Etusivu » Krabben tauti (Orphanet)

Krabben tauti (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
20.5.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Lysosomaalinen tauti, joka vahingoittaa keskushermoston ja ääreishermoston valkeaa ainetta. Tauti esiintyy lapsuus-, myöhäislapsuus/nuoruus- ja aikuismuotoina.

  1. Lapsuusmuoto on tavallisin ja käsittää 85-90 % tapauksista Pohjois-Euroopassa. Se alkaa 2-6 kuukauden iässä ja on kolmivaiheinen. Ensioireina ovat ärtyvyys, kohonnut jänteys, huono pään hallinta, syömisvaikeudet, ajoittainen peukalon koukistuminen, kuume-episodit ja kehityksen viivästyminen. Toisessa vaiheessa esiintyy ajoittaisia hypertonisia kohtauksia, joihin liittyy opistotonus, myokloonisia kouristuskohtauksia, kehityksen taantumista, nyrkkeilyliikkeitä ja näön heikentymistä. Kolmannessa vaiheessa kehittyy velttous, sokeus ja kuurous. Potilaat etenevät vegetatiiviseen tilaan ja kuolevat ennen 2-3 vuoden ikää, yleensä hengitysteiden tulehdukseen.
  2. Myöhäislapsuus/nuoruusmuodossa (1-8-vuotiaana alkava) ja aikuismuodossa (yli 8-vuotiaana alkava) ensioireet vaihtelevat suuresti ja taudinkulku on vaihteleva mutta yleensä hitaampaa vanhemmilla potilailla. Myöhäislapsuus/nuoruusmuoto muistuttaa enimmäkseen lapsuusmuotoa, kun taas aikuismuotojen ensioireet ovat usein heikkous, kävelyvaikeudet (spastinen parapareesi tai ataksia), polttava tuntohäiriö, toispuolihalvaus ja/tai näön menetys perifeerisen neuropatian kanssa tai ilman. Henkisten toimintojen taantuminen on usein vaihtelevaa tai puuttuu aikuismuodoissa.

Tauti periytyy autosomissa peittyvästi ja sen aiheuttavat mutaatiot GALC-geenissä, joka koodaa lysosomaalista galaktoserebrosidaasi (GALC)-entsyymiä. Se kataboloi galaktoosin hydrolysoitumista galaktoserebrosidista ja galaktosylsfingosiinistä (psykosiini). Soluille myrkyllisen psykosiinin kertyminen johtaa oligodendrosyyttien solukuolemaan ja keskus- ja ääreishermoston demyelinaatioon. Lapsuusiän taudin voi harvoin aiheuttaa mutaatio PSAP-geenissä, joka koodaa GALC- aktiviteetille välttämätöntä sfingolipidi- aktivaattoriproteiinia saposin-A:ta.

Diagnoosia epäillään kliinisen kuvan, hermojen hitaan johtonopeuden, epänormaalin EEG:n ja aivojen magneettikuvauksen (MK) perusteella. MK paljastaa valkean aineen poikkeavuudet (demyelinaation, glioosin, aivoatrofian ja kalkkeumat). Diagnoosi tehdään valkosolujen tai viljeltyjen fibroblastien entsyymitutkimuksin, joissa melkein kaikissa tapauksissa paljastuu GALC-puutos. Histologisesti valkeassa aineessa nähdään tyypillisiä globoidisoluja, usein monitumaisia makrofaageja, jotka sisältävät hydrolysoitumatonta galaktoserebrosidia. Mutaatioanalyysi varmistaa diagnoosin. Pariskunnille, joista molemmat ovat tautimutaation kantajia, tulee tarjota perinnöllisyysneuvontaa. Sikiö- ja alkiodiagnostiikka ovat mahdollisia.

Hoito on rajoittunut hematopoieettiseen kantasolusiirtoon lapsuusmuodossa ennen oireiden ilmaantumista ja myöhemmin alkaneessa taudissa lieväoireisilla. Hoidon on osoitettu hidastavan taudin etenemistä. Muita mahdollisia hoitoja (kaperoniterapia, entsyymikorvaushoito, geeniterapia) tutkitaan eläinmalleilla. Useimmissa lapsuusiän taudeissa hermoston rappeutuminen johtaa kuolemaan alle 2-3 vuoden iässä. Myöhäislapsuus/ nuoruusmuodoissa tauti johtaa kuolemaan 2-7 vuoden kuluessa oireiden ilmaantumisesta. Aikuismuodossa potilas voi elää monia vuosia taudin alkamisesta. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/100 000 pohjois-eurooppalaisessa väestössä (joissakin korkeampikin) ja maailmanlaajuisesti 1/100 000-250 000 elävänä syntynyttä.

Orphanet ORPHA487 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=22»1