Etusivu » Holoprosenkefalia (etuaivojen jakautumattomuus) (Orphanet)

Holoprosenkefalia (etuaivojen jakautumattomuus) (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
16.12.2014
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Monimuotoinen aivojen kehityshäiriö, joka johtuu etuaivojen (prosenkefalon) epätäydellisestä jakautumisesta 18. ja 20. raskauspäivän välillä ja vaikuttaa sekä aivojen etuosan että kasvojen kehitykseen. Siitä kuvataan anatomisesti klassiset 3 muotoa: kaksi etuaivopuoliskoa (lobar), osittain jakautuneet kaksi etuaivopuoliskoa (semilobar) ja täydellisesti jakautumaton etuaivo (alobar), Tunnetaan myös lievä keskiviivan alatyyppi, midline interhemispheric variant. Tila kattaa aivojen etuosan kehittymättömyyden, vaikeimmassa päässään skitsenkefalian «Skitsenkefalia (Orphanet)»2 ja septopreoptisen muodon. Lievimmissä, ns. mikromuodoissa nähdään keskiviivan poikkeavuuksia ilman tyypillistä aivoepämuodostumaa.

Etuaivojen jakautumattomuus muodostaa jatkumon, jossa esiintyy huomattavaa vaihtelua sekä perheiden välillä että niiden sisällä. Useimmiten kasvojen poikkeavuudet vastaavat vaikeusasteeltaan aivojen epämuodostumaa. Kasvojen tärkeimmät anomaliat vaikeimmista lievempiin ovat yksisilmäisyys, epänormaali uloke keskiviivassa otsalla, yläleuan keskiosan välileuanluun puutos, mediaalinen tai molemminpuolinen huuli- ja suulakihalkio, silmien koloboma tai verkkokalvon poikkeavuus, nenänieluaukon ahtaus, silmien lähekkäinen sijainti, vain yksi yläetuhammas tai jopa normaalit kasvonpiirteet. Vaikeimmat muodot erityisesti kromosomipoikkeavuuksissa johtavat usein kuolemaan aivojen ja muiden elinten epämuodostumien vaikeusasteesta riippuen. Eloon jäävillä lapsilla tilaan liittyy lukuisia oireita ja löydöksiä, kuten kehitysviivettä, vesipäisyyttä (hydrokefalia), motorisia häiriöitä, ruokintaongelmia ja suun motoriikan häiriöitä, epilepsiaa ja sekä aivolisäke- että hormonitoiminnan häiriöitä.

Syyt vaihtelevat kromosomipoikkeavuuksista (13-trisomia) tunnettuihin oireyhtymiin (mm. Smith-Lemli-Opitz «Smith-Lemli-Opitzin syndrooma (Orphanet)»3 ja hydroletalus-oireyhtymät «»4) ja ulkoisiin tekijöihin (raskausaikainen diabetes tai kolesterolin puute). Kromosomipoikkeavuudet ja tunnetut oireyhtymät pois lukien taustalta on tunnistettu 14 geeniä, 4 pääasiallista (SHH, ZIC2, SIX3, TGIF) ja 10 harvinaisempaa. Neljästä päägeenistä löydetään mutaatioita 25 %:ssa tapauksia. Molekyylikaryotyypityksellä löytyy poikkeavuuksia lisäksi 22 %:lla.

Sikiöaikainen diagnoosi perustuu ultraääni- ja MRI-tutkimukseen, joilla vaikeimmat tapaukset löytyvät. Holopresenkefalian genetiikan monimuotoisuus vaatii vielä selvittelyä, joka tekee myös perinnöllisyysneuvonnan vaativaksi. Hoito on oireenmukaista ja moniammatillista. Ennuste riippuu tilan vaikeudesta ja mahdollisista lisäoireista. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/10 000 vastasyntynyttä (elävänä tai kuolleena) ja 1/250 hedelmöitystä.

Orphanet ORPHA2162 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=301»1