkien omistajilla on paljon sosiaalista pääomaa, mikä puolestaan tutkijoiden mukaan saattaa edistää terveyttä. On myös havaittu, että eläimet ovat saaneet autistiset tai psyykkisesti sairaat lapset kommunikoimaan ulkomaailman kanssa enemmän kuin aikaisemmin. Masentuneelle koira voi olla se tekijä, joka saa hänet liikkeelle. Muutenkin koirat voivat parantaa elintapoja: uusien koiranomistajien on huomattu lisäävän liikuntaa niihin verrattuna, joilla ei ole koiraa. Onpa myös saatu tuloksia, joiden mukaan lemmikkien omistajien veren triglyseridiarvot ovat olleet alhaisempia kuin lemmikkejä omistamattomien.

Useiden tutkimusten mukaan lemmikkieläinten pitäminen alentaa verenpainetta, vähentää stressiä, parantaa psyykkistä hyvinvointia ja vähentää kuolleisuutta sydäninfarktin jälkeen. Lisäksi viime vuosina on tehty havaintoja siitä, miten koira on pystynyt ennakoimaan omistajansa sairauden ennen kuin tämä itse on havainnut mitään erityistä.

Vaikka lemmikkieläinten vaikutuksesta ihmisten terveyteen on osittain vastakkaisiakin tuloksia, voidaan laajan kirjallisuuskatsauksen perusteella kuitenkin tehdä seuraavat johtopäätökset lemmikkieläinten merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille: ihmisen ja lemmikkieläinten välinen vuorovaikutus vähentää joitakin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja fysiologisia stressireaktioita. Lemmikin omistajilla on todettu olevan keskimäärin parempi terveys kuin muilla. Kuitenkin hyvä terveys - kuten tämän kirjan eri luvuistakin voi päätellä - koostuu niin monesta eri tekijästä, että pelkkä lemmikki ei ole vastaus terveyspulmiin.

Sekä arkikokemus että tutkimustieto osoittavat, että sosiaaliset verkostot - muun muassa perhe, ystävä- ja tuttavapiiri, työkaverit, naapurit, harrastusryhmät ja muut yhteisöt - vaikuttavat monin tavoin terveyteemme. Muiden ihmisten ohella myös lemmikit antavat monille seuraa ja turvaa. Vaikka tässä luvussa onkin korostettu muiden ihmisten ja yhteisöjen sekä lemmikkieläinten merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä, on syytä muistaa, etteivät kaikki vaikutukset ole aina myönteisiä. Seura voi myös kannustaa terveyttä vaarantaviin elintapoihin, ja muut ihmiset voivat aiheuttaa huolta ja mielipahaa. Pääosin vaikutukset ovat kuitenkin myönteisiä: hyvät ihmissuhteet, avun ja tuen saaminen ja antaminen sekä aktiivinen osallistuminen yhteisiin toimiin pidentävät ikää ja edistävät terveyttä.