Todellakin, ero pessimistin ja optimistin välillä on oikeastaan hiuksen hieno. Nuo kaksi eivät oikeastaan näe eri asioita, vaan he tulkitsevat näkemäänsä eri tavalla. Optimistille puolillaan oleva juomalasi on "puoliksi täynnä", kun taas pessimistille lasi on "puoliksi tyhjä" (Mattila, 2006). Tällä erolla voi olla dramaattiset seurausvaikutukset koko ihmisen elämälle, mm. se että optimistit elävät keskimäärin 10 vuotta pidempään kuin pessimistit, ja optimistit menestyvät paremmin elämässä (Mustonen, Mattila, 2017).

Mutta tämän asioihin suhtautumistavan merkityksen näki jo Aristoteles, joka kirjassaan Nikomakhoksen etiikka (2002) totesi:

"Käsityksemme mukaan se, joka on todella hyvä viisas, kantaa kaikki kohtalot tyynesti. Ja missä tilanteessa tahansa hän saa aikaan parhaan tuloksen. Hän on kuin hyvä sotapäällikkö, joka käyttää hallinnassaan olevia sotajoukkoja strategisesti parhaalla tavalla, tai suutari, joka tekee tarjolla olevasta nahasta niin hyvät kengät kuin mahdollista."

On kulunut miltei 10 vuotta tämän Onnentaidot-kirjan ensimmäisestä julkaisusta (2009). Kuluneena aikana kirjassa kuvattu onnellisuuden tieteellinen tutkimus on paisunut valtavasti ja siitä on tullut maailman laajuista. Myös kirjassa kuvatut onnentaitoharjoitukset ovat saaneet lisää tukea tuloksellisuustutkimuksesta ja monista meta-analyyseistä (Mustonen, Mattila, 2017).

Kirjassa hahmoteltu erottelu kahteen erilaiseen onnellisuuden käsitteeseen on edelleen keskeisen tärkeä onnellisuustutkimuksen ymmärtämisen kannalta. Jo antiikin Kreikassa vallitsi yksimielisyys filosofikoulujen välillä, että ihmisen elämän lopullinen ja korkein päämäärä, johon kaikki tähtäävät, on eudaimonia. Vain siitä kiisteltiin, mistä tuo eudaimonia tai "kukoistaminen" koostuu: "Millaista on hyvä elämä ihmiselle?", "Miten minun tulisi elää?". Tämä sama kiista on periytynyt sellaisenaan moderniin psykologiaan.

Tällä hetkellä (2018) näyttää siltä, että onnellisuustutkijat ovat sulautumassa hyvinvoinnin tutkimukseen (well-being). Useimmat tutkijat ovat tajunneet, että "hyvään elämään" (eudaimonia) kuuluu muitakin elementtejä kuin nautintoa (subjective well-being). Monet psykologit ovatkin entistä enemmän ryhtyneet yhteistyöhön filosofien kanssa esim. Waterman (2013) ja Vittersø (2016).

Kaikki tarjoavat omaa versiotaan "hyvästä elämästä", esimerkiksi Martin Seligman on jatkuvasti laajentanut näkemystään asiasta. Vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Flourish hän kuvasi hyvää elämää ns. PERMA-mallilla. Sen mukaan hyvään elämään kuuluu: -positiivisia tunteita, flow-kokemuksia (engagement), ihmissuhteita (relationships), merkityksellisyyden kokemuksia ja saavutuksia (achievement). Seligman kertoo myös miten hän on uransa aikana (2000-luvun alusta alkaen) muuttanut käsitystään positiivisen psykologian tavoitteesta: onnellisuudesta tyytyväisyyteen (life satisfaction) ja edelleen hyvinvointiin (well-being) tai kukoistamiseen (flourishing). Seligman on myös koko ajan laajentanut positiivisen psykologian sovellusaluetta yksilöistä yhteisöihin, kuten koulut, armeija ja kansakunnat (Seligman, 2018).

Positiivinen psykologia syntyi täydentämään perinteistä psykologiaa. Positiivinen psykologia on vakiinnuttanut paikkansa perinteisen psykologian rinnalla, joka oli painottunut tutkimaan ihmisten ongelmia, häiriöitä, vajavuuksia ja heikkouksia. Tarvitaan myös ihmisen kykyjen, taitojen ja vahvuuksien tutkimusta, jotta saadaan selville, mitkä asiat tekevät elämästä elämisen arvoista, miten voidaan edistää hyvää elämää.